Blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen:
torstai 12. maaliskuuta 2015
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Blogi muuttaa
Laitoin aurinkoisia aamuja -blogin pystyyn keväällä 2013 kun odotin Nooaa. Ensin tarkoitus oli olla vain odotusajan blogi, mutta olihan tämän mukavan harrastuksen pariin palattava takaisin kun pahin rytäkkä (vauva tulee taloon) oli laantunut. Tällä blogilla on muutamia lukijoita, suurin osa kavereita ja kiva ollut bongata joku "tuntematonkin" kommenteista.
Jokainen on varmaan törmännyt jossain muodossa pohdintaan siitä, että "äiti laittoi mut nettiin". Eli dilemma siitä, kun lapsen elämä avataan blogin myötä kaikille tarjolle. Itse olen ihmisenä tosi avoin ja minua ei haittaa, että kaikki tietää mun elämästä kaiken. Ei se nyt oikeasti edes niin kovin kiinnostava elämä ole :) Ihan sopivan tavallinen ja värikäs. Kuitenkaan en voi tehdä valintaa Nooan puolesta ja pikkujäbän yksityisyyttä suojellakseni haluan kääntää blogin kulmaa hieman. Kun tämä blogi on ollut odotus-, vauva- ja sitten taaperoblogi, tulee uusi blogi olemaan minun päiväkirjani. Tottakai Nooa on siinä suuressa roolissa, koska onhan tuon pikkuihmisen kasvu ja toilailu maailman hauskinta seurattavaa, mutta kuitenkin annan isomman tilan myös omille höpötyksille, enkä aio enää potea huonoa omaatuntoa siitä, kun kerron liikaa "omia asioita" Nooan blogissa :)
Listasin eilen vielä kertaalleen ajatuspohjaksi syitä, miksi ihmiset yleensä bloggaavat. Valitsin listasta ne, jotka osuvat itseen parhaiten ja aion ne myös tulevaisuudessa muistaa, etten liikaa sortuisi vertailemaan muihin tai tavoittelemaan jotain, mikä oikeasti ei ole sen arvoista.
- Bloggaaminen on itsensä toteuttamista siinä missä runojen kirjoittaminen, piirtäminen ja valokuvaus. Tää on mulle sopivin juttu, joka kivasti yhdistää visuaalisuuden ja tekstin.
- Tykkään pitää päiväkirjaa. Nuorena mulla oli jopa semmoinen ajatus, että jos en jotain kirjoittanut päiväkirjaan, sitä ei oikeasti ollut vielä tapahtunut. Hehe, taisin olla aikaani edellä tällaisessa "vasta some:ssa julkaistuna se on virallista" -ajattelussani :)
- Nooan kuulumisia ja kuvia on hauska välittää Joensuun läheisille. Toki tämä aspekti nyt vähän "kärsii" tässä muutoksessa, joten SAATTE LUVAN ALKAA SOITELLA USEAMMIN :P
- Olen kaukana mistään ohjelmointimimmistä, mutta tykkään väkertää blogialustan kanssa ja tuunata ja puunata erilaisia elementtejä. Tämä on mun mininörtteilyä.
- Valokuvien käsittely on kivaa. Siihen voisi panostaa enemmänkin. Köh, ensin voisi panostaa kyllä siihen, että ottaisi kuvat kameralla, eikä kännykällä.. :) Tässä voisikin olla kehityshaastetta itselle.
Tosi moni alkaa bloggaamaan tai tavoittelee bloggaamisellaan myös seuraavia asioita:
- lukijoiden määrä
- kommentit
- mainostulot
- ilmaislahjat
- pääsy jonnekin portaaliin
- yhteisöllisyys
Nämä eivät itselle kuitenkaan ole niin tärkeitä. On kiva, jos joku tuttu tai tuntematon tykkää, mutta panostaminen isosti lukijamäärän kasvattamiseen toisi väistämättä mukanaan asian kääntöpuolen, eli ne kakkakommentit. Olen vähän herkkä ihminen ja asetan (ihan) liikaa painoarvoa muiden mielipiteille (köh, kehityshaaste nr.2), joten mielenterveydelleni on parempi pitää tää touhu pienenä.
Raha ja lahjat toki kelpaa aina :D Joo, niitä tänne vaan!!
Yhteisöllisyydestä tykkään tietenkin ja onkin kiva, että mulla on samanhenkinen blogikaveri omassa mammaporukassa. Voitteko uskoa, että eilen samalla kellonlyömällä molemmat istuttiin kodeissamme suunnittelemassa ihan samanlaista blogiuudistusta, vaikka ei siitä sanallakaan oltu keskusteltu! Jään innolla odottamaan mitä uutta Minna keksii ;)
This too shall pass -tyyppisesti pakko myös todeta, että tämä on vain tämän hetken ajattelua ja tuntemuksia. Mistä minä tiedän, mitä on tulevaisuudessa. Maailma muuttuu, minä muutun. Onneksi on vapaus tehdä tästä blogiharrastuksesta aina juuri sen näköistä, joka itselle parhaiten sopii.
Näillä puheilla on tullut aika sanoa hyvästit rakkaalle aurinkoisia aamuja -blogille. Siirryn kirjoittamaan tätä hassunhöppänää live journalia osoitteeseen: www.thesearethedaysblogi.blogspot.com
Olen iloinen, jos siirryt mukaan tuonne uuteen. Otan myös vastaan kaikkea palautetta, jos joku vimpstaakkeli ei toimi tai muuten tulee ideoita mieleen. Blogin nimi muuten viittaa siihen biisiin, josta taannoin postasin ;)
Tervetuloa mukaan uuteen <3
Jokainen on varmaan törmännyt jossain muodossa pohdintaan siitä, että "äiti laittoi mut nettiin". Eli dilemma siitä, kun lapsen elämä avataan blogin myötä kaikille tarjolle. Itse olen ihmisenä tosi avoin ja minua ei haittaa, että kaikki tietää mun elämästä kaiken. Ei se nyt oikeasti edes niin kovin kiinnostava elämä ole :) Ihan sopivan tavallinen ja värikäs. Kuitenkaan en voi tehdä valintaa Nooan puolesta ja pikkujäbän yksityisyyttä suojellakseni haluan kääntää blogin kulmaa hieman. Kun tämä blogi on ollut odotus-, vauva- ja sitten taaperoblogi, tulee uusi blogi olemaan minun päiväkirjani. Tottakai Nooa on siinä suuressa roolissa, koska onhan tuon pikkuihmisen kasvu ja toilailu maailman hauskinta seurattavaa, mutta kuitenkin annan isomman tilan myös omille höpötyksille, enkä aio enää potea huonoa omaatuntoa siitä, kun kerron liikaa "omia asioita" Nooan blogissa :)
Listasin eilen vielä kertaalleen ajatuspohjaksi syitä, miksi ihmiset yleensä bloggaavat. Valitsin listasta ne, jotka osuvat itseen parhaiten ja aion ne myös tulevaisuudessa muistaa, etten liikaa sortuisi vertailemaan muihin tai tavoittelemaan jotain, mikä oikeasti ei ole sen arvoista.
- Bloggaaminen on itsensä toteuttamista siinä missä runojen kirjoittaminen, piirtäminen ja valokuvaus. Tää on mulle sopivin juttu, joka kivasti yhdistää visuaalisuuden ja tekstin.
- Tykkään pitää päiväkirjaa. Nuorena mulla oli jopa semmoinen ajatus, että jos en jotain kirjoittanut päiväkirjaan, sitä ei oikeasti ollut vielä tapahtunut. Hehe, taisin olla aikaani edellä tällaisessa "vasta some:ssa julkaistuna se on virallista" -ajattelussani :)
- Nooan kuulumisia ja kuvia on hauska välittää Joensuun läheisille. Toki tämä aspekti nyt vähän "kärsii" tässä muutoksessa, joten SAATTE LUVAN ALKAA SOITELLA USEAMMIN :P
- Olen kaukana mistään ohjelmointimimmistä, mutta tykkään väkertää blogialustan kanssa ja tuunata ja puunata erilaisia elementtejä. Tämä on mun mininörtteilyä.
- Valokuvien käsittely on kivaa. Siihen voisi panostaa enemmänkin. Köh, ensin voisi panostaa kyllä siihen, että ottaisi kuvat kameralla, eikä kännykällä.. :) Tässä voisikin olla kehityshaastetta itselle.
Tosi moni alkaa bloggaamaan tai tavoittelee bloggaamisellaan myös seuraavia asioita:
- lukijoiden määrä
- kommentit
- mainostulot
- ilmaislahjat
- pääsy jonnekin portaaliin
- yhteisöllisyys
Nämä eivät itselle kuitenkaan ole niin tärkeitä. On kiva, jos joku tuttu tai tuntematon tykkää, mutta panostaminen isosti lukijamäärän kasvattamiseen toisi väistämättä mukanaan asian kääntöpuolen, eli ne kakkakommentit. Olen vähän herkkä ihminen ja asetan (ihan) liikaa painoarvoa muiden mielipiteille (köh, kehityshaaste nr.2), joten mielenterveydelleni on parempi pitää tää touhu pienenä.
Raha ja lahjat toki kelpaa aina :D Joo, niitä tänne vaan!!
Yhteisöllisyydestä tykkään tietenkin ja onkin kiva, että mulla on samanhenkinen blogikaveri omassa mammaporukassa. Voitteko uskoa, että eilen samalla kellonlyömällä molemmat istuttiin kodeissamme suunnittelemassa ihan samanlaista blogiuudistusta, vaikka ei siitä sanallakaan oltu keskusteltu! Jään innolla odottamaan mitä uutta Minna keksii ;)
This too shall pass -tyyppisesti pakko myös todeta, että tämä on vain tämän hetken ajattelua ja tuntemuksia. Mistä minä tiedän, mitä on tulevaisuudessa. Maailma muuttuu, minä muutun. Onneksi on vapaus tehdä tästä blogiharrastuksesta aina juuri sen näköistä, joka itselle parhaiten sopii.
Näillä puheilla on tullut aika sanoa hyvästit rakkaalle aurinkoisia aamuja -blogille. Siirryn kirjoittamaan tätä hassunhöppänää live journalia osoitteeseen: www.thesearethedaysblogi.blogspot.com
Olen iloinen, jos siirryt mukaan tuonne uuteen. Otan myös vastaan kaikkea palautetta, jos joku vimpstaakkeli ei toimi tai muuten tulee ideoita mieleen. Blogin nimi muuten viittaa siihen biisiin, josta taannoin postasin ;)
Tervetuloa mukaan uuteen <3
lauantai 7. maaliskuuta 2015
"Stockholm Stockholm stad i världen.."
Kuka vielä muistaa tuon biisin? No siitä on kuulkaa ihan tehty uusi versiokin, jota soitetaan muunmuassa bodypump-tunnillani :)
Kukkaruukusta aiheeseen, palasin juuri minireissulta Tukholmaan ja jösses tämä olohuone keinuu! Yöllä heräsin (no, sen mitä käytävän teinimeteliltä nukuttua sai) siihen, kun valun vuorotellen sängyssä jalkopäähän ja päätyyn. Okei, en nyt IHAN, mutta melkein. Välillä tähän yhdistyi kevyet humpsautukset, kun keulan hyttini kohosi yyyylöööös ja aaaalaaaas. Tutisevin sormin koetin pätkivästä netistä katsoa tietoa ja sen verran minulle selveni, että illalla on annettu varoitus kovasta tuulesta. Jaiks. Ensi kerran nousen laivaan vaan, jos kapteeni vannoo, ettei lainekaan liplata.
No niin, siihen alkuun kun tuli listattua reissun hermot-menee-osio, niin voidaankin keskittyä mukaviin asioihin!
Oli tosi kiva päästä puhumaan ruotsia. Jostain syystä vaan olen aina hirveästi tykännyt ruotsinkielestä. Mukava oli myös viettää omaa aikaa ja huomata, että kyllähän niitä poikia tuli aikamoinen ikävä. Ihan eri tavalla, kuin ennen parin päivän erossa olon aikana.
Tupsuja!! Toffsar! Maria Montazami <3 <3 <3
Hei terve tuolle salaatin koolle! Katsokaa nyt, kuinka pieneltä mun silmälasit näyttää :D Olenkohan muuten maailman ainoa ihminen, joka lähes aina syödessään riisuu silmälasit?
Juuri ennen bussiin hyppäämistä pari todistusaineistofotoa siitä, että ihan oikeesti olin Tukholmassa, enkä Jumbossa.
Huvittaako ja kiinnostaako ketään muuta nämä brändit, jotka hassusti vaihtavat nimeään, kun matkustaa eri maahan? Siis esimerkiksi tuttu hiustuote Elvital on lähes kaikissa muissa maissa Elseve. No mut hei, olihan tää Panodil nyt sit kans vähän hauska :D Ja myös hauska huomio, että Ruotsissa näköjään perus apteekkikama on kassalla tarjolla entiseen tupakkahylly-tyyliin ja K18.
Lähes kuuden tunnin kävelyn jälkeen laivalla ei olisi voinut olla mitään parempaa, kuin visiitti sinne kylpyläosastolle. Aijai! Kyllä oli yhdeksän euron väärti! Lillua siellä lämpimissä porekylvyissä ja käydä höyrysaunassa hikoilemassa. Sen jälkeen vähän eväitä hytissä ja pakkohan oli vielä vääntäytyä katsomaan illan tanssishow. Ei, en jaksanut tuonakaan iltana sinne midnight-showhun asti, mutta sentään näin tämän ysin version.
Scandinavian Dancers veti oikein mainiosti ja voi että mitä muistoja tulvikaan mieleen. Viimeksi olen näitä esityksiä katsonut noin 15 vuoden ikäisenä ja ihaillut ja haaveillut, että itsekin joskus pääsisin tekemään tanssikeikkoja. Niin sitä vaan toiveet toteutuu :) Itseasiassa, meidän Jyväskylän ryhmälle joskus tarjottiinkin jotain laivakeikkaa, mutta en muista miksi se silloin jäi. Tosin, ei me kyllä (kaikella rakkaudella) ihan näin hyviä edes oltu :D
Viimeisenä muotikatsaus. Tukholman kevätmuoti masensi. Missä kaikki värit? Missä kaikki kevään ilo ja auringonpaiste?! Kaupat oli täynnä nuhjuisia ei-minkään-värisiä vaatteita ja tummaa ja ihan kuin syksyä! En löytänyt yhtään mitään ostettavaa. Sen sijaan, Snöllä oli siellä myynnissä aivan ihania punakultaisia sormuksia ja sieltä ostin kaverin tälle vihkisormukselle. Kiva välillä pitää kahta sormusta :) Lisäksi löysin River Islandilta täydelliset aurinkolasit. Siinäpä olivat ostokset!
Sellainen oli minun pieni reissu. Nyt takaisin kotona ja pohdin täällä kovasti pientä uudistusta blogin pitämisen suhteen. Tuntuu, että suht selvät sävelet on jo muotoutuneet, mutta annan vielä hetken hautua ja kerron sitten enemmän.
Pus å kram!
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Siivouspäivä
Matosta se lähti. Olin totaalisen tympääntynyt tuohon meidän vanhaan, ah-niin-mukavaan mutta AARRGGHH-niin-epäkäytännölliseen pitkäkarvaiseen mattoon. Siinä ei pysty ajamaan leikkiautoilla, siinä ei voi rakentaa legoja, sen yli ei voi ajaa työntökärryillä.. sitä on mah-do-ton saada imurilla puhtaaksi ja ulos sitä ei jaksa kantaa kahdeksan muuttomiestäkään. Aamulla nopea tsekkaus netistä ja pikainen kurvaaminen pariin huonekaluliikkeeseen. Kotiin palattiin mukanamme tämä 30% alennuksella hankittu ihana raitakaveri.
Eihän uutta mattoa voi laittaa lattialle ellei ole kunnolla siivottu, joten ilta mummin/äitin ja Nooan kanssa käytettiinkin hiki hatussa siivoamiseen. No, mitä tykkäätte, näkyykö puurtamisen jälki? :)
Älä kiinnitä huomiota ryppyiseen pöytäliinaan.. ei Nooan kanssa vaan voi silittää mitään. Niin, äläkä noihin ruuan muruihin pöydän alla. Huomaa sen sijaan vaikka vihdoin ja viimein maalattu syöttötuoli sekä mummin tuomat ihanat tulppaanit <3
Käytiin tänään tuohon viereen avatussa Lanttilan kirpputorilla, mutta eipä sieltä oikein löytynyt mitään. Aika nuhjuista oli tarjonta ja väsynyt Nooa sekä niin ahdasta, ettei rattaiden kanssa oikein mahtunut olemaan. Pikalöytönä kuitenkin kahdella eurolla tuo Brion vedettävä kirahvi. meillä alkaa olla pian koko sarja kasassa :)
Nyt Nooa nukkuu uniaan. Väsynyt höpsö kun herää jo kuudelta!! Iltapäivällä lähdetään sitten saattelemaan mummi takaisin lentokentälle. On ollut mahtavaa, kun Nooa on ollut niin mummin poika ja selvästi tykkää ihan kamalasti olla yhdessä. Onneksi jo parin viikon päästä nähdään uudelleen ja sitten pitääkin suunnitella tähän keväälle joku Joensuun pyörähdys, että päästään näkemään ne minun mummi ja ukkikin.
Huomenna pääsee töihin!! Aijai kyllä maistuu, kun tässä on keskiviikosta asti ahertanut vaan tässä äitiroolissa :)
Eihän uutta mattoa voi laittaa lattialle ellei ole kunnolla siivottu, joten ilta mummin/äitin ja Nooan kanssa käytettiinkin hiki hatussa siivoamiseen. No, mitä tykkäätte, näkyykö puurtamisen jälki? :)
Älä kiinnitä huomiota ryppyiseen pöytäliinaan.. ei Nooan kanssa vaan voi silittää mitään. Niin, äläkä noihin ruuan muruihin pöydän alla. Huomaa sen sijaan vaikka vihdoin ja viimein maalattu syöttötuoli sekä mummin tuomat ihanat tulppaanit <3
Käytiin tänään tuohon viereen avatussa Lanttilan kirpputorilla, mutta eipä sieltä oikein löytynyt mitään. Aika nuhjuista oli tarjonta ja väsynyt Nooa sekä niin ahdasta, ettei rattaiden kanssa oikein mahtunut olemaan. Pikalöytönä kuitenkin kahdella eurolla tuo Brion vedettävä kirahvi. meillä alkaa olla pian koko sarja kasassa :)
Nyt Nooa nukkuu uniaan. Väsynyt höpsö kun herää jo kuudelta!! Iltapäivällä lähdetään sitten saattelemaan mummi takaisin lentokentälle. On ollut mahtavaa, kun Nooa on ollut niin mummin poika ja selvästi tykkää ihan kamalasti olla yhdessä. Onneksi jo parin viikon päästä nähdään uudelleen ja sitten pitääkin suunnitella tähän keväälle joku Joensuun pyörähdys, että päästään näkemään ne minun mummi ja ukkikin.
Huomenna pääsee töihin!! Aijai kyllä maistuu, kun tässä on keskiviikosta asti ahertanut vaan tässä äitiroolissa :)
perjantai 27. helmikuuta 2015
Vauvakutsuja ja vatsapöpöjä
Eilen oli hyvin kaksijakoinen päivä. Aamupäivällä meillä oli maailman mukavinta aikaa, kun saatiin pidettyä yllätys vauvakutsut yhdelle meidän mammaporukan äideistä. On se vaan hurjaa, että sieltä on ihan lähiviikkoina jo tulossa toinen vauva! Lisänä saatiin kylään vielä Katja lastensa kanssa, ja hän teki upeita kampauksia meidän mammoille. (tsekkaa Katjan instagram @365goodhairdays) Talossa oli paikalla seitsemän alle kolmivuotiasta plus kaksi masuvauvaa :) Niin oli mukavaa että!
No, mitäs sitten kävikään.. Ihan aamulla mulla oli jo hetken aikaa outo olo mahassa, mutta ajattelin sen johtuvan vain siitä, kun stressasin niin paljon Nooan neuvolan painokontrollia enkä saanut aamupalaakaan ennen sitä syötyä. Siinä sitten aamupäivä meni vilskeessä ja vasta kun sain Nooan unille, alkoi oma olo tuntua ihan hetkessä tosi oudolta. Yököttävä olo, maha kipeä, päänsärky.. hetkisessä oli kippurassa sängyssä kahden peiton alla, koska paleli niin paljon. Tässä kohdassa kun tiesin, että Juhiksella ei ole mitään mahdollisuuksia tulla kesken päivän kotiin, niin ei paljon naurattanut. Luojan kiitos Nooa päätti nukkua lähes kolme tuntia päiväunia!
En kyllä toivo toista tuommoista iltapäivää/iltaa. Tosi huono olo oli itsellä ja Nooan kanssa jaksaminen ihan minimissä. Illalla täällä odottikin Juhista sitten kaksi hermoromahduksen partaalla taiteilevaa perheenjäsentä. 10 tunnin yöunet onneksi pelasti paljon ja tämä päivä on jo mennyt paremmin. Vähän heikolla ololla tosin. Aamulla saatiin onneksi mummi tänne pitkästä aikaa kylään. Nooan vierastaminenkin on jouluun nähden paljon vähäisempää ja mummi onkin taikonut Nooasta esiin niin unelmien pikku hurmurin, että olen tänään monta kertaa miettinyt, että kuka tuo poika oikein on?! :)
Nyt taidan vetäytyä itse lepäilemään vielä tätä oloa paremmaksi. Huomenna taas odottaa tuhannet touhut! Kuvassa mummilta lahjaksi saatu lego-ambulanssi, joka on ollut tänään aivan megasuosikki :)
No, mitäs sitten kävikään.. Ihan aamulla mulla oli jo hetken aikaa outo olo mahassa, mutta ajattelin sen johtuvan vain siitä, kun stressasin niin paljon Nooan neuvolan painokontrollia enkä saanut aamupalaakaan ennen sitä syötyä. Siinä sitten aamupäivä meni vilskeessä ja vasta kun sain Nooan unille, alkoi oma olo tuntua ihan hetkessä tosi oudolta. Yököttävä olo, maha kipeä, päänsärky.. hetkisessä oli kippurassa sängyssä kahden peiton alla, koska paleli niin paljon. Tässä kohdassa kun tiesin, että Juhiksella ei ole mitään mahdollisuuksia tulla kesken päivän kotiin, niin ei paljon naurattanut. Luojan kiitos Nooa päätti nukkua lähes kolme tuntia päiväunia!
En kyllä toivo toista tuommoista iltapäivää/iltaa. Tosi huono olo oli itsellä ja Nooan kanssa jaksaminen ihan minimissä. Illalla täällä odottikin Juhista sitten kaksi hermoromahduksen partaalla taiteilevaa perheenjäsentä. 10 tunnin yöunet onneksi pelasti paljon ja tämä päivä on jo mennyt paremmin. Vähän heikolla ololla tosin. Aamulla saatiin onneksi mummi tänne pitkästä aikaa kylään. Nooan vierastaminenkin on jouluun nähden paljon vähäisempää ja mummi onkin taikonut Nooasta esiin niin unelmien pikku hurmurin, että olen tänään monta kertaa miettinyt, että kuka tuo poika oikein on?! :)
Nyt taidan vetäytyä itse lepäilemään vielä tätä oloa paremmaksi. Huomenna taas odottaa tuhannet touhut! Kuvassa mummilta lahjaksi saatu lego-ambulanssi, joka on ollut tänään aivan megasuosikki :)
maanantai 23. helmikuuta 2015
Suloinen sunnuntai
Selasin puhelimesta viimepäivien kuvia ja sen mukaan mä oon ainakin syönyt :) Eilen vietin super mukavan minäminäminä-päivän. Aamulla säntäsin heti yhdeksän jälkeen jäähalliin kirpparille ja pojat miten hyviä löytöjä taaskin tein! Neuletakki ja kesämekko; 5 euroa. Kaksi paitaa, toinen euron ja toinen kaksi. Lisäksi mustavalkoraidallinen tuubitoppi (oi tule jo kesä tule) 50 senttiä.
Kirppaririemuttelun jälkeen suuntasin JÄÄTÄVÄSSÄ kelissä Tin Tin Tangoon brunssille Elinan kanssa. Siis sää oli kamala (aste lämmintä, maailmanlopun tuuli sekä piiskaava vesisade), MUTTA se mikä oli kamalinta, oli mun pukeutuminen. En tiedä mitä aamulla ajattelin (varmaankin vain autokyytiä sinne suuntaan), kun lähdin liikkelle ohuessa kevättakissa, converseissa ja ilman mitään säärystimiä tai ulkohousuja. Jösses olin JÄÄSSÄ.
Pari tuntia ihanaa rauhaisaa höpöttelyä ja sata santsikuppia teetä sekä kahvia lämmitti kuitenkin mukavasti. Tarkoitukseni oli lähteä vielä käymään toisella kirpparilla, mutta koska sinne olisi ollut jonkinverran matkaa ja olin pukeutunut kuin pissis pakkaseen, totesin parhaaksi suunnistaa suorinta tietä kotiin.
Sunnuntailystithän eivät tähän loppuneet, vaan illalla lähdimme Katjan kanssa leffaan! On niin harvoin, kun pääsemme näkemään ilman lapsia, että aika meni kuin siivillä ja höpötyksestä ei jäänyt missään välissä vajaaksi. Käytiin kaffella siinä leffan alkua odotellessa ja voin lämpimästi suositella tuota Coffee Housen hunaja-kaneli-cappucinoa. Nam!
Tänään onkin semmoinen päivä, että tasan kaksi vuotta sitten oli aika jännä päivä :) Mentiin silloin nimittäin naimisiin. Nooa oli mukana masussa noin kahden kuukauden ikäisenä masuvauvana. Tänään käytiin yhdessä lounaalla sekä jälkkärikahveilla - siinä oli meidän päivän juhlistaminen. Ja kerrankin MINÄ olin hommannut pienen lahjan ja mies ei! Se on kuulkaa harvinaisuus, kun meidän perheessä käy näin päin, joten hykertelin tyytyväisenä. Käytiin syömässä Töölöntorille avatussa Limetreessa, joka oli tosi hyvä thai-malesia-buffa. Monesti jos tarjolla on sekä sushia, että pad thaita että sitä sun tätä sun tätä, laatu kärsii, mutta nyt kyllä tämä paikka sai todella hyvät pisteet. Nam!
Tänään kun kävin Nooan päiväkodista, kuulin jotain mitä en halunnut kuulla. Ryhmässä kuulema jyllää vatsatauti. Voi yök. Kirjaimellisesti. Ja kuten sanottu, tämä viikko on semmoinen, kun ihan oikeasti kaikki saisi säilyä terveinä! Sormet ja varpaat ristiin siis, että meillä käy tuuri ja Nooa väistää tän pöpön. Lisäksi siellä on molemmat Nooan tykkäämät hoitajat tällä hetkellä sairaina (taas!! miks?? ei päiväkodin tädit saa sairastaa!!), joten varmaankin sitä protestoi meidän pieni mies, koska semmoista kiukkua ja syömättömyyttä oli alkuilta :(
Nyt taitaa tämäkin täti pian simahtaa.. öitä jokaiselle ja ne peukut ja varpaat kohti kattoa!
Kirppaririemuttelun jälkeen suuntasin JÄÄTÄVÄSSÄ kelissä Tin Tin Tangoon brunssille Elinan kanssa. Siis sää oli kamala (aste lämmintä, maailmanlopun tuuli sekä piiskaava vesisade), MUTTA se mikä oli kamalinta, oli mun pukeutuminen. En tiedä mitä aamulla ajattelin (varmaankin vain autokyytiä sinne suuntaan), kun lähdin liikkelle ohuessa kevättakissa, converseissa ja ilman mitään säärystimiä tai ulkohousuja. Jösses olin JÄÄSSÄ.
Pari tuntia ihanaa rauhaisaa höpöttelyä ja sata santsikuppia teetä sekä kahvia lämmitti kuitenkin mukavasti. Tarkoitukseni oli lähteä vielä käymään toisella kirpparilla, mutta koska sinne olisi ollut jonkinverran matkaa ja olin pukeutunut kuin pissis pakkaseen, totesin parhaaksi suunnistaa suorinta tietä kotiin.
Sunnuntailystithän eivät tähän loppuneet, vaan illalla lähdimme Katjan kanssa leffaan! On niin harvoin, kun pääsemme näkemään ilman lapsia, että aika meni kuin siivillä ja höpötyksestä ei jäänyt missään välissä vajaaksi. Käytiin kaffella siinä leffan alkua odotellessa ja voin lämpimästi suositella tuota Coffee Housen hunaja-kaneli-cappucinoa. Nam!
Tänään onkin semmoinen päivä, että tasan kaksi vuotta sitten oli aika jännä päivä :) Mentiin silloin nimittäin naimisiin. Nooa oli mukana masussa noin kahden kuukauden ikäisenä masuvauvana. Tänään käytiin yhdessä lounaalla sekä jälkkärikahveilla - siinä oli meidän päivän juhlistaminen. Ja kerrankin MINÄ olin hommannut pienen lahjan ja mies ei! Se on kuulkaa harvinaisuus, kun meidän perheessä käy näin päin, joten hykertelin tyytyväisenä. Käytiin syömässä Töölöntorille avatussa Limetreessa, joka oli tosi hyvä thai-malesia-buffa. Monesti jos tarjolla on sekä sushia, että pad thaita että sitä sun tätä sun tätä, laatu kärsii, mutta nyt kyllä tämä paikka sai todella hyvät pisteet. Nam!
Tänään kun kävin Nooan päiväkodista, kuulin jotain mitä en halunnut kuulla. Ryhmässä kuulema jyllää vatsatauti. Voi yök. Kirjaimellisesti. Ja kuten sanottu, tämä viikko on semmoinen, kun ihan oikeasti kaikki saisi säilyä terveinä! Sormet ja varpaat ristiin siis, että meillä käy tuuri ja Nooa väistää tän pöpön. Lisäksi siellä on molemmat Nooan tykkäämät hoitajat tällä hetkellä sairaina (taas!! miks?? ei päiväkodin tädit saa sairastaa!!), joten varmaankin sitä protestoi meidän pieni mies, koska semmoista kiukkua ja syömättömyyttä oli alkuilta :(
Nyt taitaa tämäkin täti pian simahtaa.. öitä jokaiselle ja ne peukut ja varpaat kohti kattoa!
lauantai 21. helmikuuta 2015
SoMe-pohdintaa ja ihan perinteistä sosiaalisuutta
Käytiin eilen hyvä keskustelu ystävän kanssa sosiaalisen median maailmasta ja siitä, miten tykkäämiset ja kommentit nykyisin määrittävät niin helposti itsellä olevaa tunnetta siitä, mitä tekee - kuten bloggaaminen tai instagramtili tai facebook. Luin eräältä seuraamaltani instagram-tililtä avautumispohdinnan siitä, kuinka on sovellus, jolla voi seurata, että kuka sinua siellä seuraa; kuka tulee uutena ja kuka lähtee pois. Tämä kyseinen henkilö pohti harmissaan sitä, kuinka 10 uutta seuraajaa ei korvaa niitä yhtä tai kahta pois lähtenyttä. Varsinkin, jos ne poislähteneet ovat ystäviä.
Huokasin tuohon postaukseen mukaviisaana, että "voi huh on sulla nainen ongelmat, tää on INSTAGRAM, ei todellinen elämä". Kun kuitenkin samaan aikaan meinasin itse pudota tuohon samaan kuoppaan. Harmittelin useana iltana putkeen, että miks kukaan ei kommentoi mun blogia. Kukaan ei lue sitä. Pitäisköhän mun lopettaa sen kirjoittaminen.
Niin sitä vaan helposti unohtuu, että perimmäinen tarkoitus tällä on päästä itse purkamaan omia ajatuksia, kirjoittaa muistiin tapahtuneita asioita ja seurata tällaisessa muodossa Nooan kasvua ja kehitystä. Sekä välittää kuvia ja kuulumisia erityisesti sinne Joensuun suuntaan <3 Se, että itse olen hanakka kommentoimaan blogikirjoituksia, ei tarkoita, että voin vaatia samaa muilta. Näin, aihe käsitelty, moving on :)
Työviikko taputeltiin taas keskiviikkona pakettiin. Sen jälkeen onkin menoa ja sosiaalisuutta riittänyt, mikä tekee minut kovin iloiseksi ja saa päivät kulumaan mukavammin. Ja mitä nyt pystyn poikaani lukemaan, samasta puusta on hänetkin veistetty. Torstaina nähtiin aamupäivällä paria mammakaveria ja heidän uskomattoman puheliaita yksivuotiaita! Ihan ihme, miten joillain puheen kehitys etenee niin vauhdilla!
Illalla mentiin ystävälle kylään, jossa meitä odotti a) yksi kolmivuotias uhmaikäinen söpöliini ja 8kk maailman iisein vauvelipikkuveli b) yksi ystävä lisää ja c) ihan tajuttoman hyvää ruokaa. Tarjolla oli green currya jälkkäri macaron-leivosten kera. Lapsille oli tehtynä kanaa ja nuudelia, joka maistui Nooalle niin hyvin, että jouduin hakemaan kattilasta VIIDESTI lisää :D
Eilen aamulla käytiin viemässä Juhis töihin, jotta saatiin auto päiväksi käyttöön. Mukava oli käydä studiolla pyörähtämässä - telkkarin tekemisessä on aina oma viehätyksensä, vaikka glamour on kyllä oman edellisen työn ja Juhiksen työn seuraamisen myötä aika tehokkaasti karissut :) Päiväunien jälkeen hypättiin autoon ja kurvattiin Espooseen ihanan Katjan hoiviin illaksi. Aika lensi siivillä paimentaen lapsia ja ruokaa laittaen. Kello oli jo seitsemän, kun lähdettiin kotiin ja siinä olikin haastetta kerrakseen pitää Nooa hereillä paluumatkan ajan :D Pistin radiosta reggaetonia astetta lujempaa, laulelin mukana, kyselin mitä eri eläimet sanoo ja pidin autossa sisävalon päällä :) Päästiin perille ja iltakylvyn jälkeen uni tulikin salamana.
Koko ajan tarkkailen vähän tässä myös Nooan vointia, koska nenä on pari päivää hieman vuotanut. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole ollut kuumetta eikä muita oireita, joten toivotaan, että selvitään pienellä nuhalla. Ensiviikolla nimittäin ei kummallakaan vanhemmista olisi oikein mitkään varaa kotipäiviin...
Tänään lähdetään iltapäivällä käymään Jumbon sisäleikkipaikalla, jonne tulee entinen työkaverini kahden lapsensa kanssa. Ulkona keli on niin kertakaikkiaan kamala, että onneksi on näitä sisävaihtoehtoja!
Huokasin tuohon postaukseen mukaviisaana, että "voi huh on sulla nainen ongelmat, tää on INSTAGRAM, ei todellinen elämä". Kun kuitenkin samaan aikaan meinasin itse pudota tuohon samaan kuoppaan. Harmittelin useana iltana putkeen, että miks kukaan ei kommentoi mun blogia. Kukaan ei lue sitä. Pitäisköhän mun lopettaa sen kirjoittaminen.
Niin sitä vaan helposti unohtuu, että perimmäinen tarkoitus tällä on päästä itse purkamaan omia ajatuksia, kirjoittaa muistiin tapahtuneita asioita ja seurata tällaisessa muodossa Nooan kasvua ja kehitystä. Sekä välittää kuvia ja kuulumisia erityisesti sinne Joensuun suuntaan <3 Se, että itse olen hanakka kommentoimaan blogikirjoituksia, ei tarkoita, että voin vaatia samaa muilta. Näin, aihe käsitelty, moving on :)
Työviikko taputeltiin taas keskiviikkona pakettiin. Sen jälkeen onkin menoa ja sosiaalisuutta riittänyt, mikä tekee minut kovin iloiseksi ja saa päivät kulumaan mukavammin. Ja mitä nyt pystyn poikaani lukemaan, samasta puusta on hänetkin veistetty. Torstaina nähtiin aamupäivällä paria mammakaveria ja heidän uskomattoman puheliaita yksivuotiaita! Ihan ihme, miten joillain puheen kehitys etenee niin vauhdilla!
Illalla mentiin ystävälle kylään, jossa meitä odotti a) yksi kolmivuotias uhmaikäinen söpöliini ja 8kk maailman iisein vauvelipikkuveli b) yksi ystävä lisää ja c) ihan tajuttoman hyvää ruokaa. Tarjolla oli green currya jälkkäri macaron-leivosten kera. Lapsille oli tehtynä kanaa ja nuudelia, joka maistui Nooalle niin hyvin, että jouduin hakemaan kattilasta VIIDESTI lisää :D
Eilen aamulla käytiin viemässä Juhis töihin, jotta saatiin auto päiväksi käyttöön. Mukava oli käydä studiolla pyörähtämässä - telkkarin tekemisessä on aina oma viehätyksensä, vaikka glamour on kyllä oman edellisen työn ja Juhiksen työn seuraamisen myötä aika tehokkaasti karissut :) Päiväunien jälkeen hypättiin autoon ja kurvattiin Espooseen ihanan Katjan hoiviin illaksi. Aika lensi siivillä paimentaen lapsia ja ruokaa laittaen. Kello oli jo seitsemän, kun lähdettiin kotiin ja siinä olikin haastetta kerrakseen pitää Nooa hereillä paluumatkan ajan :D Pistin radiosta reggaetonia astetta lujempaa, laulelin mukana, kyselin mitä eri eläimet sanoo ja pidin autossa sisävalon päällä :) Päästiin perille ja iltakylvyn jälkeen uni tulikin salamana.
Koko ajan tarkkailen vähän tässä myös Nooan vointia, koska nenä on pari päivää hieman vuotanut. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole ollut kuumetta eikä muita oireita, joten toivotaan, että selvitään pienellä nuhalla. Ensiviikolla nimittäin ei kummallakaan vanhemmista olisi oikein mitkään varaa kotipäiviin...
Tänään lähdetään iltapäivällä käymään Jumbon sisäleikkipaikalla, jonne tulee entinen työkaverini kahden lapsensa kanssa. Ulkona keli on niin kertakaikkiaan kamala, että onneksi on näitä sisävaihtoehtoja!
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
Barcelona con la familia
Olen täällä useampaankin kertaan maininnut, miten tärkeä asia matkustelu elämässäni on ollut. Olen päässyt näkemään viidakkoelämää Malesian pienillä saarilla, tuntemaan suurkaupungin sykkeen New Yorkissa, Tokiossa, Singaporessa ja Bangkokissa. Nähnyt Euroopassa lähes kaikki Läntisen-Euroopan maat ja bonuksena hieman itäisempiäkin paikkoja.
Rakastan myös yksin matkustamista. Siinä on minulle edelleen joku viehätys, että voi olla nimettömänä ja tuntemattomana uudessa paikassa. Tai vaikkapa tutussakin paikassa. Se on jotenkin hirveän vapauttavaa. Toki on ihan parasta reissata hyvän seuran kanssa. Mutta mitä on olla reissun päällä perheen kanssa?
Ensikesänä haluamme tehdä reissun. Jonnekin, missä on
hiekkaranta. Jonnekin, missä on suurkaupungin fiilis. Jonnekin
Eurooppaan, missä tietää suunnilleen, mitä ruokakaupasta saa. Jonnekin,
missä on varmasti lämmintä. Jonnekin, minne ei ole liian pitkät lennot.
Plussaa olisi se, jos kaupungissa olisi joskus jo käynyt, niin tietäisi hieman, miten siellä hommat (esim. liikkuminen) toimii..
Hmm..
Hmm...
BARCELONA!
Suunnitelmamme on siis lähteä ensi kesänä kahdeksi viikoksi Barcelonaan. Tarkoituksena vuokrata asunto tai huoneisto, eli siis joku semmoinen paikka, missä voidaan elää melkolailla kuin kotona. Laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä. Nukkua mahdollisesti niin, että Nooa on eri huoneessa (koska se siten nukkuu parhaiten).
Heitänkin nyt palloa teille ystävät ja tuntemattomat lukijaliisat - mitä vinkkejä teidän takataskusta löytyy esim. seuraaviin aiheisiin:
- lapsen kanssa matkustaminen
- 4h lento vilkkaan taaperon kanssa
- Barcelona lasten kanssa (tähän onneksi saan varmasti vinkkiä työkaveriltani, joka juuri muutti pienten lastensa kanssa Barcelonasta Suomeen)
- mitä Suomesta mukaan?
- mistä löytää hyvä huoneisto/asunto?
- mikä alue Barcelonassa olisi kiva? (about 10km säteellä keskustasta)
Tällä hetkellä koko reissu on ihanassa haaveiluvaiheessa. Nään meidän perheen viettämässä aurinkoista päivää hiekkarannalla, Nooan räiskimässä rantavedessä. Mama ruskettuneena (mikä UV-riski), hoikkana (öö.. kiire tulee) ja rentoutuneena (minä??) bikineissä ottamassa aurinkoa. Illalla oman "kodin" parvekkeella kahdestaan cervezat (kirjotetaanks se noin) kädessä, katsomassa auringonlaskua ja miettimässä, kuinka onnellisia ollaan <3
Ja nyt TARKKANA, ettei kukaan riko tätä kuplaa, aion kiskoa tästä mielikuvasta voimaa ainakin niin kauan, että saadaan nää loskakelit ohi ja ollaan kesän kynnyksellä :)
Rakastan myös yksin matkustamista. Siinä on minulle edelleen joku viehätys, että voi olla nimettömänä ja tuntemattomana uudessa paikassa. Tai vaikkapa tutussakin paikassa. Se on jotenkin hirveän vapauttavaa. Toki on ihan parasta reissata hyvän seuran kanssa. Mutta mitä on olla reissun päällä perheen kanssa?
 |
| Kuva |
Plussaa olisi se, jos kaupungissa olisi joskus jo käynyt, niin tietäisi hieman, miten siellä hommat (esim. liikkuminen) toimii..
Hmm..
Hmm...
BARCELONA!
 |
| Kuva |
Heitänkin nyt palloa teille ystävät ja tuntemattomat lukijaliisat - mitä vinkkejä teidän takataskusta löytyy esim. seuraaviin aiheisiin:
- lapsen kanssa matkustaminen
- 4h lento vilkkaan taaperon kanssa
- Barcelona lasten kanssa (tähän onneksi saan varmasti vinkkiä työkaveriltani, joka juuri muutti pienten lastensa kanssa Barcelonasta Suomeen)
- mitä Suomesta mukaan?
- mistä löytää hyvä huoneisto/asunto?
- mikä alue Barcelonassa olisi kiva? (about 10km säteellä keskustasta)
 |
| Kuva |
Ja nyt TARKKANA, ettei kukaan riko tätä kuplaa, aion kiskoa tästä mielikuvasta voimaa ainakin niin kauan, että saadaan nää loskakelit ohi ja ollaan kesän kynnyksellä :)
maanantai 16. helmikuuta 2015
Ah, sunnuntait!
Kun ensin ahertaa työviikon ja sitten vetää päivät kahdestaan lähes aamusta iltaan Nopsun kanssa, niin ai että sitten maistuu sunnuntait, kun koko perhe on vapaalla! Tässä kuvakollaashi ihanasta eilisestä. Myös mua vainonnut layer-ongelma photarissa on kadonnut kuin tuhka tuuleen, joten jipii, kollaasien teko helpottui just 100%! *
1. Aurinko paistoi. Lähdin kävellen Jumbossa käymään ja kurvasin ravintolapäivän popup-kahvilan kautta. Ostin köyhän ritarin ja sepä maistui maistui nam!
2. Katselin Nooalle kevääseen lenkkareita ja jouduin taas toteamaan saman valitusvirren. Tarjolla on joko pinkkiä tyttöglitteriä tai harmaata ankeutta. Missä kaikki kivat värit, jotka (nyt seuraa radikaali ajatus) menis vaikka ihan tytöille JA pojille!
3. Nooa nukkui kolmen tunnin päiväunet. Käytiin sitten loppuvaiheessa sitä Juhiksen kanssa ihailemassa. Pieni rakas. Kyllä lapset on kauniita, kun ne nukkuu <3
4. Oma lenkkariongelma ratkesi iloisesti, kun XXL:ssä oli tarjouksessa lähes 90 euron Niket; vain 39,90. Ja istuivat kuin hanska! Tai sukka. Pörrösukka. Aijai, nyt vaan kevätkelit, niin näissä on mahtava Nooan kans juosta ympäri pihoja!
5. Samalla reissulla kurvattiin vielä Ikeaan. Nooa söi mielissään lihapullia, porkkanaa ja perunamuussia. Ja ranskalaisia. Ja mehua. Ei olla kovin tiukkapipoja nyt tän ruokavalion kanssa, pääasia, että syöminen pysyisi nyt vaan yhtä hyvänä, kuin viimepäivät antaa toivoa.
6. Lastenosastolle olisi poika voinut jäädä leikkimään vaikka kuinka pitkäksi aikaa ja huudon kanssahan sieltä sitten lähdettiin.
Ihana sunnuntai, ihanat mun pojat <3
* näköjään ongelmien määrä on vakio, sillä vaikka teen tän kuvan minkä kokoiseksi, blogger kivasti kutistaa sen :/ Mrr..
* näköjään ongelmien määrä on vakio, sillä vaikka teen tän kuvan minkä kokoiseksi, blogger kivasti kutistaa sen :/ Mrr..
lauantai 14. helmikuuta 2015
Ystävänpäiväyllätyksiä
Hyvää ystävänpäivää, juuri sinulle. Tähän voisi nyt hyvin kirjoittaa jotain kliseitä ystävyyden merkityksestä, mutta säästän sinut tuskalta. Ystävät nyt vaan ovat elämässä palttiarallaa perheen ja terveyden kanssa samalla viivalla. Yksin on yksinäistä. Itse olen jotenkin ajautunut (?) semmoiseen rooliin, jossa 95% ystävien tapaamisista minä ehdotan ja järjestän. Välillä kehitän tästä itselleni ahdistusta, välillä en :)
No, tänä ystävänpäivänä sain sydämelleni lämmikettä, kun yllätyksenä sain muutaman kerrassaan ihanan ystävänpäiväLAHJAN! Aamulla rakas Juhis yllätti minut täysin paketilla, korjaan paketeilla (!), koska lähinnä olin vitsillä vaan muistutellut ystävänpäivästä. Okei, OKEI, myönnän, ehkä just jonkun suklaan odotin saavani. Sain a) leffalippuja b) japanilaisen leffan dvd:nä, sitä suklaata sekä aivan mielettömän parhana yllärin: Torey Haydenin kirjan, jota en ole lukenut!! Rakastan tämän kirjailian todellisuuteen perustuvia kirjoja ja luulin jo lukeneeni niistä kaikki - toisin on! Tätä en ole vielä lukenut, tämä on vuodelta 1998, joten ehkä siksi se on jäänyt aivan tietoisuuteni ulkopuolelle. Nykyisin Hayden kirjoittaa pelkästään fiktiota, joten tämä oli varsinainen löytö <3
Elinalta sain yläkuvassa näkyvän ihanan mukin, joka ei olisi voinut osua paremmin, muistatteko tämän postauksen?! :D Ja Nooa sai tuon alakuvassa näkyvän pipon. Katjalta sain suloisen ässä-arvan. Tosi hauska ajatus, itse kun en ole koskaan mitään arpaa ostanutkaan :) Valitettavasti voittoa ei tullut, mutta kyllä ystävät ovat parempia, kuin miljoonavoitot!
Katariinalta, kummitädiltään Nooa sai aivan ihanat kaksi Benettonin paitaa. Ja tietysti paketissa oli myös vähän suklaata. Olen niin otettu näistä kaikista muistamisista <3
Varovasti uskallan paljastaa, että Nooa on viimepäivät syönyt tosi hyvin. Eilen hän söi päiväkodissa kaksi desiä (!!) makaroonilaatikkoa ja kotonakin ruoka on maistunut aika kivasti. Tuntuu niin ihanalta, kun toinen sanoo "nam nam" ja kauhoo lusikalla ruokaa suuhunsa <3 Nyt poika on viimein päivän päätteeksi saatu unille, seuraavaksi menen nappaamaan kanelipullat uunista (Ikea) ja kaadan lasin maitoa. Huokaus.
No, tänä ystävänpäivänä sain sydämelleni lämmikettä, kun yllätyksenä sain muutaman kerrassaan ihanan ystävänpäiväLAHJAN! Aamulla rakas Juhis yllätti minut täysin paketilla, korjaan paketeilla (!), koska lähinnä olin vitsillä vaan muistutellut ystävänpäivästä. Okei, OKEI, myönnän, ehkä just jonkun suklaan odotin saavani. Sain a) leffalippuja b) japanilaisen leffan dvd:nä, sitä suklaata sekä aivan mielettömän parhana yllärin: Torey Haydenin kirjan, jota en ole lukenut!! Rakastan tämän kirjailian todellisuuteen perustuvia kirjoja ja luulin jo lukeneeni niistä kaikki - toisin on! Tätä en ole vielä lukenut, tämä on vuodelta 1998, joten ehkä siksi se on jäänyt aivan tietoisuuteni ulkopuolelle. Nykyisin Hayden kirjoittaa pelkästään fiktiota, joten tämä oli varsinainen löytö <3
Elinalta sain yläkuvassa näkyvän ihanan mukin, joka ei olisi voinut osua paremmin, muistatteko tämän postauksen?! :D Ja Nooa sai tuon alakuvassa näkyvän pipon. Katjalta sain suloisen ässä-arvan. Tosi hauska ajatus, itse kun en ole koskaan mitään arpaa ostanutkaan :) Valitettavasti voittoa ei tullut, mutta kyllä ystävät ovat parempia, kuin miljoonavoitot!
Katariinalta, kummitädiltään Nooa sai aivan ihanat kaksi Benettonin paitaa. Ja tietysti paketissa oli myös vähän suklaata. Olen niin otettu näistä kaikista muistamisista <3
Varovasti uskallan paljastaa, että Nooa on viimepäivät syönyt tosi hyvin. Eilen hän söi päiväkodissa kaksi desiä (!!) makaroonilaatikkoa ja kotonakin ruoka on maistunut aika kivasti. Tuntuu niin ihanalta, kun toinen sanoo "nam nam" ja kauhoo lusikalla ruokaa suuhunsa <3 Nyt poika on viimein päivän päätteeksi saatu unille, seuraavaksi menen nappaamaan kanelipullat uunista (Ikea) ja kaadan lasin maitoa. Huokaus.
perjantai 13. helmikuuta 2015
Muutamia kasvatusvinkkejä
Törmäsin yhtenä päivänä tällaiseen kasvatusaiheiseen artikkeliin, joka antaa vinkkejä siihen, miten onnistua lasten kanssa ilman huutamista ja rankaisemista. Poimin tuosta artikkelista tähän muutamia kohtia, höystäen omilla jutuillani. Halusin kirjoittaa nämä ylös, jotta tämä toimisi itselle muistilappuna, sillä nämä näkemykset allekirjoitan aika hyvin.
1. Huolehdi itsestäsi ja kohtele itseäsi lempeästi
Jos olet väsynyt ja energiat vähissä, on paljon hankalampi jaksaa lapsen purkauksia. Mitä parempi olo sinulla on itsesi kanssa, sitä vähemmän myös tunnet syyllisyyttä "virheiden tekemisestä" tai pelkäät ettet "tee asioita oikein".
2. Kunnioita omia rajojasi
Lapsen ei tarvitse aina saada tahtoaan läpi. Joskus lapsi testaa ja testaa, miten pitkään aikuisen pinna kestää. Lapsen on ihan ok nähdä, että "kas, tuossa meni raja". Lapsi, jolta puuttuu rajojen tunne, usein kokee ahdistusta liiasta vapaudestaan.
3. Älä projektoi omia pelkojasi lapseen
Lapsi aistii, jos olet koko aamupäivän huolissasi siitä, osaako hän käyttäytyä iltapäivällä kylässä ja pelkäät koko kyläreissun ajan, että tuleeko se kiukkukohtaus sieltä pian.
4. Vietä lapsesi kanssa laatuaikaa
Sinun ei tarvitse olla koko aikaa lapsesi kanssa fyysisesti, mutta pidä huoli, että tarpeeksi usein päivän aikana lapsi tuntee olevansa sinun täydellisen keskittymisen kohde. Joskus purkaukset johtuvat vain siitä, että lapsi kokee enemmän vapautta, kuin mihin hänellä on valmiuksia.
5. Salli lapsesi leikkiä vapaasti
Pyri tarjoamaan lapselle mahdollisuus tutkia maailmaa aivan vapaasti. Suhteuttaen tietenkin hänen ikäänsä. Vapaa leikki kasvattaa lapsen pinnaa ja ruokkii luovuutta.
6. Tee lapsellesi olo, että ymmärrät häntä
Perustele lapselle mahdollisimman rauhallisesti, miksi hänellä on paha mieli. Tämä on asia, johon voi opetella. "Nyt sinua taitaa harmittaa tosi paljon, sinua kiukuttaa, kun pitää tulla sisälle, vaikka ulkona olisi ollut kivempaa" on aina paljon parempi vaihtoehto, kuin "nyt lopeta, ei sinne sateeseen voinut jäädä". Editor's note: vanhemmatkin on ihmisiä, joskus suusta vaan pääsee tuo jälkimmäinen vaihtoehto ja se on ihan ok.
7. Anna lapselle aikaa sopeutua muutokseen
Varsinkin herkät lapset reagoivat usein vahvasti muuttuviin tilanteisiin. Itse aloitan illalla nukkumaanmenovalmistelut jo hyvissä ajoin. Tämä tapa on jotenkin vain itsestään tullut. Kerron, että "kohta mennään nukkumaan, ensin käydään kylvyssä, sitten syödään puuro ja sitten pääset unille". Ja hetken päästä, että "nyt vielä raivataan lelut ja sitten mennään nukkumaan". Uskon, että tämmöinen auttaa lasta sopeutumaan tulevaan. Nooa ainakin käy nykyisin nukkumaan ilman mitään vastusteluja.
8. Kunnioita lapsesi kehoa
Artikkelissa kehoitetaan sanomaan lapselle aina, kun aiot koskea häntä tai nostaa hänet. No, ihan näin ei ehkä ole tullut toimittua, mutta jonkin verran yritän "varoitella", kun tunnen tilanteen niin vaativan. Asia, mihin kylläkin kiinnitän huomiota, on lapsen kehon terve ihailu ja siihen mutkaton suhtautuminen. Kun lapsi kylvyssä tai potalla tutkii omaa "vaippa-aluetta", sanon monesti, että "joo, se on sinun ---, se onkin tosi hieno juttu". Saatan jopa jatkaa juttua, että "isillä on ihan samanlainen, äitillä ei semmoista olekaan". En siis koskaan sano, että "anna olla, älä koske siihen". Toivon, että näillä pienillä jutuilla autan Nopsua myöhemmin hyväksymään oman kehonsa ja rakastamaan ja kunnioittamaan sitä.
Tämä menee jo ihan artikkelin aiheen ohi, mutta aiheeseen hieman tutustuneena pitää mainita, että vähän vanhemmalle lapselle voi olla hyvä myös joskus jutella "alakerran asioista" rennosti vaikkapa kylvyn yhteydessä niin, että "Tämä on sinun X, se on tosi hieno ja tärkeä asia. Äiti tai isi voi siihen koskea, kun sitä pestään tai puhdistetaan, mutta muuten se on ihan sinun oma eikä siihen kukaan muu saa koskea ilman sinun lupaasi". Joskin harvalla lapsella onneksi oikeasti on vaaraa joutua seksuaalisen kaltoinkohtelun uhriksi, mutta ainakin tämä auttaa muodostamaan oikeanlaista suhdetta omaan seksuaalisuuteen sekä kunnioittamaan muiden seksuaalisuutta.
Kuva lainattu ko. artikkelista
1. Huolehdi itsestäsi ja kohtele itseäsi lempeästi
Jos olet väsynyt ja energiat vähissä, on paljon hankalampi jaksaa lapsen purkauksia. Mitä parempi olo sinulla on itsesi kanssa, sitä vähemmän myös tunnet syyllisyyttä "virheiden tekemisestä" tai pelkäät ettet "tee asioita oikein".
2. Kunnioita omia rajojasi
Lapsen ei tarvitse aina saada tahtoaan läpi. Joskus lapsi testaa ja testaa, miten pitkään aikuisen pinna kestää. Lapsen on ihan ok nähdä, että "kas, tuossa meni raja". Lapsi, jolta puuttuu rajojen tunne, usein kokee ahdistusta liiasta vapaudestaan.
3. Älä projektoi omia pelkojasi lapseen
Lapsi aistii, jos olet koko aamupäivän huolissasi siitä, osaako hän käyttäytyä iltapäivällä kylässä ja pelkäät koko kyläreissun ajan, että tuleeko se kiukkukohtaus sieltä pian.
4. Vietä lapsesi kanssa laatuaikaa
Sinun ei tarvitse olla koko aikaa lapsesi kanssa fyysisesti, mutta pidä huoli, että tarpeeksi usein päivän aikana lapsi tuntee olevansa sinun täydellisen keskittymisen kohde. Joskus purkaukset johtuvat vain siitä, että lapsi kokee enemmän vapautta, kuin mihin hänellä on valmiuksia.
5. Salli lapsesi leikkiä vapaasti
Pyri tarjoamaan lapselle mahdollisuus tutkia maailmaa aivan vapaasti. Suhteuttaen tietenkin hänen ikäänsä. Vapaa leikki kasvattaa lapsen pinnaa ja ruokkii luovuutta.
6. Tee lapsellesi olo, että ymmärrät häntä
Perustele lapselle mahdollisimman rauhallisesti, miksi hänellä on paha mieli. Tämä on asia, johon voi opetella. "Nyt sinua taitaa harmittaa tosi paljon, sinua kiukuttaa, kun pitää tulla sisälle, vaikka ulkona olisi ollut kivempaa" on aina paljon parempi vaihtoehto, kuin "nyt lopeta, ei sinne sateeseen voinut jäädä". Editor's note: vanhemmatkin on ihmisiä, joskus suusta vaan pääsee tuo jälkimmäinen vaihtoehto ja se on ihan ok.
7. Anna lapselle aikaa sopeutua muutokseen
Varsinkin herkät lapset reagoivat usein vahvasti muuttuviin tilanteisiin. Itse aloitan illalla nukkumaanmenovalmistelut jo hyvissä ajoin. Tämä tapa on jotenkin vain itsestään tullut. Kerron, että "kohta mennään nukkumaan, ensin käydään kylvyssä, sitten syödään puuro ja sitten pääset unille". Ja hetken päästä, että "nyt vielä raivataan lelut ja sitten mennään nukkumaan". Uskon, että tämmöinen auttaa lasta sopeutumaan tulevaan. Nooa ainakin käy nykyisin nukkumaan ilman mitään vastusteluja.
8. Kunnioita lapsesi kehoa
Artikkelissa kehoitetaan sanomaan lapselle aina, kun aiot koskea häntä tai nostaa hänet. No, ihan näin ei ehkä ole tullut toimittua, mutta jonkin verran yritän "varoitella", kun tunnen tilanteen niin vaativan. Asia, mihin kylläkin kiinnitän huomiota, on lapsen kehon terve ihailu ja siihen mutkaton suhtautuminen. Kun lapsi kylvyssä tai potalla tutkii omaa "vaippa-aluetta", sanon monesti, että "joo, se on sinun ---, se onkin tosi hieno juttu". Saatan jopa jatkaa juttua, että "isillä on ihan samanlainen, äitillä ei semmoista olekaan". En siis koskaan sano, että "anna olla, älä koske siihen". Toivon, että näillä pienillä jutuilla autan Nopsua myöhemmin hyväksymään oman kehonsa ja rakastamaan ja kunnioittamaan sitä.
Tämä menee jo ihan artikkelin aiheen ohi, mutta aiheeseen hieman tutustuneena pitää mainita, että vähän vanhemmalle lapselle voi olla hyvä myös joskus jutella "alakerran asioista" rennosti vaikkapa kylvyn yhteydessä niin, että "Tämä on sinun X, se on tosi hieno ja tärkeä asia. Äiti tai isi voi siihen koskea, kun sitä pestään tai puhdistetaan, mutta muuten se on ihan sinun oma eikä siihen kukaan muu saa koskea ilman sinun lupaasi". Joskin harvalla lapsella onneksi oikeasti on vaaraa joutua seksuaalisen kaltoinkohtelun uhriksi, mutta ainakin tämä auttaa muodostamaan oikeanlaista suhdetta omaan seksuaalisuuteen sekä kunnioittamaan muiden seksuaalisuutta.
Kuva lainattu ko. artikkelista
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
These are the days...
Onko vähän klisee sanoa, että joku biisi voi muuttaa elämän? Ehkä on, mutta eilen kun mä lähdin ajelemaan kotiin sieltä tai-vaal-li-sen ihanasta hieronnasta, niin radiosta tuli Aviciin "The Days" biisi, jossa lauletaan, että:
Samalla mulle tuli mieleen erään ystävän (kahden pienen lapsen äiti) seinällä oleva teksti, jossa lukee, että "These are the Golden Days" ja teksti on ympäröity kymmenillä perheestä ja lapsista otetuilla polaroid-kuvilla. Ihan tajuttoman pysäyttävää nähdä hetken, että.. niin.. kaikken haasteellisuuden keskellä TÄMÄ hetki on just se, mitä on odottanut. Tämä on se hetki, jota mummona kiikkustuolissa muistelee rakkaan papparaisen kanssa. Nämä on ne päivät.
Samalla olen eilen ja tänään koettanut tietoisesti työstää tiukasti mutta lempeästi hyväksymisen jaloa taitoa. Eckhart Tollen mukaan suuri osa ihmisen ahdistuksesta johtuu vastustamisesta (resistance). Ja tehokkain lääke tähän on hyväksyminen (acceptance). Olen käyttänyt viimeaikoina ihan liikaa energiaa erilaisiin ahdistuksiin ja vastustellut tosiasioita, kuin pikkulapsi, uskoen, että sillä tavoin voi jokin muuttua.
Okei, meillä oli rankka vauvavuosi. En juuri päässyt kiinni pikkuvauva-ajan suloisuuteen oman sairastelun sekä Nooan hankalan voinnin takia. Kaikki energia meni jaksamiseen sekä Nooan asioiden pohtimiseen, murehtimiseen ja selvittelyyn. Eikä tämä taaperoaika ole paljon tuonut helpotusta. Tästä aiheesta olen kirjoittanut useamminkin tunnisteella "valivali".
Lisäksi meidän kaikki apuvoimat (lähinnä mun äiti ja sisko) asuvat kaukana ja me ei olla päästy Juhiksen kanssa esim. viettämään kahdestaan aikaa, kuin kahden lounaan verran Nooan syntymän jälkeen. Samoin olemme tuhannen pulassa, kun perheeseen iskee samaan aikaan työkiireet ja sairastelut.
Joo, voin jäädä loppuelämäksi surkuttelemaan näitä faktoja ja kuolla (anteeksi sanavalintani, mutta tarvitsin tähän jotain vahvaa) kateuteen, kun ystävillä tuntuu olevan 1000x helpompaa lastensa kanssa ja siihen lisäksi vielä vanhemmat tai sisarukset lähellä tarjoamassa apuaan. Nämä asiat vaikuttavat rehellisesti sanottuna myös meillä siihen, että mahdolliset haaveet toisesta lapsesta ovat saaneet jäädä.
TAI, sitten voin koettaa hyväksyä, että meidän elämä on juuri tämän näköistä. Okei, siinä ei ole kaikkea, mitä muilla on, mutta on niin paljon hyvää. Järjettömän upea isimies, molemmilla vanhemmista töitä, kaikki perheessä on perusterveitä. Meillä on yhteisiä unelmia ja haaveita (kesäreissu, isompi asunto, oma piha..) sekä lisäksi ystäviä ympärillä.
Lienee klisee sekin, että pitää keskittyä positiiviseen, mutta ajattelin sen nyt ottaa tämän kevään missioksi itselleni. Siitä muistuttakoon tämä biisi sekä tuo ihana, pari päivää elämää lämmittänyt aurinko.
"These are the days we've been waiting for
Neither of us knows what's in store
You just roll your window down and place your bets
These are the days we won't regret
These are the days we'll never forget"
Samalla mulle tuli mieleen erään ystävän (kahden pienen lapsen äiti) seinällä oleva teksti, jossa lukee, että "These are the Golden Days" ja teksti on ympäröity kymmenillä perheestä ja lapsista otetuilla polaroid-kuvilla. Ihan tajuttoman pysäyttävää nähdä hetken, että.. niin.. kaikken haasteellisuuden keskellä TÄMÄ hetki on just se, mitä on odottanut. Tämä on se hetki, jota mummona kiikkustuolissa muistelee rakkaan papparaisen kanssa. Nämä on ne päivät.
Samalla olen eilen ja tänään koettanut tietoisesti työstää tiukasti mutta lempeästi hyväksymisen jaloa taitoa. Eckhart Tollen mukaan suuri osa ihmisen ahdistuksesta johtuu vastustamisesta (resistance). Ja tehokkain lääke tähän on hyväksyminen (acceptance). Olen käyttänyt viimeaikoina ihan liikaa energiaa erilaisiin ahdistuksiin ja vastustellut tosiasioita, kuin pikkulapsi, uskoen, että sillä tavoin voi jokin muuttua.
Okei, meillä oli rankka vauvavuosi. En juuri päässyt kiinni pikkuvauva-ajan suloisuuteen oman sairastelun sekä Nooan hankalan voinnin takia. Kaikki energia meni jaksamiseen sekä Nooan asioiden pohtimiseen, murehtimiseen ja selvittelyyn. Eikä tämä taaperoaika ole paljon tuonut helpotusta. Tästä aiheesta olen kirjoittanut useamminkin tunnisteella "valivali".
Lisäksi meidän kaikki apuvoimat (lähinnä mun äiti ja sisko) asuvat kaukana ja me ei olla päästy Juhiksen kanssa esim. viettämään kahdestaan aikaa, kuin kahden lounaan verran Nooan syntymän jälkeen. Samoin olemme tuhannen pulassa, kun perheeseen iskee samaan aikaan työkiireet ja sairastelut.
Joo, voin jäädä loppuelämäksi surkuttelemaan näitä faktoja ja kuolla (anteeksi sanavalintani, mutta tarvitsin tähän jotain vahvaa) kateuteen, kun ystävillä tuntuu olevan 1000x helpompaa lastensa kanssa ja siihen lisäksi vielä vanhemmat tai sisarukset lähellä tarjoamassa apuaan. Nämä asiat vaikuttavat rehellisesti sanottuna myös meillä siihen, että mahdolliset haaveet toisesta lapsesta ovat saaneet jäädä.
TAI, sitten voin koettaa hyväksyä, että meidän elämä on juuri tämän näköistä. Okei, siinä ei ole kaikkea, mitä muilla on, mutta on niin paljon hyvää. Järjettömän upea isimies, molemmilla vanhemmista töitä, kaikki perheessä on perusterveitä. Meillä on yhteisiä unelmia ja haaveita (kesäreissu, isompi asunto, oma piha..) sekä lisäksi ystäviä ympärillä.
Lienee klisee sekin, että pitää keskittyä positiiviseen, mutta ajattelin sen nyt ottaa tämän kevään missioksi itselleni. Siitä muistuttakoon tämä biisi sekä tuo ihana, pari päivää elämää lämmittänyt aurinko.
tiistai 10. helmikuuta 2015
Akkujen latausta aurinkovoimalla
Tänään on ollut oikein hyvä voimienkeräämispäivä. Aamulla aurinko nousi jo kovin korkealle ja lämmittikin mukavasti. Käytiin Nooan kanssa MLL:n perhekahvilassa ja nähtiin siellä myös ystävää ja hänen poikaansa. Söin laskiaispullaa ja Nooakin söi pienen purkin ruokaa <3 Eilen illalla väsyneenä kirjoitin facebookiin näin:
Nonni, tuon alempana mainitsemani viikon päälle pari päivää tosi epäterveellistä syömistä, vajaan kuuden tunnin yöunet sekä 10 tunnin työpäivä. APUA! Olen ihmisraunio. Voiko joku viedä mut jonnekin tropiikkiin pariksi päiväksi joogaretriitille, jossa saisi tuoreita hedelmiä ja hierontaa???
Hoksasin myöhemmin, että okei, en ehkä pysty saamaan itseäni tropiikkiin lomalle, mutta voin tehdä tästä tiistaista mahdollisimman tuollaisen! Varasin ex tempore itselleni ajan hierojalle. Aamulla käytiin Nooan kanssa kaupassa ja universumi oli mun idean puolella, sillä siellä oli papajat sekä mangot alennuksessa. Siispä tein Nooan käytyä unille tämän näköisen lautasen itselleni. Voin sanoa, että maistui. Ja tuntui oikein, miten vitamiinit huitelivat kehoon. Okei, eihän näiden hedelmien makua VOI verrata siihen, mitä nämä tuolla Kaakkois-Aasiassa ovat, mutta tarpeeksi lähelle.
Iltapäivällä parvekkeella oli niin lämmin, että voitiin siellä imuroida ja pyyhkiä pölyjä. Tuli niin kesäinen fiilis. Sen jälkeen lähdettiin tunnin mittaiselle ulkoilulle aurinkoon. Käytiin myös moikkaamassa päiväkotia, josta kuultiinkin ikäviä aikataulu-/ sairastumiskuulumisia ja jouduttiin vääntämään vielä kerran tämä loppuviikon aikataulu uusiksi. Siispä minä lähden huomenna tekemään sellaisen 10h työpäivän ja Juhis pätkii oman päivänsä pariin erään.
Nooan vointi on ollut jo hyvä. Hieman on onnistunut syömäänkin. Sunnuntaina lääkäri siis totesi vielä nielutulehduksen, joka vaikutti sen hetken syömättömyyteen. Kuitenkin, paino rakkaalla oli pudonnut sen verran, että minun (jo puoli vuotta kestänyt) huoli yleisesti Nooan huonosta syömisestä otettiin vihdoin tosissaan. Huokasinkin siellä vastaanotolla, että omat ideat, voimat ja konstit alkaa olla aika loppu :/ Saatiin lähetteet ravitsemusterapeutille sekä syömishäiriölasten klinikalle. Eikö kuulostakin hassulta, että "syömishäiriö"... No, fakta on se, että joillain lapsilla vaan tuo syöminen ei lähde normaaliin tapaan liikkeelle ja siihen tarvitaan apuja. Tässä nyt odotellaan kutsua, johon saattaa mennä useampi kuukausikin. Ravitsemusterapeutille sen sijaan pääsee nopeammin ja pitääkin muistaa huomenna varata sinne aika! Tottakai samalla kokoajan toivotaan, että asia alkaisi mennä parempaan päin ihan itsestään, ajan myötä.
Päivän kruunasi tänään loistava hieronta ja nyt taidankin hipsiä pikimmiten peiton alle, sillä kello soi taas 06:00 ja bussiin on hypättävä jo puoli seitsemän!
Nonni, tuon alempana mainitsemani viikon päälle pari päivää tosi epäterveellistä syömistä, vajaan kuuden tunnin yöunet sekä 10 tunnin työpäivä. APUA! Olen ihmisraunio. Voiko joku viedä mut jonnekin tropiikkiin pariksi päiväksi joogaretriitille, jossa saisi tuoreita hedelmiä ja hierontaa???
Hoksasin myöhemmin, että okei, en ehkä pysty saamaan itseäni tropiikkiin lomalle, mutta voin tehdä tästä tiistaista mahdollisimman tuollaisen! Varasin ex tempore itselleni ajan hierojalle. Aamulla käytiin Nooan kanssa kaupassa ja universumi oli mun idean puolella, sillä siellä oli papajat sekä mangot alennuksessa. Siispä tein Nooan käytyä unille tämän näköisen lautasen itselleni. Voin sanoa, että maistui. Ja tuntui oikein, miten vitamiinit huitelivat kehoon. Okei, eihän näiden hedelmien makua VOI verrata siihen, mitä nämä tuolla Kaakkois-Aasiassa ovat, mutta tarpeeksi lähelle.
Iltapäivällä parvekkeella oli niin lämmin, että voitiin siellä imuroida ja pyyhkiä pölyjä. Tuli niin kesäinen fiilis. Sen jälkeen lähdettiin tunnin mittaiselle ulkoilulle aurinkoon. Käytiin myös moikkaamassa päiväkotia, josta kuultiinkin ikäviä aikataulu-/ sairastumiskuulumisia ja jouduttiin vääntämään vielä kerran tämä loppuviikon aikataulu uusiksi. Siispä minä lähden huomenna tekemään sellaisen 10h työpäivän ja Juhis pätkii oman päivänsä pariin erään.
Nooan vointi on ollut jo hyvä. Hieman on onnistunut syömäänkin. Sunnuntaina lääkäri siis totesi vielä nielutulehduksen, joka vaikutti sen hetken syömättömyyteen. Kuitenkin, paino rakkaalla oli pudonnut sen verran, että minun (jo puoli vuotta kestänyt) huoli yleisesti Nooan huonosta syömisestä otettiin vihdoin tosissaan. Huokasinkin siellä vastaanotolla, että omat ideat, voimat ja konstit alkaa olla aika loppu :/ Saatiin lähetteet ravitsemusterapeutille sekä syömishäiriölasten klinikalle. Eikö kuulostakin hassulta, että "syömishäiriö"... No, fakta on se, että joillain lapsilla vaan tuo syöminen ei lähde normaaliin tapaan liikkeelle ja siihen tarvitaan apuja. Tässä nyt odotellaan kutsua, johon saattaa mennä useampi kuukausikin. Ravitsemusterapeutille sen sijaan pääsee nopeammin ja pitääkin muistaa huomenna varata sinne aika! Tottakai samalla kokoajan toivotaan, että asia alkaisi mennä parempaan päin ihan itsestään, ajan myötä.
Päivän kruunasi tänään loistava hieronta ja nyt taidankin hipsiä pikimmiten peiton alle, sillä kello soi taas 06:00 ja bussiin on hypättävä jo puoli seitsemän!
maanantai 9. helmikuuta 2015
Kevään kuteita
Sain blogikaveriltani Marialta idean tehdä tällaisen postauksen. Hän oli bongaillut kevään vaatetarjonnasta omia suosikkejaan tyttötaaperolle ja siinä kun sitten kommentoin ja huokailin, että tytöille on niin paljon helpompi löytää vaatteita, niin.. siitäpä haaste kurkkia läpi muutaman nettikaupan valikoimia ja bongata omia suosikkeja poikataaperolle :)
Ja kyllä, pojalle on mun mielestä paljon vaikeampi löytää kivoja vaatteita. Haluaisin söpöä, värikästä, tyylikästä... Tämä nyt on vain ja ainoastaan minun mielipide ja NIIN makuasia, mutta miksi (karrikoiden) tytöille on sööttiä legginssiä nilkkarusetilla ja pastelliväristä neulepaitaa olkarypytyksillä ja pojalle on tuollaisia (sori Lindex, kuva alla) kamalan tökeröitä ankean värisiä printtipaitoja?? Alaosaksi tarjolla vain joko farkkua tai collegehousua. Toki kaikkea saa rahalla, mutta edullisten ketjujen tarjonta tuppaa olemaan vähän ankeaa, omasta mielestäni.
Etsin kerrankin Jumbon ympäri löytääkseni legginssit, jotka ei huuda värin ja rypytysten puolesta, että "olen vain tytön vaate"! Leggarit on niin paljon näppärämmät esim. haalarin alla ja talvikenkään tungettaessa, kuin paksut colleget. Citymarket tarjosi onneksi yllättäen ratkaisun ongelmaan :)
Vielä loppuun lisättävä, että totuushan on se, että meillä Nooa kulkee 80% kavereilta saaduissa ja kirppareilta ostetuissa. Enkä koe mitään tarvetta hankkiakaan hänelle esim. mitään näistä ylläolevista. Tämä oli vaan hauska leikki siitä, millaista tyyliä Nooalle pukisin, jos voisi lähteä mielikuvitusrahalla shoppailemaan :)
Meillä täällä Nooan terveysasiat etenee, mutta oon nyt vähän liian väsynyt (aiheeseen) kirjoittamaan niitä tänne. Hyvä oli kuitenkin, että mentiin eilen lääkäriin.
Ja kyllä, pojalle on mun mielestä paljon vaikeampi löytää kivoja vaatteita. Haluaisin söpöä, värikästä, tyylikästä... Tämä nyt on vain ja ainoastaan minun mielipide ja NIIN makuasia, mutta miksi (karrikoiden) tytöille on sööttiä legginssiä nilkkarusetilla ja pastelliväristä neulepaitaa olkarypytyksillä ja pojalle on tuollaisia (sori Lindex, kuva alla) kamalan tökeröitä ankean värisiä printtipaitoja?? Alaosaksi tarjolla vain joko farkkua tai collegehousua. Toki kaikkea saa rahalla, mutta edullisten ketjujen tarjonta tuppaa olemaan vähän ankeaa, omasta mielestäni.
Etsin kerrankin Jumbon ympäri löytääkseni legginssit, jotka ei huuda värin ja rypytysten puolesta, että "olen vain tytön vaate"! Leggarit on niin paljon näppärämmät esim. haalarin alla ja talvikenkään tungettaessa, kuin paksut colleget. Citymarket tarjosi onneksi yllättäen ratkaisun ongelmaan :)
Vielä loppuun lisättävä, että totuushan on se, että meillä Nooa kulkee 80% kavereilta saaduissa ja kirppareilta ostetuissa. Enkä koe mitään tarvetta hankkiakaan hänelle esim. mitään näistä ylläolevista. Tämä oli vaan hauska leikki siitä, millaista tyyliä Nooalle pukisin, jos voisi lähteä mielikuvitusrahalla shoppailemaan :)
Meillä täällä Nooan terveysasiat etenee, mutta oon nyt vähän liian väsynyt (aiheeseen) kirjoittamaan niitä tänne. Hyvä oli kuitenkin, että mentiin eilen lääkäriin.
lauantai 7. helmikuuta 2015
Feeling blue..
Tämä ei kyllä ole ollut meidän viikko. Sairastelua, omien työpäiven peruuntumisia, yllättäviä 12h työpäiviä Juhiksella (yllättävyys siis vaan meidän välisestä informaatiokatkosta johtuen), todella haastavalla tuulella sekä syömalakossa oleva taapero...
Varasin juuri huomiselle lääkäriajan, koska tosiaan tuo syöminen on nyt ollut jo niin monta päivää aivan minimaalista (eilen ehkä banaanin verran, toissapäivänä päärynän verran), että alan huolestua. Tänään on mennyt alas vain maitoa ja sitäkin lounaalla ainoastaan 30ml (jonka tiedän siksi, kun yksi annos pullossa on tuon verran). Hammaskipukaan ei tätä selitä, sillä näkkäriäkin rouskutetaan, mutta kaikki tulee takaisin. Pahinta on se, että toinen itkee ja kiukkuaa, kun minä syön. Ihan niinkuin haluaisi ruokaa, mutta jotenkin ei silti pysty sitä syömään :( Tulee niin paha mieli. On tässä tullut viime päivinä kyllä useammatkin itkut itkettyä, kun harmittaa niin kovasti kaikki nykyiset ja menneet vaikeudet... Eilen Nooa oli kyllä kaiken kiukun keskellä ihana, kun istahdin lattialle ottamaan pienet itkut, niin se tuli ja halasi. On me jotain saatu sen päähän uppoamaan ihan oikein päin <3
Ainut, missä poika on tämän viikon aikana ollut tyytyväisenä, on rattaissa työnnellessä ja tutti suussa. Sitä tulemme tänään illallakin varmasti paljon harrastamaan. Jos tuossa huonossa kelissä kärryttelisi Alepalle ja takaisin, niin eikös siinä kuluttaisi jo suklaalevyn verran, joka voisi mupeltaa sitten illalla kun muksu nukahtaa..? ;) Onneksi saadaan pian yksi ystävä iltapäiväkahville. Nämä on muuten niitä päiviä, kuin seinät kutistuvat ja aloittaa jälleen kirjoittaa itsestään kirjaa otsikolla Maailman Surkein Äiti.
ps. maailman kauneimmat tulppaanit synttärilahjana ihanalta Tanjalta <3 Kiitos, nuo piristää!
Varasin juuri huomiselle lääkäriajan, koska tosiaan tuo syöminen on nyt ollut jo niin monta päivää aivan minimaalista (eilen ehkä banaanin verran, toissapäivänä päärynän verran), että alan huolestua. Tänään on mennyt alas vain maitoa ja sitäkin lounaalla ainoastaan 30ml (jonka tiedän siksi, kun yksi annos pullossa on tuon verran). Hammaskipukaan ei tätä selitä, sillä näkkäriäkin rouskutetaan, mutta kaikki tulee takaisin. Pahinta on se, että toinen itkee ja kiukkuaa, kun minä syön. Ihan niinkuin haluaisi ruokaa, mutta jotenkin ei silti pysty sitä syömään :( Tulee niin paha mieli. On tässä tullut viime päivinä kyllä useammatkin itkut itkettyä, kun harmittaa niin kovasti kaikki nykyiset ja menneet vaikeudet... Eilen Nooa oli kyllä kaiken kiukun keskellä ihana, kun istahdin lattialle ottamaan pienet itkut, niin se tuli ja halasi. On me jotain saatu sen päähän uppoamaan ihan oikein päin <3
Ainut, missä poika on tämän viikon aikana ollut tyytyväisenä, on rattaissa työnnellessä ja tutti suussa. Sitä tulemme tänään illallakin varmasti paljon harrastamaan. Jos tuossa huonossa kelissä kärryttelisi Alepalle ja takaisin, niin eikös siinä kuluttaisi jo suklaalevyn verran, joka voisi mupeltaa sitten illalla kun muksu nukahtaa..? ;) Onneksi saadaan pian yksi ystävä iltapäiväkahville. Nämä on muuten niitä päiviä, kuin seinät kutistuvat ja aloittaa jälleen kirjoittaa itsestään kirjaa otsikolla Maailman Surkein Äiti.
ps. maailman kauneimmat tulppaanit synttärilahjana ihanalta Tanjalta <3 Kiitos, nuo piristää!
torstai 5. helmikuuta 2015
Happy Birthday!!
Tittidii, synttäripäivä! Tosin vähän mälsät olosuhteet, kun Nooa tosiaan edelleen pitää yllä pientä lämpöä (37.0 - 37.3, josta mietin, että onks tää edes lämpö vai voiko olla normaali lämpötila..?) sekä nyt sitten yskä ja vähän nuhaa myös. Päivät tuommoisen energisen taaperon kanssa kotona on niin tuskastuttavia. Tekemistä pitäisi keksiä koko ajan ja kitinäpinna lyhenee iltaa kohti koko ajan. Tänään käytiin sentään Jumbossa kaupassa kääntymässä, kun ei tuo muksu nyt niin kipeä ole. Harmittaa kovasti, kun aamulle suunniteltu mammojen synttärikahvittelu jäi väliin :/ Syön täällä yksin tuota kakkua nyt, kun Noppeli nukkuu.. (kuva eiliseltä, kun rakas nukahti mun rinnan päälle ja tunnin siinä nukkumisen jälkeen jatkoi sikeästi uniaan, kun siirsin vierelle. Tosin, oli se tuohon alle kolme yötä nukkunutkin vaan pikku pätkiä..)
Sain aivan ihania lahjoja! Tässä kuvassa hyvältä ystävältä saadut raakasuklaa sekä ihanat kaksi Hurraw:n huulirasvaa. Kuvattuna myös Benecosilta tilaamani meikit. Minulla on siis iso ongelma silmienympärysihon kanssa. Kärsin jo teininä pahoista ihottumista tuolla alueella (loistohomma teini-iässä kun ei saa käyttää meikkiä!) ja edelleen saan todella herkästi ihottumaa, johon valitettavasti tepsii ainoastaan kortisonivoide ja sen käyttäminen taas tunnetusti ohentaa ihoa. Puhumattakaan, että sitä edes ei saisi käyttää silmien lähelle!
Olen siis meikeissä silmämeikkien osalta siirtynyt täysin luonnonkosmetiikkaan, plus muutama Yves Rocherin tuote sekä Body Shopin tuote, joita tosin nyt vältän niitäkin. Nuo Benecosin luomiväri, rajauskynä ja ripsiväri on tosi kivat (tosin ripsari ei ihan niin tuhti, kuin moni muu) ja mikä parasta, parin päivän testauksen jälkeen silmänympärykset eivät ole saaneet mitään paniikkikohtausta :)
Kuvassa photobombaa myös uusi (?) Jenkki-purkkamaku. Sitruuna-Lime-Sorbetti. Vaikka olen purkan suhteen vannoutunut raikas minttu fani, niin tämä "makupurkka" kyllä ilahdutti kovasti. Melkein kuin olisi jälkiruuan syönyt. NO EI SENTÄÄN :D Mutta ilahduttavaa silti :)
Voi kun tuo kuume nyt pienellä pysyisi jo poissa, niin päästäisiin näkemään kavereita!
Sain aivan ihania lahjoja! Tässä kuvassa hyvältä ystävältä saadut raakasuklaa sekä ihanat kaksi Hurraw:n huulirasvaa. Kuvattuna myös Benecosilta tilaamani meikit. Minulla on siis iso ongelma silmienympärysihon kanssa. Kärsin jo teininä pahoista ihottumista tuolla alueella (loistohomma teini-iässä kun ei saa käyttää meikkiä!) ja edelleen saan todella herkästi ihottumaa, johon valitettavasti tepsii ainoastaan kortisonivoide ja sen käyttäminen taas tunnetusti ohentaa ihoa. Puhumattakaan, että sitä edes ei saisi käyttää silmien lähelle!
Olen siis meikeissä silmämeikkien osalta siirtynyt täysin luonnonkosmetiikkaan, plus muutama Yves Rocherin tuote sekä Body Shopin tuote, joita tosin nyt vältän niitäkin. Nuo Benecosin luomiväri, rajauskynä ja ripsiväri on tosi kivat (tosin ripsari ei ihan niin tuhti, kuin moni muu) ja mikä parasta, parin päivän testauksen jälkeen silmänympärykset eivät ole saaneet mitään paniikkikohtausta :)
Kuvassa photobombaa myös uusi (?) Jenkki-purkkamaku. Sitruuna-Lime-Sorbetti. Vaikka olen purkan suhteen vannoutunut raikas minttu fani, niin tämä "makupurkka" kyllä ilahdutti kovasti. Melkein kuin olisi jälkiruuan syönyt. NO EI SENTÄÄN :D Mutta ilahduttavaa silti :)
Voi kun tuo kuume nyt pienellä pysyisi jo poissa, niin päästäisiin näkemään kavereita!
tiistai 3. helmikuuta 2015
Tasapainoilua
Tässä sitä nyt ollaan. Tasapainottelemassa kahden työssäkäyvän vanhemman ja yhden päiväkotitaaperon arkea tilanteessa, jossa kuumemittari pienimmällä näyttää hieman liikaa. Juuri kun toivoin viime postauksessa hyvää hoitoviikkoa, niin jouduttiin sitten skippaamaan koko hoitoviikko. Nooalla oli eilen ja tänään ihmeellistä epämääräistä kuumeilua ilman muita oireita. Hassua on se, että meidän mammaporukan kahdella muullakin lapsella on/oli sama "tauti"! He varmaan salaa pussailivat torstaina, kun me nähtiin viimeviikolla ;)
Tässä siis on päivät menty niin, että maanantain minä olin töissä ja Juhis kotona siihen asti, kunnes minä tulin neljän aikaan kotiin ja siitä eteenpäin J lähti töihin. Tänään minä kävin töissä aamun, kun oli tärkeä asia hoidettavana. Tulin puolilta päivin kotiin ja päästin Juhiksen töihin, josta se tuli kotiin tuossa ennen seitsemää. Huomenna on Juhiksen työpäivä ja minä kotona.
Toivotaan, että huomenna jo lämpö pysyy poissa ja päästään takaisin tavalliseen arkeen. Pienen sairastajan kanssa kotona on toooooooosiiiii tylsää olla silloin, kun tyyppi ei ole "kunnolla kipeä". Siis Nooasta ei muuten huomaisi mitään tavallisuudesta poikkeavaa, kuin vaan tuo lämmön nousu. Siinä sitten koetetaan tunnista toiseen keksiä sisällä kahdestaan tekemistä.. puuuuuduuuuuttaaaaaavaaaaa!!! Tänään sentään spesiaaliaktiviteettina leivottiin kakku :)
Niin ja löydettiin jemmalaatikko, jonne oli laitettu osa leluista pahan päivän varalle. Nyt oli se päivä. Nooa viihtyi kivasti hetken aikaa itsekseen tutkien noita kauan sitten unohdettuja leluja.
Toivottavasti huomenna siis ollaan jo kunnossa ja päästään vaikka vähän uloskin - edes kaupassa käymään! Loppuviikkoa värittääkin sitten Juhiksella alkava "viikonlopputyöputki". Tästä eteenpäin ollaan siis koko kevät Nooan kanssa aina kahdestaan joko lauantai tai sunnuntai aikaisesta aamusta yöhön asti. VINKKI VINKKI; jos haluat viikonlopulle seuraa, niin meitä saa hirrrveen mielellään kysellä :)
Tässä siis on päivät menty niin, että maanantain minä olin töissä ja Juhis kotona siihen asti, kunnes minä tulin neljän aikaan kotiin ja siitä eteenpäin J lähti töihin. Tänään minä kävin töissä aamun, kun oli tärkeä asia hoidettavana. Tulin puolilta päivin kotiin ja päästin Juhiksen töihin, josta se tuli kotiin tuossa ennen seitsemää. Huomenna on Juhiksen työpäivä ja minä kotona.
Toivotaan, että huomenna jo lämpö pysyy poissa ja päästään takaisin tavalliseen arkeen. Pienen sairastajan kanssa kotona on toooooooosiiiii tylsää olla silloin, kun tyyppi ei ole "kunnolla kipeä". Siis Nooasta ei muuten huomaisi mitään tavallisuudesta poikkeavaa, kuin vaan tuo lämmön nousu. Siinä sitten koetetaan tunnista toiseen keksiä sisällä kahdestaan tekemistä.. puuuuuduuuuuttaaaaaavaaaaa!!! Tänään sentään spesiaaliaktiviteettina leivottiin kakku :)
Niin ja löydettiin jemmalaatikko, jonne oli laitettu osa leluista pahan päivän varalle. Nyt oli se päivä. Nooa viihtyi kivasti hetken aikaa itsekseen tutkien noita kauan sitten unohdettuja leluja.
Toivottavasti huomenna siis ollaan jo kunnossa ja päästään vaikka vähän uloskin - edes kaupassa käymään! Loppuviikkoa värittääkin sitten Juhiksella alkava "viikonlopputyöputki". Tästä eteenpäin ollaan siis koko kevät Nooan kanssa aina kahdestaan joko lauantai tai sunnuntai aikaisesta aamusta yöhön asti. VINKKI VINKKI; jos haluat viikonlopulle seuraa, niin meitä saa hirrrveen mielellään kysellä :)
sunnuntai 1. helmikuuta 2015
Fit mama
Tässä se taas viikonloppu hujahti. Onneksi vähän rennommissa fiiliksissä kuin viimeksi. Nooa on ollut tosi hyvällä tuulella ja se tarttuu tietenkin koko perheeseen. Nukkuminen nyt tosin on vähän kiikun kaakun, mutta ei kai sitä liian täydelliseksi voi rueta ;) Sitäpaitsi, Nooalla ilmeisesti tulee nyt kulmahampaat. Se nimittäin pitää lähes koko ajan sormia suussa ja just niissä kulmahampaiden (paikkojen) koloissa. Tuttikin (silloin kun sitä syö), on vaan noissa koloissa järsittävänä.
Tässä on viikonlopun aikana taas todettu monta kertaa, että hitsit toi poika alkaa jo olla fiksu. Katseltiin ikkunasta ulos ja todella kaukana näkyi menevän rattaat. Sanoin, että "katopa, tuolla menee rattaat, mitäs rattaissa on?" Johon Nooa vastaa, että "a vauva". (joo, edelleen lisää tuota aata sanojen eteen). Tänään kun Nopsu oli halunnut sisällä olla lenkkareissa ja sitten kun ei enää huvittanut, niin se tuli mun luokse, osoitti kenkiä ja sanoi "a poi", eli "pois" (uusi sana!). Ja, kun me illalla Juhiksen kanssa juteltiin, että katsottaisko jonkin aikaa Risto Räppääjää, niin Nooa oli jo kaivamassa dvd:tä esiin. Se siis nappasi tuon sanan ihan meidän keskustelusta. Ai että, on se, fiksu!
Minä kävin tänään jännittävässä kehonkoostumusmittauksessa. Oon pitkään jo halunnut käydä a) tsekkaamassa miten kroppa voi ja b) saada samalla siitä ylös yhdet lukemat, joiden perusteella voi myöhemmin verrata, ettei ihan pääse rupsahtamaan kun ensiviikollahan sitä ikääkin tulee taas vuosi lisää ;)
Tulokset yllättivät minut: olen oikeasti tosi hyvässä kunnossa. Ja juhlistinkin sitä teellä ja tummalla suklaalla :) Ehkä tärkein mittari on viskeraalinen rasva, jonka tulosta minäkin odotin eniten. Tuo tarkoittaa sitä rasvaa, mikä kertyy kehossa sisäelinten ympärille kuormittaen niitä ja pahimmassa tapauksessa, noista rasvakertymistä irtoaa pieniä rasvahippusia, jotka verenkierron mukana voivat aiheuttaa erilaisia tukoksia. Tuo rasva on tuhat kertaa vaarallisempaa, kuin se jenkkakahvoihin kertyvä. Luvun tulee olla alle 100, hyvä lukema on noin 50-70. Minulla oli 64,4, joten ihan hyvältä näyttää.
Lihasmassaa minulla on oikein hyvin painoon nähden, 27,9kg (viitearvo 24,4 - 29,8). Rasvaprosentti oli 21,3 (viitearvo 18,0 - 28,0). Nestetasapaino kropassa oli hyvä ja samoin luumassa.
APUA, tajusin juuri, että taisin vähän valehdella pituuttani. Siis sanon aina olevani 172 pitkä, vaikka tosi asiassa olen vain nipinnapin yli 171 :D No, ei kerrota kenellekään, jooko??
Hyvissä fiiliksissä siis kohti uutta viikkoa. Toivottavasti Nooalla menisi hoidossa paremmin kuin viimeviikolla ja sittenpä loppuviikosta tosiaan päästään juhlimaan maman synttäreitä :) Whoop whoop! :)
perjantai 30. tammikuuta 2015
Halauksia
No kylläpä on ollut kerrassaan ihanat pari päivää. Sisko tuli keskiviikkona illalla kylään ja on se mahtavaa, kun on kokoajan tukea, apua ja seuraa vierellä. Siis toki sitä tarjoaa oma rakas mies päivittäin, mutta on se nyt silti kiva, kun on sisko siinä. Torstaina aamulla käytiin moikkaamassa meidän mammajengiä ja iltapäivällä pyörähtämässä mun työpaikalla yhdessä tapahtumassa. Illalla pidettiin kunnon leffailta! En muista, milloin viimeksi olisi oikein ennakkoon valittu elokuva sekä haettu karkit ja popcornit. Odotin iltaa kuin pikkulapsi :) No, ihan hyvä, että olin nähnyt tuon leffan jo aiemmin kertaalleen, sillä uni tuli ennen elokuvan loppua :)
Tänään perjantaina saatiin vielä illalla kylään mun rakas Kata-ystävä, Nooan kummitäti. Nooahan siis on nämä päivät ollut niin sylivauva kuin toinen vaan voi olla. Uuden ihmisen saapuessa paikalle ainut turvallinen paikka on äitin syli ja koko tänä aikana ei Nooa esim. Johannan sylissä ilman itkua suostunut olemaan, ei vaikka samalla olisi saanut pitää äitiä hihasta kiinni (kun äiti koetti laitaa ruokaa). Kovin paljon semmoista lapsenhoidollista apua nämä ystävät eivät pystyneet siis tällä kertaa tarjoamaan, mutta ihana oli höpöttää kaikkea ja tehtiin vielä illalla reissu Ikeaan. Käytiin syömässä ja vähän sisustusshoppailemassa.
Nooa on ollut ihanan hyvällä tuulella. Siis en muista, milloin olisi ollut niin suloinen lapsi meillä, kuin eilen. Toki päivään mahtui itkua ja kiukkua, mutta myös niitä hymyjä, hassutteluja ja naurua. Voi miten ihanaa on nähdä toinen hyväntuulisena!! Myös näinä parina päivänä Nooa on kunnolla osoittanut rakkauttaan halauksilla ja pusuilla, mikä on kyllä ihaninta ikinä.
Lopuksi täytyy vielä palata siihen sunnuntaina julistamaani ruokavalioremonttiin. Heti maanantai ruokapäiväkirjan parissa paljasti sen sudenkuopan, jota epäilinkin. Söin päivän ajan normaalisti (tosin ilman herkkuja) ja kun pääsin iltaan, huomasin, että olen syönyt aivan liian vähän kaloreita. Eipä siis ihme, että iltaisin on tullut puputettua ties mitä nutellaleipää ja suklaapatukkaa. Tankkasin sokerin sijaan poikkeuksellisen runsaan, terveellisen iltapalan ja kävin hyvillä mielin nukkumaan. Seuraavana päivänä tiesin jo panostaa päivän mittaan tuhdimpaan ruokaan ja päivät alkoivatkin siitä sujumaan oikein mukavasti.
Nyt kun sisko on ollut kylässä, on herkuteltu leffakarkeilla, tänään leivoksilla ja illalla vielä Ikean tuomisilla. Mun maailmassa terveellisyyteen kuuluu myös välillä täydellä sydämellä herkuttelu, sitten taas on hyvä palata normaaliin arkirytmiin. Arki ja arki, nyt onneksi edessä on viikonloppu!! Jee! Toivon, että lähes parin viikon tauon jälkeen pääsen treenaamaankin. Inhottava nuha, kun on pitänyt liikunnan tässä viimeaikoina pannassa.
Kivaa viikonloppua kaikille ja kiitos vielä kerran, kaasot :)
Tänään perjantaina saatiin vielä illalla kylään mun rakas Kata-ystävä, Nooan kummitäti. Nooahan siis on nämä päivät ollut niin sylivauva kuin toinen vaan voi olla. Uuden ihmisen saapuessa paikalle ainut turvallinen paikka on äitin syli ja koko tänä aikana ei Nooa esim. Johannan sylissä ilman itkua suostunut olemaan, ei vaikka samalla olisi saanut pitää äitiä hihasta kiinni (kun äiti koetti laitaa ruokaa). Kovin paljon semmoista lapsenhoidollista apua nämä ystävät eivät pystyneet siis tällä kertaa tarjoamaan, mutta ihana oli höpöttää kaikkea ja tehtiin vielä illalla reissu Ikeaan. Käytiin syömässä ja vähän sisustusshoppailemassa.
Nooa on ollut ihanan hyvällä tuulella. Siis en muista, milloin olisi ollut niin suloinen lapsi meillä, kuin eilen. Toki päivään mahtui itkua ja kiukkua, mutta myös niitä hymyjä, hassutteluja ja naurua. Voi miten ihanaa on nähdä toinen hyväntuulisena!! Myös näinä parina päivänä Nooa on kunnolla osoittanut rakkauttaan halauksilla ja pusuilla, mikä on kyllä ihaninta ikinä.
Lopuksi täytyy vielä palata siihen sunnuntaina julistamaani ruokavalioremonttiin. Heti maanantai ruokapäiväkirjan parissa paljasti sen sudenkuopan, jota epäilinkin. Söin päivän ajan normaalisti (tosin ilman herkkuja) ja kun pääsin iltaan, huomasin, että olen syönyt aivan liian vähän kaloreita. Eipä siis ihme, että iltaisin on tullut puputettua ties mitä nutellaleipää ja suklaapatukkaa. Tankkasin sokerin sijaan poikkeuksellisen runsaan, terveellisen iltapalan ja kävin hyvillä mielin nukkumaan. Seuraavana päivänä tiesin jo panostaa päivän mittaan tuhdimpaan ruokaan ja päivät alkoivatkin siitä sujumaan oikein mukavasti.
Nyt kun sisko on ollut kylässä, on herkuteltu leffakarkeilla, tänään leivoksilla ja illalla vielä Ikean tuomisilla. Mun maailmassa terveellisyyteen kuuluu myös välillä täydellä sydämellä herkuttelu, sitten taas on hyvä palata normaaliin arkirytmiin. Arki ja arki, nyt onneksi edessä on viikonloppu!! Jee! Toivon, että lähes parin viikon tauon jälkeen pääsen treenaamaankin. Inhottava nuha, kun on pitänyt liikunnan tässä viimeaikoina pannassa.
Kivaa viikonloppua kaikille ja kiitos vielä kerran, kaasot :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)