Välipäivät

Niin vaan tässä on kulunut nopsaan nämä kuuluisat välipäivät joulusta uuteenvuoteen. Oon nähnyt muutamaa kaveria, Nopsulla ja ilman. Käynyt parissa jumpassa. On oltu ulkona sen mitä on pystynyt (ensin oli 20 pakkasta ja seuraavana päivänä vesisade!!). Tänään aamupäivä oli vähän erilainen, koska mulla oli käynti Meilahden sairaalassa sydänosastolla. Siellä tehtiin vähän arviota ja tutkimusta siitä, kannattaako mun sydäntä nyt opereerata ja tultiin siihen tulokseen, että tällä erää ei. Katsotaan sitten myöhemmin, jos tilanteet muuttuu.

Hieman hauska oli kyllä olla siinä pöydällä ultrattavana, kun viimeksi on ultrattu semmoiset 30 senttiä alempaa :) Myös huvittava oli kuulla monitorista OMIA sydänääniä. Vähän muuten hihitin tuolle tekstille tuossa peilin alla; vissiin sairaalassa liikkuu suhteellisen aggressiivisia tyyppejä, kun siinä lukee, että "heilutus riittää mustaan silmään" :) Careful who you wave at :P

Tuon visiitti vei tuntitolkulla vähemmän aikaa, kun mihin oli pyydetty varautumaan, joten hyödynsin jäljelle jääneen (?) ajan kurvaamalla hetkeksi keskustaan. Kävin rauhassa syömässä salaatin ja tein alesta ihanan takkilöydön! Niin täydellisen sininen villakangastakki (no hitot mitään villaa ole kyllä nähnytkään, mutta sen tyylinen), että lentää tuo kirpparilta ostettu ankean harmaa kyllä nurkkaan heti hep.

Tänään on siis Uuden Vuoden Aatto! New Years Eve! Hetki, jolloin aina haluaa pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä taakse jäävä vuosi on pitänyt sisällään. Mistä kaikesta on selvinnyt. Mitä oppinut. Mitä hienoja juttuja saanut kokea. Mikä oli ihan pyllystä ja saa todellakin jäädä vanhaan vuoteen :P

Ja sitten kääntää katse tulevaan vuoteen. Tuo ihana, uusi, raikas, salaperäinen 2015. Vuosi, jolloin taas kaikki on mahdollista. Tulevana vuonna minä palaan työelämään, Nooa aloittaa päivähoidon, tehdään toivottavasti joku perheen lomamatka, Nooa täyttää kaksi vuotta.. isi ja äiti täyttää vähän enemmän.. :) Toivottavasti pysyttäisiin kaikki terveinä ja saataisiin paljon iloa ja onnea elämään!

Toivon teille kaikille (hehe, kaikille) lukijoille myös oikein upeaa alkua uudelle vuodelle!

Joulu 2014 - tunnelmia ja kuvia

Heipparallaa! Tekipä hyvää pitää taukoa tietokoneesta melkein viikon verran. Okei, no, neljä päivää nyt ainakin :) Vietimme joulun ajan Joensuussa äitini luona, jossa ihanaksi onneksi siskonikin hengaili koko ajan. Matkat teimme junalla ja huh hei on siinä reippaassa neljässä tunnissa matkustamista tuommoisen elohopean kanssa! Onneksi sentään molempiin suuntiin saatiin poika unille tunnin ajaksi.

Joulu meni mukavasti, mitä nyt Nooa vierasti harmillisen paljon. Ei antanut mummin edes ottaa syliin aluksi. Siispä tuli vähän takapakkia meidän grandiöösiin suunnitelmaan viettää joka päivä tunti tai pari Juhiksen kanssa kahdestaan jossain. No, päästiin me kolmeen otteeseen puoleksi tunniksi karkuun. Saipahan Nooa vähän totutella hoidossa oloa, vaikka TIEDÄN, onhan tämä ihan surkean vähän verrattuna kamuihin, jotka yökyläilee ja ties mitä. No mutta, parasta oli huomata, että parin päivän aikana mummista tuli ihan Nooan suosikki. Sitä piti seurata uunin lämmitykseen ja saunan laittoon ja minne nyt vaan.

Niin, Nooa on ihan huippu nykyisin nappaamaan sanoja. Joulun aikana hän toisti perässä sanat: "pra" ranskalaisella ärrällä lausuttuna ja tarkoittaen tietenkin poraa; "auna" eli sauna, "oi pyjjy" eli äidin perässä toistettu "voi pylly!" :D Ja viimeisenä eilen illalla napattu "bonjour", jonka tyyppi lausui useasti ihan suvereenisti oikein! Tänään junassa Nopsu mutisi suustaan sanan "tutti", kun otin tutin pois enkä heti antanut sitä takaisin - pojalla alkoi pinna kiristyä, mutisi jotain ensin ja sitten kulmat kurtussa lausuttu "tutti!!"

Tässä ollaan vielä omassa kotona. Päiväunien aikaan tontut 

olivat tuoneet aika monta pakettia kuusen alle! 

Mummin luona olikin ihan oikea kuusi. Siitä oli 

hyvä kerätä kaikki sinne eksyneet "lelut" alas.  

Perhe <3 

Ihmeellinen säkki lahjoja täynnä. 

Joulun ehdoton suosikkilahja: oma tietokone!

Karaoke!

Ulos päästiin kun pakkanen vähän lauhtui. Lunta oli satanut 

niin paljon, että kaatuessa kontalleen, siinä vaiheessa kun 

kädet ottivat maahan, oli naama jo ottanut lumeen. Oi pyjjy.

Sellainen meidän joulu <3

Kaksi yötä jouluun enää on..

Eilen satoi kerralla paljon lunta ja viimein päästiin kokeilemaan pulkkaa! Ainut vaan, että isi ja äiti olivat siitä huomattavasti enemmän innoissaan kuin Nooa. Poika vaan jöpötti coolina kyydissä, chillaillen lampaantaljallaan, katteli maisemia perus ilmeellä. Ihanaa oli olla ulkona valoisalla, lunta joka puolella ja rakkaat pojat seurana.

Tänään me vietetään täällä kotona oma pieni joulu. Kunhan Nooa herää päiväunilta, niin kuusen alle on ilmestynyt pieni VUORI paketteja ja pidetään vähän glögi-pipari-välipalahetkeä yhdessä. Illalla käydään moikkaamassa Juhiksen siskon perhettä. Huomenna sitten aamulla lähdetään junalla Joensuuhun, jossa vietetään kunnon joulu ensimmäistä kertaa. Takaisin tullaan vasta lauantaina. Tunnelmapaloja joulusta ainakin kuvien muodossa sitten myöhemmin.

Ihanaa joulua ystävät, kaverit, tutut ja "anonyymit" :)

Miehet ja porakoneet

Linkki videoon tässä 

Päivähoitoon tutustumassa

Ajattelin, että tietenkin heti eilen kirjoittaisin tämän tekstin. En pystynyt siihen. Päiväkotiin tutustuminen aiheutti aikamoisen tunnekuohun ja olin jo melkein perumassa koko hommaa ja toteamassa, että yritetään uudelleen sitten kun Nooa on viisi. Päivän ja illan asiaa sulatelleena kuitenkin nyt on (hieman) rauhallisempi mieli ja kun kerran päätös on tehty, niin nyt vaan mennään sen mukaan. Tehdään kaikki voitavamme, että aloitus sujuisi mahdollisimman mukavasti. Ja koetetaan keskittyä kaikkeen positiiviseen.

Päiväkoti oli tosi ihana paikka. Siellä oli hirmuisen lämmin tunnelma ja tilat vaikuttivat oikein mukavilta - tosi kodinomainen paikka. Hoitajia tuossa 13 lapsen ryhmässä on kolme. Niistä tapasimme kaksi, koska yksi aloittaa vasta tammikuussa. Toinen näistä tädeistä on vähän vanhempi, hieman hippityylinen isoäitimäinen Täti, joka on varmasti hyvin vastakohta itselleni, mutta epäilemättä rauhallinen tyyli sopii lasten kanssa olemiseen ja mikä parasta, hän on varmasti uransa varrella nähnyt niin monenlaista tapausta, että osaa kyllä "käsitellä" Nooaakin. Toinen täti oli paljon enemmän itseni kaltainen, suhteellisen nuori nainen, josta heti tuli kiva fiilis. Hän on siis lastentarhan opettaja (kuten on tämä kolmaskin joukkoon tuleva), kun taas Täti on lastenhoitaja.

Onneksi hoitopäiviä meillä on vain se kolme kappaletta ja päivät ovat aina enintään sen seitsemän tuntia. Aamulla pari tuntia leikkiä ulkona ja/tai sisällä, sitten ruoka, sitten päiväunet. Herättyä välipala ja pari tuntia leikkia ulkona/sisällä - ja sitten äiti tuleekin hakemaan. Voi onneksi tuo vieminen on Juhiksen vastuulla, itse en siihen pystyisi! Pahinta tulee varmasti olemaan itkevän lapsen hoitoon jättäminen. Siinä kohdassa on vain pakko itse pysyä lujana ja rauhallisena, luottaen hoitajiin. Ja itkeä vasta sitten autossa/bussipysäkillä :)

Nooan ryhmässä tulee olemaan yksi kuukauden nuorempi poika ja yksi kaksi kuukautta vanhempi. Ihan hauskaa, että siellä on tuommoinen kolmen pienen pojan ryhmä. Vaikka ei niitä yhteisiä leikkejä vielä kovin paljon ole, niin ainakin ovat aina suunnilleen samassa kehitysvaiheessa.

Onneksi myös mennään kevättä kohti, joten hoidossa ei koskaan tarvitse olla niin kauaa, että tulee pimeä. Tai mennä sinne pimeällä. Jotenkin itselle tällä ainakin on merkitystä.

Näin, onnistuinko pysymään positiivisena? :)

On tietenkin tosi tärkeää näyttää Nooalle, että äitin ja isin mielestäkin tää hoitohomma on hirveen kiva ja mukava juttu (vaikka sisällä möröt huutaa että hullu äiti apua apua paniikki mitä sä oot tekemässä siellä se itkee sit koko päivän apua paniikki!!!)

Vielä pitää tehdä muutamat käytännön hankinnat; kurarukkaset, toiset toppahanskat sekä kumpparit. Ja paketti teippivaippoja. Siinäpä alkaa sitten olla kaikki tavarat kasassa. Niin ja sitten vielä rauhoittavia äitille ja isille :P

AUTO

Kuka tunnistaa tämän paikan?

No, voisi olla ehkä mikä tahansa, mutta Kätilöopiston sairaalan aulahan se. Olin siellä tänään käymässä, kun ystävälläni oli aika rakenneultraan. Sinne kun ei voi lasta ottaa mukaan ja heillä on kuukauden verran Nooaa nuorempi poika, niin minä tarjouduin lapsenvahtihommiin. Vielä kun sattui niin sopivasti, että Juhiksellä oli aamupäivä vapaa. Meillä meni odottelu NIIN hienosti. Poika oli kuin pieni enkeli ja tutki minun tuomaani isoa lelukassia ihan tyynenä koko ultrauksen ajan. Minua oli vähän varoiteltu mahdollisella eroahdistusitkulla ja olinkin varautunut henkisillä korvatulpilla ja mietin jo kävelyreittejä aulassa tai pihalla, ettei huuto kuuluisi huoneeseen asti ja vanhemmat saisivat siellä keskittyä rauhassa tärkeään hetkeen.

Ja oi mikä onni, kaikki oli hyvin ja pieni pikkuveli sieltä on tulossa. Miten sitä onnistui itsekin jännittämään niin paljon! Oikein mahaa nipisteli kun odottelin yksin siinä aulassa aamulla, että tapaan tämän ystäväperheen. Lienee tuossa paikassa vain jotain niin kutkuttavaa/jännittävää/kammottavaa :D

Postauksen otsikko on kuitenkin "auto". Ajattelin, että on pakko jättää itselle muistilappu siitä, miten käsittämättömän upeita juttuja Nooan mielestä autot on. Auto on sana, joka kuullaan meillä noin miljoona kertaa päivässä. Heti herättyäkin pitäisi päästä ikkunaan katsomaan autoja. Ulkona käsi viuhuu ja pää kääntyy sitä hanakammin, mitä suurempi auto on näköpiirissä. Erilaiset traktorit ja rekka-autot saavat lähes haukkomaan henkeä. Ja kokoajan pitää hokea; "auto, auto, auto.."

Onkohan kaikilla lapsilla tämmöinen vaihe? Mietin vaan, että kun ei me Juhiksen kanssa olla mitenkään ihmeellisen "autoihmisiä". Eikä Nooalla oikein leluissakaan ole yhtään autoa, jos ei tuollaista taaperon potkuautoa lasketa..

No mutta, ihanahan se on nähdä pienen intoa! Hyvänä kakkosena tulee sitten joulukuuset. Jumbon iso joulukuusi sai kahdesti tänään ääneen naurut ilosta, kun näki sen :)

ps. Nooa on myös onnistunut kertaalleen sanomaan tällä viikolla "aippa" (vaippa) ja "maito"!!

Taaperoiden pikkujoulut

Huh, mikä päivä. Oon ihan naatti. Aamulla lähdettiin bussilla käymään mun työpaikalla. Hirveellä tohinalla juostiin pysäkille, jossa meitä odotti epätoivottu näky; kahdet rattaat. Terve. Ei siis mitään toivoa, että mahduttaisiin bussiin. Seuraava menee vasta 25min päästä, joten a) ollaan myöhässä b) miten saada mukelo viihtymään 25min odotellen c) toivottavasti nyt päästään sit siihen seuraavaan!!

Päästiin. Takaisin tullessa Nooa nukahti rattaisiin loppumatkasta. Jes, ajattelin, kun en vielä tiennyt tulevasta. Jes siksi, että näköjään Nooa pystyy rattaisiin edelleen nukahtamaan, mikä on hyvä tulevia junamatkoja ajatellen. Kärräilin rattaat tottuneesti pinnasängyn viereen ja nostin pojan sinne nukkumaan. Ainut vaan, että ei nukkunut. Ei hitsi vie koko iltapäivänä nukkunut, vaikka yritin kaikki mahdolliset keinot. Voi miten sitä onkin tässä reilun vuoden aikana tottunut siihen, että päivässä on ainakin se yksi pieni hengähdyshetki!

Kiukutti myös, että miksi juuri tänään, kun meillä oli illalle sovittu mammojen pikkujoulut. Kokoonnuttiin pitkästä aikaa ihan koko porukalla näiden suloisien äitikavereiden kesken. Maailman ihme, mutta Nooa käyttäytyi siellä ihan nätisti kymmenen minuutin unista huolimatta. Tosi nätisti itseasiassa. Jos ei lasketa sitä itkua, joka tuli kun äiti meni vessaan. Lupailee hyvää sille meidän hoidon aloittamiselle.. :)

Herkkuja syötävänä, glögiä, tunnelmallinen jouluinen sisustus, seitsemän äitiä ja kuusi lasta. Vilinää, touhua ja hyvää fiilistä täynnä koko ilta. Lopuksi yritettiin vielä sitä mahdotonta - yhteiskuvaa lapsista! Mitäs pidätte tuloksista? :)

Parhaiten paikallaan pysyville oli annettu muumikeksit :)

Hetkiä (taapero)elämästä

Käytiin Nooan kanssa tänään aamulla Itiksessä (öhm.. hakemassa mulle yhdet farkut ja huivi..) pienellä retkellä. Kovasti tässä alkaa tajuta, että on viimeinen tavallinen viikko ennen joulua ja sitten päivähoidon aloitusta. Nimittäin sitten kun se päikky alkaa, niin aion ainakin aluksi rauhoittaa täysin nuo torstait ja perjantait leppoisaan kotona oloon, yhdessä ulkoiluun ja ehkä mammakaverien näkemiseen. Silloin ei hötkytä bussiin kiireellä, rynnitä ostoskeskuksissa ja syödä kiirellä purkista ruokaa toinen käsi kahvikupissa.

Tuota kuitenkin tänään teimme. Voi hyvät hyssykät välillä pienet asiat voi olla niin kaaoottista :D Kello tuli 11 ja ajattelin tehdä samoin kun tehtiin viime viikollakin. Mennään rauhalliseen kahvipaikkaan, minä otan kahvin ja samalla kun hörpin sitä, syötän Nooan.

Nooa syöttötuoliin. Alkaa venkoilut. Kitinät, kurkottelut ja venkoilut. Hiki valuen saan syötettyä puoli purkkia ruokaa ja Nooa huitoo sen minkä ehtii. Ei puhettakaan, että kykenisin juomaan kahviani. Lisäksi se on ihan tuhannen kuumaa. Nooa bongaa kassista maidon ja alkaa itkeä sen perään. Survon ruokapurkkia ja likaista lusikkaa laukkuun, sekoitan maitojauhetta ja vettä. Nooa nappaa pullon sekunnissa ja tajuan silloin, että meidän pitäisi alkaa jo liikkumaan bussia kohti. Oma kahvi edelleen koskematta.

On pakko riistää lapselta pullo kädestä, jotta saan haalarin puettua päälle. Potkuitku ja vastustelu maksimus. Onneksi käyn salilla ;) Lapsi väännön jälkeen rattaissa, haalari päällä, kengät jalassa, myssy päässä. Pullo kouraan ja lauleleminen, että rauhoittuisi ja tajuaisi, että nyt se maito on siinä. JUO. Oma kahvi edelleen koskematta, toki jo hieman jäähtynyt.

Kiskon itselleni takin päälle, survon tavarat rattaiden alas, menen tiskille ja pyydän saada "lopun" kahvin mukaan pahvimukiin. Lähdetään liikkeelle ja tajuan Nooan olevan rattaissa väärin päin. Siis istuinosa on pakko kääntää bussia varten. Nooa ylös rattaista. Huuto! Miksi seison yhtäkkiä tässä ja minne *vettiin meni se mun maito!? (okei, ei Nooa ehkä kiroilisi, mutta siltä sen ilme näytti). Rattaiden venkslausta, lapsi takaisin rattaisiin. Taas laululla rauhoittelu ja pullo suuhun. Oma kahvi nyt pahvimukissa, edelleen hörppäämätön.

Vihdoin liikkeelle. Nooa on jo selvittänyt maitonsa ja heittää pullon pitkin käytävää. Haen sen. Haen pöydälle unohtuneen pahvimukikahvin. Jatkamme matkaa, bussi menee ihan kohta. Nooa näkee kädessäni pahvimukin ja hänen on pak-ko saada se! Kitinä-kurkottelu-venkoilu. Kahvi on onneksi jo sen verran jäähtynyt, että kykenen kumoamaan sen lähes ns. ykkösellä kurkusta alas. Nooa raivoaa edelleen kun ei saa mukia, etsin kuumeisesti roskista ja ekaa kertaa elämässäni mietin vain mukin nakkaamista olan yli.

Mukista selvitetty. Pipot päähän, hanskat käteen, itku itku, tutti suuhun. Itselle pipo ja hanskat. Bussipysäkille. Bussi tulee. Kyytiin.

Viereisissä rattaissa matkustaa 8kk kaksoset. Huokaan mielessäni; "Luojan kiitos mulla näitä on vain YKSI!"

ps. Kiitos Jungle Juice Barin tyttö kun otit huoleksesi mun pahvimukin roskiin hoitamisen. Anteeksi Ciao Cafe a) yleisestä huudosta ja riehunnasta b) maitojauheesta pöydällä c) pöydän alle unohtuneesta likaisesta lusikasta d) keskelle käytävää jääneestä syöttötuolista. Rapatessa roiskuu.

Haloo Helsinki ja Huomenta Espoo

Nyt iso rasti seinään. Mamma kävi eilen ulkona, yökerhossa, keikalla! Oltiin parin entisen työkaverin kanssa katsomassa Haloo Helsinkiä. Keikka alkoi vasta 23:30 ja kesti (väliajan kanssa) jonnekin melkein puoli kahteen, joten hiukan oli piilottelemista haukottelussa jo loppu illasta, yöstä. Tosi hauskaa oli kuitenkin olla piiiiitkästä aikaa katsomassa livekeikkaa ja kyllähän se Haloon Elli vetää ihan hurjan taidokkaasti ja varmuudella noi biisit. Jotain jäin kuitenkin vähän kaipaamaan.. En ihan osaa määritellä mikä se on. Suhde yleisöön jäi ehkä vähän etäiseksi, bändi vähän etäiseksi... Tai sitten mä taidan vaan aina kaivata semmoista Lady Gaga -tyyppistä showta :)

Oli mahtava saada kyyti kotiin, että ei tarvinnut odotella busseja. Kello raksutti kuitenkin puoli kolme, ennenkuin pääsin nukkumaan. Aamulla Nooa nukkui armollisesti 8:25 asti ja siinä sitten noustiin koko jengi ylös (lue: äiti raahautui peiton kanssa olohuoneen lattialle makaamaan), koska meillä oli sovittuna joulubrunssi Katjan ja ihanan perheen luokse tuohon Espoon puolelle.

Oli NIIN mukavaa. Ensinnäkin väsyneenä istua valmiiseen brunssipöytään (kiitos rakkaat vielä kerran), kaikki lapset olivat terveinä (iso rasti seinään!!) ja Nooa oli myös hyvällä tuulella. Jaksoi vähän aikaa istua meidän kanssa pöydässä ja sen jälkeen lapset touhusivat keskenään (sekä miesten ystävällisellä avustuksella) koko aamupäivän. On niin ihana, kun noilla muksuilla alkaa olla kykyä leikkiä sekä huumorintajua. Aamun hauskin oli, kun Katjan 2,5v poika leikki lääkärikäyntiä isänsä kanssa ja isukki halusi jo lopetella käynnin toteamalla pojan terveeksi. No, poika juoksee päin seinää ja palaa sitten intoa hihkuen "lääkärille" todeten, että "Lisää sattui" :)

Takaisin tullessa huumoria riitti tarpeeksi siinä, kun koetettiin pitää tuo 20min matka Nooaa hereillä :) Siis se nyt vaan on ihan tuhannen huvittavaa koettaa ESTÄÄ lasta nukahtamasta :) Kotona sitten pari lusikallista ruokaa ja nyt uni maistuu. 

Päivähoitoa kohti

Näin ne vaan meillä rullaa eteenpäin viimeiset viikot ennen päivähoitoon varovaisesti astumista. Odotan tuota uutta ja jännittävää muutosta pelonsekaisin tuntein. Tällä hetkellä päällimmäisenä myllää ajatus siitä, miten paljon Nooan olisi hyvä vielä oppia/osata ennen hoidon aloittamista. Samalla kun tiedän, että parissa viikossa ei paljoa opita - varsin kun tällä hetkellä kaikki energia (sekä äidillä että pojalla) menee tuosta kivuliaasta poskihampaiden puhkeamisesta selviämiseen.

Eniten huolestuttaa syöminen. Nooa on niin huono syömään ja kun tiedän, että ei siellä päikyssä kukaan sille kanna lelukuormaa eteen, lue kirjaa ja esitä leikkilauluja, jotta saataisiin edes pieni annos sileäksi muussattua ruokaa menemään. Ollaan koetettu jo kuukausia kotona saada syömistä helpommaksi ja Nooaa siitä innostumaan, mutta toistaiseksi tulokset ovat olleet säälittävän huonoja :( No, olen kuullut myös niitä tarinoita, joissa hankalat syömärit päikyssä innostuvatkin syömisestä nähdessään kaikkien kavereiden esimerkin. Sitä odotellen!

Meillä on ensi viikon perjantaina ensimmäinen tutustuminen päivähoitoon. Silloin käymme vain katsomassa, miltä siellä näyttää. 7.1. keskiviikkona päiväkoti aukeaa lomien jälkeen ja silloin aloitamme harjoittelun. Kolme päivää käymme siellä niin, että koko ajan on äiti tai iskä Nopsun seurana. Sitten seuraavalla viikolla maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona Nooa käy ihan itse olemassa vähän aikaa jokaisena päivänä (äiti tulee kotiin tuijottamaan vuoroin kelloa ja puhelinta). Sitten 19.1. minä palaan töihin ja meillä alkaa pyörimään uudenlainen arki.

Olen tässä tehnyt mielessäni listaa asioista, jotka haluan / tarvitsee pakata Nooalle mukaan hoitoon:

- unipussi ja unirätti (samanlaiset kuin kotona)
- äitin ja isin valokuvat laminoituna
- tuttipullo
- nokkamuki (?)
- tutteja
- kerhotossut
- vaihtovaatteet (ostettava toiset talvihanskat)

Tuleeko kenellekään mieleen muita asioita, mitä olisi hyvä pienelle varustaa mukaan?

Voi että, on kyllä ihan mielettömän haikeaa, että nyt se jokapäiväinen kotona olo päättyy. Onneksi kuitenkin hoidossa oloa on vain kolmena päivänä ja silloinkin 7 tuntia päivässä. Ja onneksi Nooalla on selvästi semmoinen luonne, että tulee tykkäämään kavereista ja touhusta. Ja töihin paluun myötä tulee varmasti itsellekin ihan uudenlainen arvostus kotipäiviä kohtaan :)

EDIT: en ymmärrä, mitä mun puhelimen kameralle on tapahtunut. Kesällä, kun puhelin oli uusi, sillä sai otettua tosi hyvälaatuisia kuvia. Mutta toisin on nyt. Nämäkin ovat ihan suttuisia. Ei vaan aina tule kannettua kameraa mukana (lue; koskaan :) )

Nooa 1v2kk

Ajattelin vielä kerran kirjoitella tämmöisen osaamispostauksen, jossa kootusti uusia taitoja ja tämän hetken suosikkeja sekä inhokkeja. Se on ihme, miten päivästä päivään arki tuntuu aika samanlaiselta, mutta kun pysähtyy miettimään, niin ihan valtavasti uusia taitoja on tullut vähälle aikaa!

Nooa tunnistaa sanoja:
Koira, pöytä, sänky, telkkari, ikkuna, tutti, korva, nenä, varvas, äiti, isi, kirja, nalle, rattaat, auto, uuni.. lista on jo aika pitkä! Ainiin, hauskaa on se, että kun kysyy "Missä on korva?", Nooa koskettaa omaa korvaa, mutta kun kysyt "Missä on nenä?", niin Nooa POIKKEUKSETTA vääntää kysyjän nenää täydellä voimalla :D

Nooa puhuu:
Täydellisin sana, joka tarkoittaa oikeaa esinettä, on "auto". Omia sanoja on "appa" - vaippa, "ppu" - lamppu sekä "maa/amaa" - maito. Nooa haukkuu tarmokkaasti erityisesti koirille, mutta myös kaikille muille eläimille, kuten sorsille. Kerran tavattu myös haukkumasta oikein edessä seisovan tytön oikein muhkeaa karvahuppua.

Nooa osaa:
Jo aika paljon asioita. Osaa avata vetoketjun (taito, josta tässä vaiheessa on pelkkää haittaa, ei hyötyä), laittaa palikoita päällekäin jopa viisi tai kuusi kappaletta torniksi. Kävellä tosi vakaasti ja ottaa väliin jopa muutaman juoksuaskeleen. Välillä viedä lusikan suuhun. Juoda nokkamukista. Tunnistaa lauluja ja leikkiä niissä mukana. SYÖDÄ TUTTIA. Nooa ymmärtää hirveästi puhetta ja osaa välillä jopa toimia selkeiden ohjeistusten mukaan. Lauseet "tyhjennetäänkö astianpesukone, mennäänkö vaihtamaan vaippa, mennään laittamaan pyykit koneeseen" saavat Nooan kävelemään oikeaan suuntaan. Illalla toimii jopa "Nooa, mennäänkö nukkumaan?" - ja pikku tepastelee omaan huoneeseensa <3

Nooa tykkää:
Kylvystä, edelleen. Katsella busseja, rekkoja ja ratikoita. Mitä isompi ja äänekkäämpi auto, sen huikeampi juttu. Nooa tykkää paljon musiikista. Ja muumeista. Ja maidosta. Aivan kamalasti äidin käsilaukusta ja isin laukusta. Pohdimme päivittäin strategioita kyseisten kohteiden liikutteluun talossa niin, että Nooa ei huomaisi, sillä kiukku repeää, jos/kun niitä ei saa tutkia. Nooa tykkää, kun ympärillä on tohinaa ja touhua.

Nooa ei tykkää:
Siitä kun äiti tai isi lähtee kotoa jonnekin. Siis oikeastaan myös vessa ja suihku saa aikaan pienen stressireaktion. Nooa ei vieläkään tykkää kovinkaan paljon syödä. Ei tykkää olla paikallaan. Kokoajan pitää tehdä ja touhuta jotain. Nooa ei myöskään tykkää ulkovaatteissa ulkona olemisesta. Meillä olisi jo kiire treenata vähän päiväkotia varten, että viihtyisi edes vähän aikaa kengät jalassa ja hanskat kädessä...

Nooa syö:
Tällä hetkellä vältettävien listalla on vain maito, naudanliha ja maissi. Ihanaa, että niitä on vain kolme! Nauta on helppo korvata possulla ja maidolle on korvikkeita soija- ja kauratuotteina. Eilen ja tänään Nooa on maistellut ekaa kertaa myös kauramaitoa ja tykkää siitä.

Nooa nukkuu:
Onneksi tällä hetkellä tosi hyvin! Nopsu käy unille kahdeksalta ja nukkuu yleensä putkeen koko yön, heräten 7-8 välillä. Tietysti on aina poikkeuksia, kuten (tiheät) sairastelut ja juuri tällä hetkellä poskihampaiden puhkeamisen tuska. Viime yönä valvottiin tunti ja nyt päikkäreiltäkin herättiin kesken unien itkemään :/ Päiväunille Nooa käy yleensä 12 aikaan ja nukkuu vähän vaihtelevasti.. joskus vain reilun tunnin, joskus lähemmäs kolme tuntia.

Tämmöinen 1v2kk poika meillä asuu! Aikamoinen ero vuodentakaiseen :)

Kun meidän maailmamme ylösalaisin kääntyi..

Viime viikonloppuna tein jotain, mitä on pitänyt pitkään tehdä. Siivosin tästä tietokoneelta valokuvakansioita, jotka oli aivan uskomattoman sikin sokin. Samalla tuli tehtyä paluu muistoihin ja se herätti kyllä paljon tunteita. Koska pidin blogin pitämisestä taukoa Nooan syntymästä aina tuonne maaliskuulle asti, niin tässä pari valitsemaani tunnelmapalaa ihan alkutaipaleelta.

Tämä kuva on Kätilöopistolta ja otettu yöllä. Minulla oli suuria vaikeuksia nukkua tuolla ollessa, vaikka olin aivan tajuttoman väsynyt kolmen vuorokauden synnytyksestä, mieli kävi niin ylikierroksilla koettaessaan tajuta, mitä oli tapahtunut, että nukkumisesta ei meinannut tulla mitään.

Nooalle sen sijaan uni maittoi. Olemmekin jälkeenpäin naureskelleet, kun mietimme, että miksi ihmeessä se siellä sairaalassa olo tuntui ihan hirveän sekavalta, kiireiseltä, levottomalta ja hankalalta - Nooahan kuitenkin pääasiassa nukkui koko ajan! Ehkä se kaikki muu olikin se, mikä teki olemisesta levotonta; oma kipeä vointi, imetyksen aloittamisen vaikeudet, Nooan unisuus ja siitä seurannut välttämätön kolmen tunnin välein syömään herättäminen, maitojen lämmitykset ja sitten vielä ne sokeriarvojen seurannat.

Tämä kuva on mielikuvana minulle ehkä kaikista tärkein synnytykseen liittyen. Mietin ehkä neljä miljoonaa kertaa, että vielä joku päivä minä kannan tässä turvakaukalossa meidän vauvan sieltä sairaalasta ulos. Meni se synnytys sitten miten tahansa, oli se miten kamalaa tahansa, niin tämä hetki vielä koittaa! Ja niin koitti. Ja niin kannoin. Vaikka tuskin kävelemään itse pystyin, niin itse halusin Nooan kantaa ovesta ulos. 

Ja sitten se olennaisin tästä kuvasta - ei hyvä ihme mitä me ollaan mietitty kun on pakattu tuo haalari mukaan kotimatkaa varten :D En voi käsittää. Nooahan käytti tuota siis viime keväänä ja osittain vielä tänä syksynäkin! 

Tässä kotiinpaluun jälkeen iloisin hetki. Ulkoilma. Muistan vieläkin hyvin sen, kun itse kävin ekaa kertaa noin viikkoon ulkona. Olo oli ihan epätodellinen. Kävely oli kipeydestä huolimatta ihmeen kevyttä. Ulkona oli samat kadut, talot, pihat, kuin ennenkin, vaikka minun koko maailma oli kääntynyt sillä aikaa ylösalaisin. Puihin oli tullut ruskan värit. Ihmiset kulkivat edelleen kauppaan ja menojaan. Minä vaan tuijotin ja mietin ja ihmettelin. Vieläkin tulee kyyneleet silmiin, kun muistelee..

Nooahan ei vauvana ollut mikään helppo nukutettava. Yleensä se vaati tuntien ja tuntien työn. Monesti poika simahti kyllä johonkin, mutta parin minuutin torkkujen jälkeen oli taas nukuttamista vailla. Mutta onhan tämä kuva nyt maailman suloisin, eikö?!?

Ja sitten lopuksi hämmentävää yhdennäköisyyttä. Siis kuka sen vauvan oikein sai? Minä vai siskoni? Kumpi on yllä olevassa kuvassa, kumpi alla olevassa? Vai onko kuvassa sama nainen? :)

Ystäviä ja ihmistaimen kasvatusta

Eilen saimme taas erityisesti muistaa kiitollisuutta siitä, että saamme asua tässä maassa, jossa meillä on rauha ja turva, sekä asiat aikalailla hyvin. Moneen maahan verrattuna, aivan hitsin hyvin! Koska minun mielestäni illanistujaisia ei voi koskaan olla liikaa, kutsuin ystäviä ja kavereita koolle viettämään iltaa kakkuja syöden. Tosi moni ei päässyt, mutta onneksi moni pääsi. Meitä oli paikalla kahdeksan aikuista ja kolme lasta. Nooa ja pojat jaksoivat tosi kivasti leikkia yhdessä ja erikseen, aika meni ihan siivillä.

Tänään aamulla hypättiin Nooan kanssa bussiin ja huristettiin Hakaniemeen, josta reippailtiin Kruunuhakaan ystävän luokse sunnuntaibrunssille. Kovin kauaa ei ehditty olemaan, kun päiväuniaika puski päälle, mutta ehdittiin syömään riisipuuroa, päärynää ja appelsiinia sekä vähän herkkuja myös. Nooa pääsi maistamaan myös aftersun-voidetta ja kasvojenkuorintaa :)

Takaisin tullessa oletin Nooan simahtavan rattaisiin, mutta ei! Nooa oli NIIN innoissaan kaikesta näkemästään! Ihan liikuttavaa! Kurkotteli ratikoitten perään, että jos niitä jotenkin yltäisi koskemaan. Hihkui busseille, haukkui koirille, silmät suurina koko ajan. Ja eipä se uni vielä bussissakaan tullut. Nyt vasta (puoli kaksi!) Juhis sai pojan untenmaille.

Olen monesti miettinyt aihetta lapsen kasvattaminen. Mikä mahdoton tehtävä! Ihan hulluna on sellaista, minkä etukäteen luuli tekevän jollain tavalla ja huomaakin, että ei siihen pysty. Yksi asia sentään on, mistä olen ihan ylpeä. Me käytetään tosi vähän ei-sanaa. Kotona oleminen on pyritty kaikin järjestelyin tekemään sellaiseksi, että on mahdollisimman vähän asioita, mitä pitää yleensäkään kieltää. Silloin, kun jostain pitää kieltää, huomaan, että oma tyylini sisältää kolme porrasta:

1) "Se on roskapussi" / "Ne on likaisia". Kerron siis Nooalle painokkaasti, että roskapussi on roska, tai että astianpesukoneessa astiat on likaisia, silloin kun Nooa koettaa mennä niitä sörkkimään.
2) "Anna olla". Tätä käytän ihan koko ajan. Jos ensimmäinen selittävä kielto ei toimi, sanon että "anna olla" ja tämän merkityksen Nooa kyllä jo ymmärtää. On toki eri asia, totteleeko.
3) "Ei." Tätä pyrin käyttämään vain silloin, kun oikeasti on vaara, että joko Nooaan sattuu tai jos Nooa satuttaa jotain toista.

Myöskään potalla käydessä ei koskaan käytetä "ei" sanaa, koska se ei edesauta kuivaksi oppimista. Samoin syödessä KOETAN välttää "ei":tä.  Tähän tyyliin:
Ei käsillä!! > "Lusikalla!"
Ei saa nousta seisomaan tuolissa! > "Istu alas!"
Ei äiti halua syödä sitä. > "Laita Nooa omaan suuhun."
Ei saa heittää lautasta!! > "Lautanen pysyy pöydällä!"

Toimiiko tämä? Joskus toimii, joskus ei. Astianpesukoneen kanssa Nooa joskus ymmärtää jättää koskematta jo kun sanoo, että "Nooa, ne on likaisia". Sen sijaan silloin kun Nopsun nostaa syliin ja alkaa se naamaan läpsiminen, edes "EI!!!" ei toimi. En ymmärrä (!!), ehkä mun naama vaan Nooan mielestä kaipaa taputteluhierontaa niin kovasti :P

Onko jollain muulla jakaa hyviä taaperonkasvatusvinkkejä? Mielelläni kuulen, jos on :)

Silmiäni usko en

On ihanaa, miten Nooa tykkää musiikista. Helpoin tapa saada poika rauhoittumaan on laulaa sille. Itse laulettu toimii aina vielä paljon paremmin, kuin soitettu musiikki. Sitten kun kaiuttimista starttaa musa, niin Nooalla välittömästi lähtee rytmi notkumaan polvissa. Musiikki on ihana voimavara ihan kuuntelumielessäkin, mutta aivan mahtavaa, jos Nooa saa tulevaisuudessa elämäänsä jonkun musiikkiharrastuksen. Itse soitin kanteletta vuoden verran kun olin kahdeksan - siinä meikäläisen musaharrastukset :D Niin ja taisin parissa kuorossa laulaa. Olen hahmoitellut Nooaa mielikuvissani rumpujen taakse tai kitaraa pitelemään. Ainakin Alavudella käydessä poika oli ollut sähkörummuista aivan innoissaan.

Itselle koko elämän suurin harrastus oli tanssi. (edit: not dead yet, hahaha) Harrastin sitä suurinpiirtein ikävuodet 14-25 ihan tosissani, mutta silti ilolla ja koko sydämellä. Tanssi onkin semmoinen harrastus, minkä niin mielelläni soisin jatkuvan Nooallekin. Ainakin nyt musiikki, rytmi ja liike on niin voittajayhdistelmä Nopsun mielestä, että kyllä minä näkisin pojan tulevaisuudessa jollain tanssitunnilla.

Harrastukset on mielestäni tosi tärkeitä, mutta en missään nimessä halua tunkea pienen koululaisen kalenteria täyteen iltamenoja. Eikä meillä siihen kyllä olisi varaakaan. Joku yksi liikuntaharrastus ja joku musiikkiharrastus. Siinä olisi minun toiveet.

Lopuksi hassutteluylläripylläri. Aloin eilen miettimään sitä, miten paljon enemmän ennen uskalsi repäistä ja hullutella. Tässä aamulla pojat lähti pienelle retkelle, että saan siivottua ja leivottua. Mitä päädyin tekemään, kuvasin itsestäni SUPERNOLON videopätkän, jossa laulan :D OMG!? Selfiekeppi olisi ollut hyvä apu. Tämän postaamisessa ei ole mitään järkeä eikä tästä ole mitään hyötyä. Tukka saparoilla ja ilman meikkiä! Hetken mielijohteesta. Mut koko pointti onkin se, että IT WAS FUN, and refreshing. Hauskaa ja virkistävää. Meikä on youtubestara :D

Joulua odotellen. Pikkusiskon poikaystävä on hommannut kunnon karaokelaitteet, joten pääsee pitkästä aikaa laulelemaan, jee! Uskaltakaa kaikki joskus tehdä jotain repäisevää ja "noloa" - se on hauskaa :)

ps. jep, video on ylösalaisin, tiedän :D Enkä tiedä miten sen voi kääntää, mutta hei, aina vielä hassumpi noin!

Leikkibileet ja Random 8

Ihana oli taas viettää aamupäivä meidän oman porukan kanssa, on se niin huippua, kun on saanut koko vauva-ajan jakaa alusta asti samassa suossa rämpivien veneessä olevien kanssa. Leikkien jälkeen olohuone näytti tältä :D

Mutta nämä kaksi olivat iloisia. Toinen tosi vasta kun sai tuon mokkulan suuhun. Nooan täytyy olla maailman ainut yksivuotias, joka just on oppinut syömään tuttia!

Nyt illalla kävin keskustassa ensin kaakaolla/kahvilla hyvän ystävän kanssa ja sen jälkeen kävimme yhden tutun taidenäyttelyn avajaisissa. Oli tosi kiva tehdä jotain täysin arjesta poikkeavaa! Vaikka olimme kyllä molemmat niin väsyneitä, että näin jälkeenpäin oikein naurattaa, miten ankeita meidän jutut oli :) Onneksi saatiin sentään vähän skarpattua siellä näyttelyssä.

Takaisin tullessa matkasin rauhassa keskustan läpi ja kävin Sokoksella. Eksyin ajatuksissani kaikkiin menneisiin muistoihin ja bussissa keksin, että teenkin tähän sellaisen pari-faktaa-minusta-mitä-et-tiennyt (okei, vähän tylsää, koska lukijoita on edelleen pääasiassa äiti ja sisko), mutta pääsenpä haastamaan pari blogikaveria, hihii!!

Tässäpä 8 random faktaa minusta, joita et ehkä tiennyt:

1. Olen kekkuloinut aikoinani näytösmallina muunmuassa tuon Helsingin Sokoksen lavalla.
2. Tykkään edelleen tosi paljon Etelä-Korealaisista tyttöbändeistä ja osaankin koreaksi ainakin yhden kappaleen kertosäkeistön.
3. Asuin Kalliossa Kolmannella linjalla kuusi vuotta.
4. Haluaisin isona osata kunnolla japania, tehdä spagaatin ja meditoida joka päivä.
5. Me ollaan istuttu samassa palaverissa Juhiksen kanssa 2008, ollaan oltu yhtä aikaa Thaimaassa vierekkäisillä pikku saarilla 2009 sekä Berliinissä 2010 ja kuitenkin vasta syksyllä 2010 yhteisen työprojektin merkeissä tapasimme ekaa kertaa ja monen kuukauden ujostelun jälkeen päädyimme treffeille.
6. Tykkään varsisellerin tuoksusta niin paljon, että jos sitä olisi hajuvetenä, ostaisin sitä.
7. En osaa taskuparkkeerausta. Selvisin autokoulun läpi tekemättä sitä. Jos ainut tarjolla oleva parkkipaikka joskus on taskuparkkia vaativa, palaan kotiin.
8. Olen opiskellut kuutta eri kieltä (okei, opiskellut kahdeksaa, mutta osaan puhua kuutta).

Nämä kaikki asiat ehtivät tulla mieleeni bussimatkan aikana :) Haastan nyt kertomaan itsestään kahdeksan epäolennaista faktaa:

Sekaisin Emmistä / Minnan
Love Beyond Words / Marian
365GoodHairDays / Katjan

Pallo on heitetty! Hyvää viikonloppua kaikille!

Kvaak

Tiedättekö, millä saa takuulla mun hermot poksahtamaan? Tai no, tästä vinkistä on oikeastaan hyötyä vain jos olet bussikuski. JÄTÄ VUORO AJAMATTA. Voi kirveli sentään! Muutenkin tähän vuorokauden sisään on mahtunut jos jonkinnäköistä vastoinkäymistä ja ikäviä muutoksia. Tänään meidän piti siis lähteä 14:45 bussilla Katjan luokse. Näitä busseja tällä meidän välillä kulkee siis pari kertaa aamupäivällä ja pari kertaa iltapäivällä. Oltiin tosi hyvissä ajoin pysäkillä ja odotettiin.. ja odotettiin.. hermot kiristyy.. Nooa kitisee.. äiti kitisee.. odotetaan, odotetaan, kylmä on.. tuulee.. vähän kolmen jälkeen luovutetaan - ei lentokentältä tähän meidän risteykseen nyt mitenkään päin aja yli puolta tuntia. Ei sitä bussia tule.

Häntä koipien välissä palattiin takaisin kotiin. Oma olo on tänään ollut tosi väsynyt ja taas kerran flunssaisempi. Yleensä sairastan ehkä joka toinen vuosi pienen flunssan, joten en voi käsittää, miten nyt olen ollut jo kohta 1,5kk kipeänä!!

Jotain mukavaakin, käytiin eilen hakemassa joulukuusi. Meillä ei ole ikinä ollut yhtään joulukoristeita, mutta nyt kun on tuo muksu ja vielä kun se niin rakastaa kaikkia näkemiään joulukuusia, niin pitihän meidän saada oma. Tosi söpö tuo on, vaikkakin se piti turvallisuussyistä ahdistaa tuonne nurkkaan, ettei Nooa kaada sitä päälleen.

 Tähän olisi siis kyllä odottamassa ihanat pallot myös, mutta.. eilen yksi meni rikki kun Nooa heitti sen lattialle ja se särkyi pieniksi sirpaleiksi. Vaihtoehto on siis ripustaa boolssit vain tuonne latvaan (ööh..) tai ei ollenkaan. Veikkaan, että säästetään palleroiset ensijouluun!

Nooa muuten on oppinut muutamia leikkilauluja. Oh-he's-so-smart! Kun sille laulaa "kolme pientä ankkaa lähti leeeeeikkimään..", niin kun tulee kohta "kvaak, kvaak, kvaak", niin Nooa tekee kädellä oikean liikkeen ja sanoo "vaa, vaa" <3 Samoin joka kerta kun soi tai lauletaan "if you're happy and you know it clap your hands", niin Nooa taputtaa oikeassa kohdassa käsillään. Tosin masuaan. Ja tämä on ihan mysteeri mistä on oppinut, sillä me ei olla tätä leikitetty. Ehkä se vaan ymmärtää englantia :)

Aurinkoinen aamu!

Hehe, tajusin vasta otsikon kirjoitettuani sen yhteyden blogin nimeen :) Mutta kyllä, pitkästä aikaa tänä aamuna on paistanut aurinko! Ihan mieletöntä, miten paljon energiaa tuosta valtavasta päivänvalolampusta saa! Myös Nooa on ollut paljon helpompi tapaus tänään kuin moneen viikkoon. Peruutin tosiaan eilen viimehetkellä sen tämän päivä lääkäriajan, kun näyttää ihan siltä, että joku käänne parempaan on viikonloppuna tapahtunut ihan itsestään. Saa nähdä.. toivotaan! Siispä lääkärireissun sijaan lähdettiin vähän irrottelemaan pikku shoppailureissulle.

Käytiin ensin viemässä kirjastoon pari kirjaa ja heittämässä pari kassia vanhoja vaatteita kierrätykseen. Sitten kävin kunnon lattemammatyyliin hakemassa Coffee Housesta takeaway-latten, joka a) on hirmu hyvää b) piristää hieman, koska olo on edelleen tosi nuhainen c) maksaa ennen kello 11 vain 1,50 :) Mammalle kaffetta ja Nooalle tuttia, suunnattiin H&M:lle hakemaan Nopsulle "joulupaita" sekä nappasin myös mukaan alennuksessa olleen neulepaidan. Päiväkotipaidaksi <3

(Nooa sai reissun aikana flirttailtua neljälle eri naiselle ja sai ne kikattamaan ja juttelemaan)

Anttilassa ei ollutkaan mitään niitä juttuja, joita eilisen mainoslehtisen perusteella läksin hakemaan, möh! Jumbossa on tosi tosi kiva lasten leikkipaikka, mutta Nooan mielestä koko JUMBO on leikkipaikka ja se jaksaa viihtyä tuolla rajatulla alueella yleensä minuutin. Tällä kertaa veri olisi vetänyt kovasti sporttishoppailemaan Stadiumiin ja lopulta äidin oli napattava karkulainen kyytiin ja ruokakaupan kautta kotiin.

"Huih, miten kirkasta!! Äiti mikä tämä valo on?! En muista!!" :) (myös toki äiti näyttää hivenen pelottavalta tässä kuvassa, että ilme voi tietysti olla myös sille..) Ja sitten vielä vähän jalottelua. Koetan saada Nooaa tottumaan kengillä kävelyyn ulkona. Nyt uskallettiin jo ottaa muutama askel. Nyt Nopsu nukkuu päiväuniaan ja itse olen istunut tuossa ikkunan ääressä vain silmät kiinni tuijottaen aurinkoa. Auriiiinkooooooo!!!!