maanantai 10. marraskuuta 2014

Piipahdus joulumaassa

Tänään aamulla lähdettiin Nooan kanssa esittelemään uusia rattaita pienelle shoppailureissulle Itikseen. Lähinnä halusin päästä käymään Indiskassa ja arvoin hetken aikaa Itäkeskuksen ja keskustan välillä. Molempiin kun on puolen tunnin bussimatka. Valitsin kuitenkin Itiksen, koska siellä Nooa pääsee välillä vähän tepastelemaankin ympäriinsä.


No niin, olihan se bussiin nousu tuhat kertaa helpompaa, kun sai vaan työntää näin rattaat paikalleen. Ja en tiedä onko se tämä korkeammalla istuminen, mutta Nooa jaksoi koko puoli tuntia istua paikallaan! Vähän toki välillä lauleltiin ajankuluksi. Hauska tilanne kävikin sitten kun päästiin Itikseen ja minä laskin Nooan hetkeksi maahan rattaita vasten seisomaan, että käännän tuon istuinosan shoppailua varten kasvot menosuuntaan. No, ekaa kertaa kun kääntelee, niin eihän se heti meinannut luonnistua ja sitten jarrujakaan meinannut saada pois päältä. Samalla silmäkulmasta huomaan, että eihän tuo poika enää pysy seisaallaan siinä paikassa mihin sen laskee :D Tap tap tap.. "Nooa, odota!!" tap tap tap.. "Nooaaaaa.. älä mene kauas!!". No, ei siinä varmaan mennyt kuin parikymmentä sekuntia, mutta hyvin pienet jalat jo siinä ajassa kantoivat Nooan..

.. tämän ihmetyksen luokse!! Voi hyvät hyssykät! Miten - iso - joulu - KUUSI!! Tätä olisi jaksanut tuijottaa vaikka kuinka kauan ja hirveä kurkottelu, että jos saisi vähän koskeakin.. Nuo valot siis vilkkuivat koko kuusessa ja musiikki soi :)


Ostoskori on aivan mieletön. Siis vanhoihin mahtui juuri ja juuri tuo hoitolaukku, mutta nythän siellä on lisäksi sadesuoja pussissa, kaksi ostoskassia ja molempien pipot ja hanskat. Niin ja vesipullo ja mitä nyt vielä.. (roikkuva asia on meitsin kaulahuivi :)


Busseja kotiin kulkee vain puolen tunnin välein, joten meidän piti vähän odotella seuraavaa. Olin kirjoittanut tarkasti lapulle joka ikisen bussin. Ja perskules sentään! Mennään pysäkille odottelemaan eikä dösäkkää ala kuulua.. huomaan pysäkin aikataulusta, että reittiopas on antanut väärät kellonajat. Bussi oli siis just mennyt. Iik. Ruoka-aikakin alkaa lähestyä ja Nopsu kitisee. Läheisestä Alepasta purkki sosetta ja pysäkille sitä syömään ja odottamaan joku 20min.

Bussi saapuu. Kuski viittilöi; "kahdet rattaat jo kyydissä". Mä en voi uskoa meidän huonoa tuuria. Kuski avaa ovet kuitenkin ja mitä mä nään - yhdet rattaat (joissa ei istu lasta) ja yhdet matkarattaat (joissa ei niissäkään istu lasta). Sadasosasekunnin harkinnalla hyökkään sisään ja pyydän sitä noin viisivuotiaan (!) lapsen äitiä sulkemaan sateenvarjo-tyyppiset (eli sekunnissa suljettavat) matkarattaat, jotta me mahdutaan kyytiin. Kuski, ihana kuski, onneksi otti mut kyytiin <3

// Mitä tästä voit oppia? Jos lapsesi ei istu rattaissa, vaan istua pojottaa penkillä JA sinulla on sekunnissa suljettavat matkarattaat, niin kun näet pysäkiltä kyytiin pyrkivän rattaat-vauva-äiti -combon, niin huikkaa nyt ihmeessä kuskille, että "Ota vaan kyytiin, mä pistän mun rattaat kasaan!" Mom code!

Ihan sama juttu kuin se, jos kyytiin on pyrkimässä kolmannet vaunut/rattaat ja itse olet jäämässä seuraavalla pysäkillä pois. Jos sulla nyt ei ole ihan jalka paketissa (ja ollaan alueella jossa tiheästi pysäkkejä), sinä jäät pois jo sillä pysäkillä ja annat seuraavalle paikan! Mom code!



Iltapäivällä yksi ystävä tulee ostamaan pomppukeinun sekä lämpöpussin. Sitten pitäisi käydä kaupassa ja vielä illalla muskariin. Touhukas viikon aloitus siis!

8 kommenttia:

  1. Koen pientä kateutta katsoessani tota teidän rattaiden koria. Meillä ei mahdu sinne mitään ja se mitä mahtuu on vaikea laittaa... Huoh. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on ne pienet elämää helpottavat asiat :)
      Ja hei ihana blogi sinulla - ulkoasussakin meillä näköjään sama maku ;)
      Kirjoitin juuri uuden postauksen, mutta en vielä uskaltanut julkaista. Vähän samoja pohdintoja huomasin sitten juuri sinunkin blogissasi, joten ehkä kerään rohkeuden painaa "julkaise" nappia.

      Poista
  2. Hieno homma nuo uudet rattaat, mamma ja poika on tyytyväisiä! Mäki oon huomannut tuota samaa bussikäytöstä eli rattaat jätetään auki tyhjilleen viemään tilaa. Onneksi sulla kävi hyvä tuuri kuskin ja matkustajan kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä heitin maailman isoimman hymyn ja vuolaat kiitokset kuskille, kun jäätiin pois :)

      Poista
  3. Ihana ilme Nooalla tossa ekassa kuvassa, oli varmasti aikamoinen elämys Nooalle tuo kuusi! Ja mitä kaikkea tässä ennen joulua vielä ehtiikään ihastelemaan. Ihana kuulla, että uudet rattaat toimii hyvin! Tilava tavarakori on kyllä ihan perusedellytys. Mua jotenkin ihmetyttää tuo bussimatkustaminen. En tiedä, toimitaanko täällä Espoossa eri tavalla, mutta joka ikinen kerta kuski on ottanut kolmet rattaa mukaan. Muutaman kerran ollan menty ihan kolmien tuplarattaiden kanssa ja vaikka tilaa silloin on vähän, ollaan kuitenkin mahduttu. Toki tukalaahan kolmien rattaiden kanssa ruuhkabussissa on mutta kaikki pääsee kuitenkin päämääräänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoo! Onkohan Espoossa sit aina semmoiset bussit, joissa on tila kolmelle? Oon joissain lentokenttäbusseissa törmännyt moiseen lapsiperheystävällisyyteen (sekä Ruotsissa :) Ainakin toi 650 millä yleensä liikutaan, tarjoaa paikat vaan kaksille :/

      Poista
  4. Ja unohtu sanoa, että ihana tukka! <3 Millä tekniikalla teit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sormikiharat!! Oon aina ollut sitä mieltä, että semmoiset on hirveen hankalat tehdä, mutta mulla olikin väärä tekniikka! Ihan sattumalta toissailtana hoksasin, miten ne tehdään ja helppoa kuin puuron keitto :) Tosin tää tukka on näihin vielä liian lyhyt, kun niskaan jää semmoinen kiva suora osio, iyh :)

      Poista