Oma koti kullan kallis

Mitenkäs tätä meidän loppureissua nyt sitten kuvailisi. No, ihan hyvin me pärjättiin ja onneksi oli kaksi apukäsiparia (ja syliä) kokoajan tarjolla. Nooa nukkui ekan yön tosi huonosti, mutta sittenpä nukkui ihan yhtä huonosti toisen ja kolmannekin. Jatkuvaa itkeskelyä ja pientä heräilyä. Päiväunetkin maistuivat tavallista lyhyemmin ja niiltäkin herättiin aina itkuun. Lauantaina aamulla Nooa taisi viiveellä tajuta, että äiti oli eilen poissa kokonaiset 90 minuttia. Nimittäin en semmoista takertujaa ja äitin syliin kiipeäjää ole vielä koskaan nähnyt. Itku tuli jo siinä, kun autoon mennessä laiton Nooan istuimeen ja vauhdilla itse kiersin auton perän hypätäkseni takapenkille viereen. Voi myös olla, että Nooalla oli aika kova ikävä iskää ja sitten reagoi niin, että äitin piti koko ajan olla näkyvillä. Mielellään kosketusetäisyydellä. 

Vähän siis haasteita muuten niin kivaan mummilassa olemiseen. Näihin peilaten olikin aika superi-ihanaa tulla tänään omaan kotiin ja heittää Nooa Juhiksen syliin. On se mahtavaa, kun on tuommoinen mies, joka on lapselle niin täysin yhtä läheinen ja tärkeä, kuin äitikin. Anteeksi, meneeköhän joku muukin kuin minä itse sekaisin näissä äiti/isi/mummi/mies/täti/sisko -nimikkeissä :D 

Nyt siis pojat on yhdessä ja minä saan ansaitun (?) vapaaillan. Lähden ensin Ikeaan tekemään parit pienet ostokset ja sen jälkeen ruokakauppaan. Ja vielä illalla venyttelytunnille. Oooh! 

Vanha ihana kotikaupunki

Oi kun meillä oli mukava aamupäivä! Aamulla hypättiin äitin kyytiin keskustaan. Käytiin punnarista minulle vähän herkkuja (mikä se onkin, että nää päivät kotiseudulla on aina yhtä karkkipäivää..) ja sen jälkeen lähdettiin Perheentalolle, josta ole kuullut paljon kehuja.

Ovella meinattiin kohdata iso pettymys. Tänään on Joen Yö ja sen takia tuo paikka avautuu poikkeuksellisesti vasta kello 12. Onneksi ollaan kuitenkin ystävällisessä Itä-Suomessa (subjektiivinen yleistys) ja paikalla ollut jäbä jäppinen sanoi, että tervetuloa nyt vaan, kun niin kaukaa olette tulleet. Hän siis avasi paikan vaan meille. Keitti jopa kahvit. Saapui meille sitten pian sinne seuraakin. Ensin sisko ja sitten yksi vähän Nooaa vanhempi tyttö varamumminsa kanssa.

Siellä me syötiin, Nooa ison purkillisen ruokaa ja minä torilta ostettuja tuoreita karjalanpiirakoita, ja lähdettiin bussilla kotiin. Olipa jännää, en ole täällä matkustanut bussilla yli kymmeneen vuoteen! Onneksi bussikalusto oli tässä hiljattain uusittu ja nykyisiin pääsi rattaidenkin kanssa. Kuski oli niin ystävällinen venäläisnainen, että oli jo melkein heittämässä meitä kotiovelle asti. Aika hauskaa - koko matkalla keskustasta meille (noin 6km) tuli vaan kaksi muuta matkustajaa kyytiin :)

Ja unihan se matkalla tuli. Taaskin kuitenkin nukuttiin kuitenkin vain vajaa 1,5 tuntia (ja jos voin veikata, niin ei toisia unia enää kuulu), että katsotaan tuleeko kovin pitkä ilta. Itse vielä meinasin karata hetkeksi kaupungille ja testata, miten Nooa pärjäisi mummin ja tädin kanssa pari tuntia.

Mummilassa

Terveisiä Joensuusta! Lennähdettiin aamulla tänne loppuviikoksi. Kirjoittelen kuulumisia viimeistään kotiin palattua :)

Lapsi parkissa ja retki pääkaupunkiin

Ajattelin eilen ottaa suurehkon riskin: viedä Nooan Elixian lapsiparkkiin. Mietin, että voihan sitä kokeilla. Pahinta mitä voi tapahtua on se, että poika alkaa karjumaan ja hoitajat kiikuttaa sen minulle ja me lähdetään kotiin.

No näin kävi. Ehdin treenata 10 minuuttia :) Nooan itku oli selvästi hätäitkua siitä, että mihin hänet on jätetty - missä äiti on?! Ymmärtäähän sen hyvin, eihän poika ole ollut juuri yhtään kenenkään hoidossa. Uskalsin kuitenkin kokeilla, koska Nooa ei ole missään vaiheessa paljoa vierastanut eikä muutenkaan ole porukassa ikinä semmoinen äidin lahkeessa/kaulassa roikkuja. Tulen kyllä kokeilemaan uudelleenkin. Ihan hyvää totuttelua siihen, että joskus pitää vielä elää hetki tai kaksi niin, että äiti tai isi ei ole ulottuvilla. Ja tässä on hyvä treeniympäristö (treeni, hehe), koska minä olen kuitenkin kokoajan huuto (hehe) etäisyydellä :)

Tänään sitten aamulla lähdettiin keskustaan tapaamaan ystävää lasten kera. Huh, tiedättekö kun joskus vaan sitä haluaisi hetkeksi sirotella näkymättömyys&hiljaisuus -taikapölyä lapsensa päälle, niin että voisi hetkiseksi keskittyä olemaan ihan omilla aivoilla ajatteleva, keskustelemaan kykenevä ihminen. Varsinkin tällaisina aamuina. En ymmärrä miksi Nooalla nyt eilen illan ja tämän aamupäivän on hermot olleet tosi kireällä - joka asiasta tulee itku ja hymyjä ei pahemmin näy. Mukava oli kuitenkin nähdä ja onneksi kyseinen ystävä on kovin ymmärtäväistä sorttia <3

No, pitkä päivä vielä edessä nyt kun Juhiksella on paljon töitä. Eilen illalla marmatin, että haluaisin hetkeksi shoppailemaan, sushille, salille tai edes syödä suklaata. Onneksi näistä ässistä kaksi pystyi toteuttamaan ihan kotisohvalla, vaikka kello oli jo illalla kymmenen. Jääkaapista pari palaa tummaa suklaata ja nettiin aleostoksille :) Nyt siis pakettia odotellen!

ps. shoppailun teemaväri taisi olla tummansininen :)

Popot

Touhukas maanantai. Juhiksella alkoi nyt tiukka kahden viikon työrutistus, joten olen koettanut ahtaa meidän päivät niin täyteen ohjelmaa, kuin mahdollista. Se kun on selvä nakki, että Nooa ei harrasta kotona yksin rauhassa leikkimistä, eli paras vaan kun pääsee talosta ulos niin paljon kuin mahdollista. Silloin tyyppi on heti paljon "helpommin käsiteltävissä".

Tänään aamulla lähdettiin kurkistamaan alueen avoimeen päiväkotiin. Ihan kiva vaihtoehto hiekkalaatikolle, silloin kun keli on huono. Takaisin tullessa Nopsu nukahti kaatosateessa istualleen rattaisiin ja sain sen nostettua omaan sänkyyn jatkamaan uniaan. Tää yksien päiväunien systeemi on kyllä nyt niin toimiva. Unet olleet nyt aina 2-3 tuntia.

Unien jälkeen käytiin hakemassa Nooalle KENGÄT. Siis ihkaoikeat ekat kengät. Tulin siihen lopputulokseen, että kunnon kengät on ainoat, jotka märällä kelillä suojaa kunnolla jalat pihalla ollessa. Mutta voih, kyllä huomasi, miten Nooaa ärsytti hiekkalaatikolla, kun piti olla kengät ja haalari ja hanskat! Ja ymmärtäähän sen. Paljon hauskempihan se on paljain jaloin ja paljain käsin leikkiä, kun ei oo kenkämöhkäleet tiellä ja käsillä saa kunnolla otteen asioista. Harmitti oikein toisen puolesta :(

Illalla sitten oli eka muskarikerta. Ehkä mun odotukset oli vähän liian korkealla, mutta pieni pettymys tuo oli. Ohjaaja ei selvästi ollut valmistautunut kunnolla, kun oli yllättynyt siitä, että meitä oli paikalla viisi alle vuoden ikäistä (ja kolme muuta). Tunti oli mietitty semmoisille, jotka jo kävelee ja vähän tajuaakin jostain jotain. Myös ohjaaja oli jotenkin vähän vaisu. Katsotaan nyt, vaihdetaanko me johonkin toiseen ryhmään vai pystyykö ohjaaja muokkaamaan tuon ryhmän ohjausta. Muskari on niin kallis, että todellakin haluaisin superhauskan tunnin, josta Nooa nauttii.

Huh, itsellä ollut kamala päänsärky koko iltapäivän ja illan. Olenkin aina ohi kävellessä katsellut tuota taulua, jossa on 27 päivän lähtölaskenta eräälle toooooodella odotetulle reissulle ;)

Pientä puuhastelua

Ompelin tänään Nooan sänkyyn uuden pinnasuojan. Ihan söpö tuli ja sopii nyt noihin viireihin :) Oon ihan viehättynyt tummansinisen ja valkoisen yhdistelmään pojan huoneen sisustuksessa. Seuraava iso projekti olisi saada myytyä siellä oleva ihana vaalea sohva (kahden istuttavalle sohvalle käyttöä? anyone??) ja siitä kun vapautuu tilaa, niin sitten varmasti pikkuhiljaa vähän hyllykköä ja ehkä joku pieni pöytä ja pienet tuolit :) Vielähän tuo poikanen ei käy tuolla huoneessa kun vain nukkumassa, mutta jotenkin haluaisin ennen 1v. päivää sisustaa huoneen taaperon huoneeksi.

Huomenna alkaa muskari! Jee! Tosi kivaa saada tekemistä viikkoihin. Lisäksi mennään aamulla käymään avoimessa päiväkodissa ekaa kertaa. Ja sitten seuraavalla viikolla alkaa pyöriä myös MLL:n perhekahvila. Niin, ja ensiviikolla myös Elixian baby jumpat - jonne voisi ehkä vielä koettaa jonkun kerran mennä. Tosin tuo 10kg kahvakuula alkaa olla jo vähän liian painava 45 minuutiksi pidettäväksi sylissä! :)

Ihanaa, ihan semmoinen "koulunalkufiilis", kun alkaa kalenterissa olla säännöllisiä tekemisiä. Ja niin, houkuttaisi ostaa hirmuisesti uusi kalenterikin. Koulunalkufiilis :)

Tyyny vain kuvausrekvisiittaa. Koetettiin tänään sitä Nooalle, mutta ei se osannut vielä ajatella, mitä iloa tuosta vanumöhkäleestä voisi nukkumiseen olla :)

The Masu

Anteeksi pöljä otsikko, mutta sitähän se oli - the masu. Viimevuoden KOHOKOHTA. Hehheh. Ennen raskaaksi tuloa ajattelin, että tottakai otan semmoiset ihanat "viikkokuvat", joista sitten näkee mukavasti masun kasvun. No, jostain syystä en oikein aluksi pitänyt mahastani. Se tuntui ja näytti lähinnä vaan siltä, kuin olisi syönyt perhepitsan. Tai kaksi. En osannut alkuun olla siitä kovin ylpeä tai iloinen noin niinkuin ulkonäöllisessä mielessä. Siksipä varmaan se kuvienkin ottaminen jäi.

Olen nyt pitkään kuitenkin halunnut kaivella arkistoista edes muutamia masukuvia, joista näkee, miten esim. keväällä "valtava masu" ei ollut oikeasti vielä yhtään mitään! Harmittavasti, noista alkuvuoden puhelinkuvista puuttuu kokonaan merkinnät päivämäärästä (??!), joten ihan arvailuksi menee. Tässäpä nyt kuitenkin kuvakavalkaadi pikkupömpöstä muumiksi ja siitä aina sinivalaaksi. Viimeisin masukuva on siis otettu sairaalassa noin 10 tuntia ennen kuin Nooa syntyi. Ja alimmassa kuvassa ihka ensimmäinen kuva pikku rakkaasta <3 Nooa kun syntyi 00:56 lauantain vastaisena yönä.

Oi ja voi. Miettikää nyt miten valtava matka tässä vuoden aikana on kuljettu! Ja uskomatonta, mihin naisen kroppa pystyy - ja siitä vielä ehjin nahoin (hehe, no, suunnilleen) selviää :) Raskaana olo ei mielestäni näin jälkeenpäin ollut mitään huisin siistiä. Enemmänkin outoa ja epämukavaa. Synnyttäminen sen sijaan, vaikka se oikeasti oli kohdallani aika pitkä ja kivulias projekti, niin se on jäänyt kuitenkin mieleen aavikkomaratooniin tai maailmanympäripurjehdukseen verrattavissa olevana urotekona, josta tulen aina olemaan tosi ylpeä. 

ps. hehe, huomaa kolmessa viimeisessä masukuvassa samat housut. H&M:n miestenosaston colleget kokoa XL. Ei varmasti tarvitse sanoa, että muita en saanut jalkaani :)

Rakas pikku mussukka (!#€%%#!)

Lainaan tähän eilistä facebook-päivitystäni:

KOTONA: Laitan oven kiinni, itken kun se on kiinni. Äiti avaa sen, laitan sen kiinni. Itken kun se meni kiinni. x100. Laitan liedet ja uunin päälle. Suutun verisesti puoleksi tunniksi, kun minut haetaan keittiöstä pois. x10.
SYÖMINEN: Lusikka on pahin viholliseni, taistelen, kiljun ja kiipeän pöydälle. Suostun syömään ainoastaan itse pöydän alta metsästämiäni riisikakun palasia, jotka olen sinne viskonut. 
KAUPPAREISSU: Vääntelehdin ja kitisen. Heitän pipon lattialle. Äiti nostaa sen. x100. Otan äitin antaman lelun ja heitän sen lattialle x100. 

Kyllä, elämä 10kk ihmistaimen kanssa VOI olla joskus vähän uuvuttavaa. Onneksi on joitain elämää helpottavia ratkaisuja. Kaksi sellaista hankimme eilen illalla.

Tänään aamupäivällä tehtiin retki sinne Hippulaan. Tosi symppis paikka. Se on kahvila, myymälä, kirppari ja leikkipaikka kaikki yhdistettynä. Ainut vaan, että sinne sattui samaan aikaan paikalle kaksi tietyn tyyppistä äitihahmoa. Istuttiin siinä rivissä lapioimassa muksuillemme lounasta suuhun. "Imetätkö sä vielä?" kysyi äitihahmo 1. "Öö, en imetä, imetin silloin kun tää oli vauva, ootko huomannut, että tällä on jo hampaita ja sitäpaitsi mitä se sulle kuuluu imetänkö vai en?!" Okei, no en mä vastannut noin, vastasin että "En mä enää". Tähän äitihahmo 2 hihkaisee, että "kuule, mä imetän vieläkin ja tää on kuitenkin jo kaksi!" Okei, hyvät sulle.

Seuraavaksi hahmo 1 kertoi minulle, kuinka hänen lapsensa ei ole eläessään syönyt kuin ehkä kymmenen purkkia valmissosetta. Että kaikki tehdään kyllä itse. Minä kauhoin samalla toista purkkia pilttiä Nooalle suuhun, kun sille kerrankin maistui. Sen jälkeen hahmo 2 alkoi stressaamaan siitä, että onkohan huono, kun hän ei ole antanut muksulleen vielä muuta kalaa kuin lohta. Että "vitsit mä oon varmaan huono äiti, mutta kun tuntuu vaan siis niin houkuttelevalta ostaa niitä valmiita lohikuutioita". Joo, tosi huono. Kasvattaisit itse nyt omat kalasi. Tai siis kalastaisit :)

No joo, huumoria huumoria, mutta hieman hymyilytti siinä kun tosiaan syöttelin pojalle kaupan soseita, annoin MUOVISESTA tuttipullosta KORVIKETTA ja vaihdoin kertakäyttöpampperssia peräpäähän. Ihan hyvin poika kasvaa ja kipeänä on ollut tasan yhden kerran 10,5kk elämänsä aikana.

Äitiys - onko mitään yhtä herkullista aihetta näin-teet-oikein/näin-teet-väärin -tyyppiseen pohdintaan?

Lääkäri määräsi lettuja

Tänään käytiin moikkaamassa Nooan allergialääkäriä. Kyllä joillain ihmisillä vaan on sosiaalista silmää! Niin ihana, miten hän aina huomioi lapsen ja vaikuttaa ainakin siltä, kuin hän olisi oikeasti tosi iloinen jälleennäkemisestä. Lisäksi hän melkein aina huomaa kehaista ohimennen jotain pientä asiaa. Kerran vaatteitani ja tänään kynsilakan sävyä. Voi että, tulee niin hyvä mieli kun ihmiset on ystävällisiä ja sydämellisiä!

Itse asiatkin hoituivat mukavasti. Kyseessä oli lähinnä tilannekatsaus. Ja hyvältähän kaikki nyt vaikuttaa. Tässä pääpointit:

• soijamaidolla jatketaan ainakin vuoden loppuun, sitten nähdään uudelleen ja mietitään, josko kokeiltaisiin varovasti jotain maitoa - laktoosittomana ja kuumennettuna. 
• Soijajugurttia ja kaurajugurttia voidaan maistaa. Niin ja soijajätskiä :)
• seuraavaksi voisi koettaa kalaa, ohraa, kananmunaa ja lampaan lihaa. 
• "lettuja voisitte kokeilla" Anteeksi mitä? Niin, no siis siinä tulisi kuumennettuna vehnää ja kananmunaa. Okei :) Ehkä siis meillä on pian Nooan ekat lettukestit! Tosin, taidan tehdä ekat letut kaurajauhoon tai tattarijauhoon, ettei tule kahta uutta yhtäaikaa. Tai hei! Mähän tein itselle tänään aamupalaksi banaanilettuja - niitähän me tehdäänkin joku kerta molemmille!!! 

Itäkeskuksen Pikkujätti on kyllä ihan paras paikka käydä lääkärin luona. Tottapuhuen, ei tuota reissua kyllä mitenkään edes ajatellut lääkärikäyntinä :) Tutut ihmiset respassa, iloinen palvelu, maailman hauskimmat leikkipaikat ja.. okei.. olihan se tietysti aika kallis "kyläily".

Nooa oli ennen reissua aamun tosi kärttyinen ja väsyneen oloinen. Mietittiin kitiseekö kulmahampaita vai mitä. Ne kun siellä ikenessä jo pullottaa.. Takaisin tullessa syötin pojalle bussipysäkillä soseen ja bussissa maidon. Sitten jaksettiin vähän aikaa kunnes alkoi kitinä, johon ei auttanut enää mikään lelu. Otin Nopsun syliin ja mentiin istumaan silleen, että poika sai katsella maisemia.

Aloin ihmettelemään, kun se niin tosi rauhassa istuu paikallaan. Tosi rauhassa. Ja tosi rentona. Se nukkui. Mun sylissä pieni rakas. Nostin vähän ennen omaa pysäkkiä rattaisiin ja kotona nostin omaan sänkyyn. Siellä nukkuu. Pikku rakas.

Hei hei kesäkelit

Heippa hei kesä. Moikka moi syksy. Aamulla sai ekaa kertaa (juhannusviikon jälkeen, haha) pukea haalarin päälle. Kenkien suhteen ongelma on vielä ns. ilmassa. Töppöset kastuu ja ne eilen ostetut töppöset ei pysy jalassa. Tänään oltiin aamupäivä pihalla, kun ei satanut. Nyt iltapäivällä oli tarkoitus lähteä tutustumaan superkivalta vaikuttavaan Hippulaan, mutta ulkona pimenee kuin yöllä ja taivaanrannassa jyrisee, että ei me varmaan päästäkään lähtemään :/ Voi kun tämä syksy olisi poutainen. Ihan sama miten kylmää tai lämmintä on, mutta kun nyt ei sataisi paljoa, niin saataisiin olla ulkona ja tehdä retkiä lähelle ja kauas.

Tänään mennään nyt toista päivää onnistuneesti yksillä päiväunilla. Toissayönä unta putkeen (miniheräämisellä) 12 tuntia ja siihen päälle kolmen tunnin päiväunet. Viimeyönä poika nukkui yli 10 tuntia heräämättä ja nyt sain laitettua päikkäreille 12:30. Nukkuu edelleen, eli reilu kaksi tuntia jo takana. Tosi mahtavaa, jos nämä rytmit nyt asettuisi  näin!

Päivän henkilökohtainen superärsytys on ollut se, että kun odottamani ilmoittautuminen eräälle kurssille tänään kello 12:00:00 aukesi, niin jostain teknisestä syystä en päässyt sinne lähettämään ilmoittautumistani. Sen sijaan muut pystyivät. Ja nyt se sitten on täynnä. Käyn tällä hetkellä tulikivenkatkuista, (ystävällisyyteen verhottua toki) sähköpostikeskustelua opintosihteerin kanssa, että on se nyt !#%?#!# jos heidän systeemien kökköyden takia oikeasti en pääse mukaan :(

Onneksi pikkuisen toilailut aika hyvin aina lohduttaa silloin, kun aikuisten asiat ärsyttää :) Tänään on syöty yksi huulirasva ja opittu avaamaan kaikki dvd-kotelot. Niin ja avattu myös kokonainen rasia riisikakkuja. Kaikki silloin kun silmä välttää. Ainiin, ja maistettu muhkea kourallinen hiekkakakkua :)

BW

Mustavalkoinen kausi sekä sisustuksessa sekä värien vähentyminen omassa vaatekaapissa tekee näköjään tuloaan myös Nooan tyyliin. Käyn äärimmäisen harvoin ostamassa Nooalle mitään uusia vaatteita kaupasta. Juuri mietittiin, että viimeisen puolen vuoden aikana olen ostanut vissiin yhden bodyn ja Juhis ostanut yhden kauluspaidan. Niin ja Joensuussa käydessä ostettiin shortsit. Siinäpä ne.

Tänään kuitenkin sain päähänpiston hyödyntää Lindexin alekampanja koskien lastenvaatteita. Nappailin mukaan juuri ne suloisimmat vaatekappaleet, jotka aivan pyysivät päästä Nooan päälle. Joo joo, pyy-si-vät!

Pandakuvioinen body. Pipo, jonka voi kääntää ja pitää kummin päin vaan. Aivan mielettömän mahtavat mikkihiirihousut!! Tuo mikki siis pepun päällä :) Ja sitten (ainakin hieman) vedenpitävät tumput sekä töppöset. Noilla ehkä nyt pärjää hetken aikaa. Tosi hankala miettiä, mitkä olisi 10kk-miehen ulkoilussa parhaat. Voi olla, että nuo kyllä tulee enemmän rattaissaistumis-käyttöön ja pitää vielä etsiä jotain muuta sitten pihalla möyryämiseen.

Mutta olipa piristävää tehdä ihan kaupasta lastenvaateostoksia! Odotan jo vähän aamua, että saisi pistää tuosta Nooalle vaatteita päälle, hihihi :)

Tunteiden vuoristorataa

Senhän nyt kaikki tietää, että pikkulapsilla tunteet heittää sekunnissa laidasta laitaan. En vaan tiennyt, että äiti vedetään siihen samaan vuoristorataan mukaan, vaikka kuinka koettaisi pyristellä vastaan.

Tänään aamulla oli ihana herätä, kun Nooa oli nukkunut 12 tunnin yöunet heräämättä kertaakaan välillä. Ja sitten kaappasin sen halikainaloon juomaan aamumaitoa. Poika kun ei mikään halittava vauva ole ollut, niin tuommoinen hetki on jotain ihan maagista <3

Sitten aamupuuro. Voi tauti. Miten se syöminen voi olla niin hankalaa?! Kädet on jo valmiiksi ylhäällä ja niillä isketään lähestyvä lusikka pöytään salaman nopeasti. Suu on supussa kiinni ja pää venkoilee joka suuntaan. Kaikki leikit, laulut, lelut ja viihdytykset on kokeiltu. Murr!!!

Sitten pihalle - ai että, ihana olla ulkona!

Kunnes tulee kaatosade!

Mutta onneksi päästään ystävän luokse päiväkylään sadetta pakoon :)

Kunnes taas kastutaan kotimatkalla, eikä päästä kauppaan lainkaan :(

Päiväruoka. En edes koeta kuvailla tätä "syömistä". Hermot paloi aivan totaalisesti.

Päiväunet. Poika nukahti helposti ja on nyt nukkunut yli kaksi tuntia <3 Minä sain syötyä, otettua myös kahvin ja suklaata. Sekä itsekin torkut.

Kello on nyt 14:12. Että vielä monta ylä- ja alamäkeä mahtunee tähän päivään :) Illalla ajattelin käydä kaupoilla katselemassa, mihin hintaan saisi kunnon ulkoilukengät. En halua, että ollaan pikkusateiden armoilla niin, ettei voida mennä pihalle. Tulee muuten nimittäin pitkät syyspäivät!

Kumpparit on aina vähän huonot kävellä, hiostaa ja ei ole myös kätevimmät leikkitouhuissa. Siispä haaveissa on vedenpitävät ulkoilukengät. Harmi vaan, että tuollaisten mussukoiden hinta pyörii jossain satasen hujakoilla. Nettitutkimus paljasti jo onneksi yhden Everestin mallin (79,95) ja yhden Haltin mallin (59,90), joita ajattelin käydä sovittamassa.

Tämän lisäksi tietysti Nooalle pitää hommata kunnon varusteet! Kurahousut ja kumpparit saatiin ystävältä viimeviikolla lainaan. Haalarin sateenpitävyys pitää tutkia ja sen lisäksi vielä jotkut.. hanskat? Kurahanskat? Apua, mitä tuollainen tarvitsee?? :D Keväällä vielä riitti, kun rattaissa möllöttävälle mukelolle tökkäsi tumput käteen! Mitäs nyt, kun jäbä konttaa ja kiipeilee pitkin rapaisia pihoja?

Maanantain Moko

Ajattelin, että tästä vois tulla perinne. Maanantain Mokot. Sörnäisten Moko on vaan niin ihana kahvila, josta saa niin ihania herkkuja ja siellä on myös lasten leikkinurkkaus. Tänään oltiin suloisen ystäväni ja hänen suloisen poikansa (9kk) kanssa tuolla käymässä. Kun heillä ei ollut kofeiinitonta kahvia, niin ihana tyttönen teki minulle kahvin, jossa oli vain pari senttiä kahvia ja loput kuumaa vaahdotettua maitoa. Nam.

Pojille saatiin syötettyä ruuat ja juotettua maidot. Ja siinä ohessa vaihdettua kuulumiset, koska koko kesänä ei oikeastaan olla ehditty näkemään. Toivottavasti nyt syksyllä on paremmin aikaa. Vaikka täällä pk-seudulla onkin hyvä julkinen liikenne, on ihan rrrrraivostuttavaa, miksi se toimii niin huonosti poikittaissuunnassa. Vähän sama kun Suomensisäiset lennot. Katselin eilen reittiä ystäväni luokse Niipperiin, jonne siis ajaa autolla 20min. Busseilla (sis. kaksi tai kolme vaihtoa) matka kestäisi yli tunnin! Ja katsokaa nyt tuota karttaa! Sehän on kuin ajaisi Joensuusta Vaasaan käyden "matkanvarrella" Helsingin kauppatorilla! Ja päivisin kun usein Juhiksella on tarve autolle, niin meille jää vaihtoehdoksi vain bussi/junat.

No, onneksi niinä päivinä, kun mies on mahdollista lähettää julkisilla/pyörällä töihin, niin saamme auton ja voimme tehdä jonkun retken näiden "oudosti" poikittaissuunnasta meiltä katsottuna asuvien ystävien luokse :) "Kunhan se matka ei ole liian pitkä!!", lisää Nooa :)

Joskus tekis mieli..

.. että saisi edes jokatoisen lusikallisen menemään suuhun asti.

Viikonloppu on mennyt taas hujauksessa. Hujauksessa siksi, että olen viilettänyt aika paljon omissa menoissani. On kyllä ollut mukavaa kerätä taas voimia tulevaa viikkoa varten. Muuten kaikki täällä aika perusasetelmissa. Ainoastaan Nooan uusin juttu saa vanhemmat epäilemään, että pojassa on jotain hinduverta. Sen verran intialaiselta noi pojan jokeltelut on alkeneet kuulostamaan. Äbyligäbyli.. ägylibägyligägyli... bulibulibuli.. äbylibyli.. No, ei noita oikein pysty kirjoittamaan :D

Paita & peppu

Lähdettiin vauhdilla äsken pihalle vähäksi aikaa leikkimään. Peiliin vilkaisu hieman hymyilytti. Ja kyllä, tämä oli siis oikeasti täysin sattumaa :)

Koira!

Tänään me lähdettiin aamulla yhden ystävän luokse, joka asuu Niemenmäessä. Sinne piti matkustaa erikoisella (erikoinen reitti) bussilla, mutta se oli tosi näppärää, koska puolessa tunnissa pääsi perille ja sen jälkeen oli vain noin kilometrin kävely aivan idyllisen ihanassa puistossa. Nooan päiväunet on nyt ihan mitä sattuu. Taas tänään poika nukahti jo aamupäivällä, bussiin. Otti siis semmoiset 20min unet siinä kymmenen aikaan.

Perillä meitä odotti jotain, mikä Nooan mielestä hyvin saattoi olla sen tähän astisen elämän siistein juttu. Koira. Nooa ensin suhtautui koiruliin hauskan varauksella ja kiinnostuksella. Jopa vähän ensin pelotti. Mutta sitten karvaturrista tuli ihan paras kaveri ja mussukka hihkui innoissaan jahdatessaan koirulia :)

Niin joo, olihan siellä semmoinen 3kk vauvakin, mutta se jäin Noon näkökulmasta ihan sivuseikaksi. Onhan niitä vauvoja jo nähty! Ihana pieni poikanen oli tämä vauva. Ja niin rauhallinen. Ihailinkin, että voiko tosiaan olla totta, että äiti saa jopa laitettua ruokaa kun vauva suostuu olemaan puolikin tuntia sitterissä! Huikeaa!!

Takaisin tullessa bussissa saatiin juttuseuraa tuplarattailla liikenteessä olleesta äidistä. Hauska sattuma, sillä hänen nuorin lapsensa oli syntynyt tismalleen samana päivänä kuin Nooa! Tällä äidillä oli neljä lasta; 16v. yläasteen kesken jättänyt teini, 5v. pahasti uhmaikäinen, 3v. kehitysvammainen sekä sitten tämä 10kk vauva. Ja jos oikein ymmärsin, niin ainakin suuren osan aikaa tämä äiti on lasten kanssa yksin. Oli siis kova puhumaan, kun ehti avoimesti kaiken kertomaan. Ja "ihana" oli kuunnella. Toivotin hänelle niin paljon jaksamista ja mietin itse samalla, että vitsit miten onnekas olenkaan, että Nooa on perusterve. On se terveys vaan niin suuri onni elämässä!

Synttärijuttuja

Tänään aamulla Nopsu päätti herätä jo 6:20 ja oli sen jälkeen ihan uninen. Se tekee nyt tosi paljon tätä, että herää selvästi kesken unien, kun on ihan töttöröö ja kiukkuinen - mutta ei kuitenkaan saada sitä mitenkään jatkamaan uniaan.

No, puoli yhdeksän sitten heitin pojan ja tavarat autoon, koska meillä oli suunnitelma lähteä hyvän ystävän synttäreiden kunniaksi sinne kylään ja kakkuakin oli luvattu :) Menomatkalla kävi niinkuin toivoinkin, eli Nooa nukahti. Tosi kitinöiden jälkeen ja vasta kun oltiin jo lähes perillä, joten ajelin siinä 15 minuuttia sitten lähistöllä ja parkkeerasin sen jälkeen odottelemaan, että pätkä herää. Sehän nimittäin herää, kun auto pysähtyy/sammuu :)

Perillä lähdettiinkin heti pihalle. Se on kyllä ihan totta, mitä Katja aina sanoo - heillä vaikuttaa olevan aivan mahtava naapurijengi! Niin ihanaa, kun lapset voi leikkiä yhdessä ja kaikki äidit katsovat lasten perään riippumatta nyt niin siitä, onko oma vai toisen :) Iso hiekkalaatikko, paljon leluja ja kiikku. Niin ja isommille trampoliini. Lapsille ja äideille seuraa. Voiko enempää toivoa!

Katja oli taikonut pöytään upean raakasuklaakakun ja keitellyt kaikille paikalla oleville kahvit. Lapsille oli keksejä ja mansikanmakuisia maissinaksuja :) Nam!!

Takaisin tullessa Nooa nukahti autoon ilman mitään kitinää, mutta unet ei sitten kotona enää jatkuneetkaan. Ehkä napakka kaatosade ulkona oli myös omiaan virkistämään jätkän.. Unet meni jotenkin ihan sekaisin, koska viimeisen tunnin, pari poika on ollut tosi väsynyt ja itkuinen, mutta ei silti halua nukahtaa. Äsken sitten vanhanaikaisen kamalan itkukonsertin kautta pakotin mussukan vetämään sikeitä ja siellä se nyt onneksi nukkuu. Piti oikein käydä välillä hakemassa korvatulpat, kun teki niin pahaa :( En ymmärrä - siis onko semmoisia lapsia, joita ei tarvitse työn (ja välillä tuskan) kautta nukuttaa? Meillä nimittäin jos jäädään odottelemaan sitä, että poika vaan "väsähtää" ja "nukahtaa", niin sitä saadaan ihan vapaasti odotella vaikka koko päivä. Ja päivä ilman unia.. no, sitä meistä kukaan ei halua :)

No mutta, ihana aamupäivä oli - kiitos!

Mini me?

No niin, kertokaas nyt, onko ihan tavallista, että 10kk ihmistaimi istuu lähes poikkeuksetta jalat ristissä? Vai voisiko tämä olla minulta matkittua, koska itse istun usein lattialla ja aina kun istun, niin istun jalat ristissä :) ?

Hyvinhän se menee

Neuvolassa sanottiin, että olisi jo aika alkaa opetella itse syömistä.

Huomaa, että lusikka kuvasta on lentänyt jo ajat sitten. Puuro siirtyi lautaselta tasaisesti pöydälle, lattialle, syöttötuoliin, päähän ja mahalle. Suuhun ei juurikaan.

Maanantai

Maanantait tuntuu näin hoitovapaallakin olevan just niin Maanantaita kuin Maanantait nyt yleensäkin on. Kivoja juttuja tähänkin päivään toki on mahtunut! Aluksi mainittava Nooan 11h yöunet vain yhdellä pikku heräämisellä iltayöstä. Aamulla sitten hypättiin Juhiksen kyytiin kohti keskustaa ja mentiin mun työpaikalle viemään sinne kuuluvia tavaroita ja moikkaamaan erityisesti yhtä mun aivan ihanaa tiiminvetäjää, joka nyt oli viimeistä viikkoa töissä. Siinä pojassa on paljon semmoisia piirteitä, joita soisin tulevan myös Nooalle. Semmoinen vähän rouhea räppiasenne, mutta sydän ihan kultaa <3

Lähdettiin töistä pois häiritsemästä ja mentiin vähäksi aikaa ihanaan Mokoon Sörnäisiin. Siellä kun on leikkipaikka. Joka Nooan mielestä oli yhtä kuin itse Tylsyys. Siis koko ravintola/kahvila tutkittavana, niin miten pari hassua lelua pitäisi muka miehen paikallaan? Sinne se koetti koko ajan vilistää tiskin taakse. Lupasin, että poika saa hakea sinne sitten kesätöihin, kunhan vähän kasvaa :)

Kotimatkalla tuli vähän 11 jälkeen bussissa uni, joka sitten kotona tyssäsi tuntiin ja mussukka oli sen jälkeen ihan myrtsinaama. Selvästi uni jäi kesken, mutta en saanut sitä enää jatkumaankaan. Huomenna kyllä en varmasti yritä edes laittaa Nooaa unille ennen yhtä! Myös siksi, että ne toiset päiväunet on aina työn takana ja ilman niitäkään ei meinaa jaksaa. Ainakin jos herää jo yhden jälkeen. Oh, tulisipa jo se yksien (ja jos saa toivoa, niin pitkien) päiväunien aika!

Tallinna avec les mamans!

Oi mikä ihana päivä meillä olikaan! Harvoin sitä viettää 13 tuntia putkeen koko ajan jutellen :) Oli niin mukavaa oikein sydämensä kyllyydestä jauhaa (niitä ulkopuolisille varmasti ah niin tylsiä aiheita) eli odotusta, synnytyksiä, vauva-arkea - sen iloja ja rasituksia, tulevaisuuden toiveita, ajatuksia. Ja tarkistaa puhelinta aina tarpeeksi tiheästi :) Niin ihana myös myötäelää ystävien syksyn uusia tuulia <3 Toivon kaikille omissa jutuissaan niin paljon hyvää ja iloisia tunteita!

Tallinnassa suuntasimme heti IHANAAN Kohvik Sesooniin lounaalle. Ei tuota paikkaa turhaan ole kaikkialla kehuttu. Niin hyvää ja niin edullista. Ihmettelimme kaikki hymyssä suin loppulaskujamme. Itse otin runsaan kasvisruuan (yläkuvassa), lasin valkoviiniä ja jälkkäriksi suklaakakkua (alakuvassa). Yhteensä 10,80! Päivä meni tosi nopeasti, kun lounaallakin vierähti jo kaksi tuntia. Pikaiset Kalamajan kaupoissa pyörähtämiset (itse nappasin mukaan vaaleiden hiusten hoitoainetta ja huulirasvaa), sitten minä kävin hieronnassa ja sen jälkeen oikeastaan lähdettiinkin jo suunnistamaan takaisin satamaan.

On se vaan onni, että näin aikuisena vielä löytää noin samanhenkisiä ystäviä <3 Kiitos tytöt, nähdään sitten taas seuraavaksi hiekkalaatikolla :)

Ja mitä juuri tällä hetkellä tapahtuu.. makuuhuoneesta kuuluu poran ääni ja heti perään "hyvä Nopsu!! hyvä!!!!"

Pojat siellä kasaa lipastoa :)