lauantai 28. kesäkuuta 2014

Neljä

Hu hu hulinaa on ollut tämä viikko! Tosi paljon kaikkia menoja itsellä ja siihen päälle vähän terveysongelmia. Oon nähnyt melkein joka päivä paljon ystäviä, mikä on ollut tosi kivaa. Tänään käytiin yhden ystävän kanssa toisen luona, joka sai maanantaina toisen pojan. Siellä siis oli meidän ihmeteltävänä alle viikon ikäinen vauva <3 Vietiin ruokaa ja ehdittiin jopa hetki ihan rauhassa jutustella, kun pienempi nukkui ja isompi oli isänsä kanssa menossa. Lähdin matkaan pyörällä ja olikin tosi kivaa ajella tuommoinen 18km lenkki pitkästä aikaa!

Eilen kun tulin hammaslääkärireissulta, niin Juhis oli heti vastassa sanoen, että heillä on Nooan kanssa mulle ylläri. Juhis kippasi Nooan sängylle ja koetti parhaansa mukaan esitellä yläientä. No kyllähän sieltä näkyi. Se toinen ylähammas oli vihdoin tullut läpi - eikä siinä vielä kaikki. Myös ylä kakkoset olivat tulleet läpi!! Sieltä on nyt siis yläpuolelta neljä hammasta tullut esiin! Aika hurjaa!



Kuvassa minä bussipysäkillä tällä viikolla. Ulkona lämmintä oli ehkä kymmenen astetta. Päällä neuletakki ja syksytakki. Ihan käsittämätöntä, että juhannuksen jälkeisellä viikolla rattaita työntelee mamma tismalleen samoissa vaatteissa, kuin työnteli vaunuja joulukuussa!

Huomenna sitten pakkaillaankin tavaroita perheen ensimmäistä yhteistä lomamatkaa ja Nopsun ensimmäistä ulkomaanmatkaa varten. Maanantaina lähtee Siljalinen laiva kohti Tukholmaa ja me kyydissä. Miten paljon voi jännittää noin pieni reissu?! Paljon.


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Ei nukuta, ei nukuta, ei nukuta, ei nukuta ei nukuta ei ei ei ei ei ei ei

Varovainen "jihaa" - soijamaito tuntuisi sopivan Nooalle. Viikko on nyt sillä menty. Ehkä päivänä kolme nousi kasvoille isot punotukset, mutta ne menivät ohi. Tällä hetkellä on pientä vaippa-alueen punotusta, mutta ei muita iho- eikä mahaoireita. Poika on muutenkin tyytyväisemmän oloinen ja ne mahanvääntö-örinät on jääneet kokonaan pois. Tuntuisi siis, että mahassa on parempi olo.

Minä kävin eilen katsomassa Kätilöopistolla pikkuruista vauvaa. Kävin viemässä sinne turvakaukalon, joka tällä pikkuperheellä jäi vielä hakematta ennen vauvan syntymää. Voi miten kamalan pieni tuommoinen muutaman päivän ikäinen on!! Tuntuu, että ei Nooa ikinä ole ollut niin pieni! Vaikka ihan samoilla syntymämitoilla sielläkin oli maailmaan tultu.

Eiliseen liittyi myös muuta suhaamista, kun kävin hakemassa ystäväperheen lentokentältä ja heitin heidät Espooseen pitkän reissun päätteeksi. Illalla vielä käytiin Nopsun kanssa metsästämässä tiettyjä tuttipulloja, joiden (PANIIKKI) valmistus on lopetettu!! No, onneksi tarpeeksi samanlainen korvaava löytyi ja se tuntuu kelpaavan.



Nooan nukkumiset on olleet ihan ok tässä viimeaikoina, mutta nukahtamisesta on tullut ihan kamala show. Poika saattaa vaikka tunnin ajan haukotella makeasti, hieroa silmiään, kitistä ja nykiä korvaansa. KAIKKI väsymyksen merkit siis. Maitoa pullosta pimeässä huoneessa ja silmät painuvat kiinni. Ennen tässä kohdassa toimi vain nosto pinnikseen ja kas, poika tuhisee uniaan. Mutta ei. Nyt tuo pinnasänkyyn nosto saa jo aikaan sätkynukke-reaktion, joka vaan pahenee kaikkien aikojen EI VÄSYTÄ -bileiksi siellä sängyssä. Kerta toisensa jälkeen. Tänä aamuna päiväunille laittaminen kesti 1h 45min. Toinen vaihtoehto tietysti olisi vaan todeta, että kas, tänään ei nukutakaan sitten päikkäreitä, mutta se on testattu ja siitä ei tule kenellekään hyvä mieli.

Saattaa siis olla, että joudumme pistämään pystyyn unikoulun osa 2 - nukahtamistreeni. Ja kyllä, kädet pystyyn, olemme molemmat vanhemmat syyllistyneet täällä siihen, että silitellään ja tapsutellaan poika UNILLE asti. Tämähän ei siis millään, millään, MILLÄÄN tavalla edesauta sitä, että hän osaisi itse nukahtaa.


Kunhan toi näyttelijälahjakkuus tuolta nyt sitten herää, niin heitetään lounaat naamoihimme (toisella se yleensä kirjaimellisesti meneekin noin) ja hypätään bussiin kohti keskustaa. Yksi rakas ystäväni palasi juuri kolmen viikon surffireissulta Portugalista ja on Suomessa kaksi päivää ennenkuin lähtee kuukaudeksi jenkkeihin reissaamaan. Opettajat ja niiden lomat (!!!!!!).


ps. kuvat lisätty iltapäivällä :)

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Moi, mun nimi on Pirita ja mä oon kotiäiti

Viimeaikoina on tullut pyörittyä aika paljon Ikeassa. Syitä: se on lähellä, siltä saa todella edullisesti kahvin/teen ja jonkun herkun, sieltä tekee aina hyviä, TOSI TARPEELLISIA hankintoja kotiin, jotka sitten piristää kotiäidin arkea.

No, tänään käytiin siellä ihan koko porukka. Samoin kuin noin neljäsataa muuta ihmistä. Nooa pääsi myös ekaa kertaa istumaan ostoskärryihin (kun kyyti rattaissa alkoi painaa hermoja) ja siinä viihtyikin aika hyvin.



Ja mitä me sieltä ostettiinkaan! Kolme isoa pyykkikoria!! Ja iso pyykkiteline!! Joista mä olen NIIN innoissani, että voisin heittää kärrinpyöriä. Ja samalla mietin vaan, että nyt on kyllä kotiäitiys ottanut minusta totaalisesti vallan! :D Mutta kun tämä pyykkiruljanssi on ihan päivittäistä - pesemistä, ripustamista ja pyykkiautona pyykkien paikalleen ajelemista. Eikä se tästä ainakaan ihan lähivuosina vähene! Niin onhan se nyt luksusta, että on ihanat kolme pyykkikoria, jotka on selkeästi eri asteissa pestäville. Musta 60°, violetti 40° ja valkoinen 30°. Ja vielä sininen kori siinä vieressä erityisille, kuten villa ja rintsikat ja semmoiset. Kaiken kruunaa uusi, nelikerroksinen pyykkiteline, joka voi kokoajan olla tanassa meidän kodinhoitohuonesaunassa :)

Onhan tää luksusta? Pliis sanokaa joku, että tästä on ihan ok olla innoissaan??

Muita höpertymisen merkkejä:

1. olen tässä lähiaikoina hävittänyt (no en hävittänyt, vaan tilapäisesti en ole tiennyt sijaintia) kolmesti kotiavaimen

2. olen pessyt upouudet applen huiput äitienpäivälahjaksi saadut kuulokkeet PESUKONEESSA (mut hei, ne toimii edelleen!! niihin vois kirjata, että "konepestävä" :D )

3. olen autolla ajaessa jutellut takapenkille pojille, että musta liikenneympyrät on niin hankalia.. että kun niissä pitää väistää vasemmalta tulevia ja mä en oikein koskaan muista sitä.. miten muuten liikenneympyrässä ei koskaan tuu oikealta ketään..?

4. olen käynyt monta kertaa yksin autolla Ikeassa ja miettinyt, miksi en koskaan huomaa sitä yhtä kirppistä sinne mennessä (et voisi sieltä käydä kattelemassa eka) vaan aina vaan lähtiessä. Syy: Ikeasta poistutaan eri reittiä, kuin sinne mennään. Siis TODELLA eri reittiä, eri ryhmittymiset ja kaikki..

5. äsken en monen yrittämisenkään jälkeen kuullut puhelun aikana luuristani mitään ja kirosin sitä jo rikkinäiseksi. Juhis keksi ehdottaa volyymin päälle laittamista.

Ei tähän voi todeta muuta kuin että Juhis parka. Anteeksi. Sulla on ihan fiksu vaimo.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Brio Spin ja tuunaukset

Jo jokin aika sitten me hankittiin uudet rattaat, kun saimme edelliset (koko Brio Go-setti) kaupaksi ystävälle, jonka vauva syntyi juuri tällä viikolla <3 Edelleen, kaipaan jotain ominaisuuksia noista vanhoista (iso tavaratila, käännettävä lapsen suunta, hyvin muotoiltu aisa), mutta toisaalta tykkään uusien ketteryydestä, helposta kasaan laitettavuudesta ja pienestä koosta. Ja Nopsu tykkää istua kasvot menosuuntaan.


Halusin vähän somistaa näitä suht mustia (oi miksi kaikki rattaat ovat niin tummia!?) rattaita, joten ompelin itse istuinsuojan sekä työntöaisaan pussukan, joka on ollut ihan hitti! Ei ole parempaa paikkaa pitää käden ulottuvilla lompakkoa, avaimia, aurinkolaseja, huulirasvaa, maitopulloa ja paria lelua heitettäväksi kitisevälle pätkälle.


Alakertaan mahtuu juuri ja juuri hoitolaukku sekä sadesuoja. Eipä paljon muuta. Itseasiassa, joudutaan ostamaan uusi sadesuoja, koska edellinen ostettiin niihin vanhoihin rattaisiin ja ei nyt sovi uusiin :/ Sen sijaan Nooan kummilta saatu verho sopii näihin tosi hyvin kooltaan, joten se pääsi taas uudelleen käyttöön! Ylös rullattuna toimii myös hyvin aurinkosuojana.



Kas, miehenikin pääsi pitkästä aikaa kuvaan. Jalka peilissä. Hehe.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Railakas juhannus

Tämän vuoden juhannus rullaa ihan yhtä railakkaasti kuin edellisenäkin vuonna :) Viikko on sujunut jotenkin tylsissä tunnelmissa, kun noi allergiat on painaneet niin paljon mieltä. Soijamaito on nyt tänään ollut kolmatta päivää testissä ja ehdittiin jo tänään olemaan aika toiveikkaita. Mahan toiminta Nopsulla on taas normaali, eikä iho-oireita näy. Näkynyt. Blimey :( Illalla siis nousi molempiin suupieliin punaisia länttejä, jotka suorastaan kirkuu "ALLERGIA!!". Katsellaan nyt vielä huominen ja tehdään sitten jonkinlaisia johtopäätöksiä. Ehkä. En tiedä.


Tänään minä kävin aamupäivällä kävelyllä metsässä ja eksyin. Tuo on ehkä maailman pienin metsä, mutta sinnekin näköjään voi eksyä. Citykani sitten räpläsi puhelimestaan esiin navigointisovelluksen ja navigoi itsensä metsästä ulos. Iltapäivä meni vapaaehtoistöissä (jossa oli aivan mahtava fiilis!!) ja illalla syötiin itsemme ihan ähkyyn juhannusruokaa; uusia perunoita, sinappisilliä, salaattia, halloumia, täytettyjä herkkusieniä... Juhis on juuri nyt nukuttamassa Nooaa, joka kitisee. Kunhan kitikka (hehe, vähä ku itikka, mut kitisee) nukahtaa, niin minä ajattelin kauhoa lautaselle kunnon kasan kauraomenapaistosta vaniljarahkan kera ja katsoa Greyn Anatomian. Ja mennä nukkumaan. Kerrassaan railakasta. 


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Nooan ekat tatuoinnit

No ei nyt ihan oikeat. Mutta ihan tarpeeksi pysäyttävän näköistä settiä :)



Tänään siis käytiin aamulla meidän allergialääkärillä, kun erilaisten oireiden kirjo alkoi olla niin sekava, että omassa päässä jo vaan surrasi ja humisi. Lääkäri vahvisti omaksi helpotuksekseni sen, että ei, en ole hullu. Tällä tavalla epämäärisesti allergisesti oireilevan lapsen tulkitseminen on vaikeampaa kuin perus rakettitiede. Ihottumat, kitinät, itkut, vatsavaivat ja huonot unet kun VOI toki johtua siitä uudesta ruoka-aineesta X, mutta kun ne voi myös johtua vaikkapa hampaidentulon ja atooppisen ihon yhdistelmästä. Tai ehkä maidosta. Tai jostain muusta herkkyydestä.

Kuten kuvasta näkyy, pojalle tehtiin 14 ruoka-aineen prick-testi, jossa kaikki rastit olivat negatiiviset. Mitä ihmettä!??! Sanoi sisäinen ääneni ja alkoi jälleen kirjoittamaan minulle niitä hullun papereita, mutta lääkäri kuitenkin tyynenä totesi, että niin hän vähän arvelikin. Pääasiassa suolisto-oireisella vauvalla yleensä käy näin. Jos näkyy prickissä, niin sitten allergia on tosi vahva. Tästä positiivinen tulkinta nyt sitten se, että tämänhetkiset yliherkkyydet eivät ole pahoja ja mitä todennäköisimmin häipyvät iän myötä. Se on hyvä uutinen se!

Lääkäri myös epäili, että voi olla, että tämäkään maito, mitä nyt Nooa juo (Althéra), ei hänelle ihan täysin sovi. Saimme reseptin soijamaitoon, jota pojat ovat juuri nyt hakemassa apteekista. Soijamaitoa!! No olisipa hauskaa, jos tämä Nopsulle sopisi, sillä äitinsä on vauvaiän (ja aina kouluikään asti) kasvanut soijamaidolla. Ja nykyisinkään en juo lehmänmaitoa, vaan soijamaitoa tai muita kasvimaitoja.

Lääkärikäynti taisi viedä pojalta aika hyvin kaikki voimat. Ja aamun päiväunetkin meinasivat jäädä ihan oudosti väliin. Siispä kun lääkäristä päästiin, tuli rattaissa uni ja Nooa nukkui KOLME tuntia!! :D Aika mahtavat unet! Päästiin hyvin bussilla kotiin, kun Juhis lähti salamana jo myöhässä palaveriinsa ja senkin jälkeen sain rauhassa syödä lounasta, herkutella muffinssilla ja lukea Me Naisia. Aikamoista yllättävää arjen luksusta!




maanantai 16. kesäkuuta 2014

Leila Eemeli

Nappasin eilen muistilehtiön tehdäkseni valmisteluja tämän päivän lääkärikäyntiä varten (joka sitten peruuntui lääkärin sairastuttua!) ja kas mitä sieltä edelliseltä sivulta löytyikään :)





lauantai 14. kesäkuuta 2014

Hyödykkeet ja turhakkeet

Tämmöiseen postaukseen törmää melkein jokaisessa äitiblogissa ja miksipä ei, tällaiset on ihan hyödyllisiä vinkkejä ja muistilappuja itselle (niissä tapauksissa, joissa joku hullu meinaa lisääntyä vielä lisää) tai läheisille. Tosin, vauvat nyt on niin erilaisia, että toisen turhake voi olla toisen hyödyke :)

Turhakkeet

Doomoo:
Meillä oli ihan kiva sitteri. Joka sitten myytiin pois. God only knows why!!! Tilalle ostettiin (lue: mies osti) söpön doomoon, joka on niinku vauvan säkkituoli ja sitten isompana sitä voi käyttää säkkituolina. No moomoo vaan, kyllä olisin monessa kohtaa vaihtanut tuon ihan tavalliseen sitteriin. Saihan sitä tuossakin vauvan ruokittua, mutta ihan turha toivo, että se olisi siinä muuten hetkeäkään viihtynyt. Ja vähän hankala sitä oli siihen asetellakin.

Kylpytuki:
Testattiin kerran ja todettiin, että täysin turha ja hankala kapistus. Vauvasta saa paljon paremman otteen ilman tätä.

Pullonlämmitin:
Sinäänsä nerokas kapistus, koska lämmittää maitopullon neljässä minuutissa, kun siihen muuten menisi vesihauteessa lämmittäessä kymmenen. Ja kun maitoa ei saa tökätä mikroon (ravintoaineet kuolee). No, jossain vaiheessa tajuttiin, että kun meillä se maito aikalailla alusta asti oli joko tissistä suuhun tai sitten jauheesta veteentehtyä, niin kas, sen VEDEN toki voi lämmittää mikrossa (KUUSI SEKUNTIA), sekoittaa siihen jauheen ja tadaa, rääkyvä vauva saa maitonsa alle minuutin!

Unirätti:
Ihan kiva painikaveri. Ei toimi millään tavalla unensaantia edistämään. Maksoi viisitoista euroa. Halusin.

Pöntön supistin:
Ensinnäkin, mikä kamala sana!! Ja toisekseen turha. Nooa istuu pöntöllä hyvin, kun siitä pitää kiinni. Tämän kapistuksen kanssa piipii jää hassusti painuksiin ja kuka siitä nyt tykkäisi!




Hyödykkeet

Brio Go -setti:
Nuf said. Ihan loistosetti!

TrippTrapp:
Teki ensimmäistä kertaa mahdolliseksi sen, että Juhiksen kanssa syödään yhtä aikaa, kun siinä voi samalla heitellä vauvaa vauvalle leluja ja se pääsee istumaan meidän kanssa pöydässä.

Lelukaari:
Kuten ehkä mainittu, Nooa ei ole koskaan viihtynyt selällään tai yleensäkään itsekseen missään. Lelukaari toi tähän ison muutoksen. Sen avulla sai jopa 5min omaa aikaa, jossa ehti jo mainiosti käymään vessassa tai tekemään syömistä.

Kantoliina:
Ihan ehdoton alkukuukausina. Muuten en olisi käynyt vessassa tai syönyt. Siis niinä hetkinä, kun olin vauvan kanssa kahden.

Jumppapallo:
Pompoti pom popopompom. Tämä sävelmä soi päässämme loppuelämän. Tällä pomputimme niskat ja selät jumiin useita kertoja, mutta vauvan itku hiljeni. Ja usein myös uni tuli.

Nenäfriida:
Hieno niistoväline, jolla saa räkäisen nenän auki. Tämä taas mahdollistaa vauvalle nukkumisen ja syömisen, eli suht olennaisten äärellä ollaan.


Ensikerralla hankkisin

Supersitteri:
Näin joskus odotusaikana telkkarissa pätkän jenkkiohjelmaa, jossa vauvalle joku starba hankki sitterin, jossa on joku kahdeksan eri moodia; automatka, hytkytys, pomputus.. Siihen päälle äänet ja lämmitys ja musiikit ja ties mitkä vauvahieronnat. Hymeksin vaan, että kuka hullu tuommoista nyt hankkii. MINÄ. Jos toinen lapsi olisi haaveissa, niin hankkisin tämmöisen - maksoi mitä maksoi!






perjantai 13. kesäkuuta 2014

Sekalaisia kuulumisia

Ai mitäs tänne? No, eilen illalla Nooa ja Juhis lähtivät käymään Juhiksen siskon perheen luona, jossa Riitta-mumma oli käymässä. Kuvassa siis Nooa ja Ansku-serkku sekä Anskun äiti (Juhiksen sisko).


Tänään minä kävin työporukan kanssa Porvoossa risteillen. Tosi kiva, että kutsuivat tämmöisen äitiyslomalaisenkin mukaan. Niin, tässähän ollaan tosiaan viimeistä kuukautta äitiyslomalla. 14.7. loppuu tämä lysti (aka rahantulo) ja tipahdetaan hoitovapaalle (aka kotihoidontuelle aka milläs ajattelit maksaa edes asumiskulut?).



Porvooseen jos matkaat, niin mene eh-dot-to-mas-ti kahvilaan nimeltä Helmi. Niin täydellisen hyviä kakkuja!! Söin tuollaisen pähkinä-kinuski-kakun. Hehe, juuri kun hetki sitten iloitsin tasapainoisella ruokavaliollani, niin tämä viikko on ollut kaikkea muuta kuin! Mistä ihmeestä putkahti kaikki nämä herkkuhimot?! Olen muunmuassa syönyt valkosuklaata ja keksejä, vaikken kummastakaan erityisesti edes pidä! Oih, voih ja mahan turvotus...



Illalla vielä jatkoin tätä omaa rilluttelua (pojat pakottivat) ja menin lähikirjastoon lukemaan lehtiä. Voi pojat, miten en ole tätä aiemmin hoksannut! Aivan mahtava, viihtyisä, rentouttava ja ILMAINEN harrastus noin 3min kävelyn päässä. Nyt kun kirjastoon vielä pääsee sisään kirjastokortilla mihin aikaan tahansa, niin ei ole edes aukioloaikojen "vanki".



Nooakin on oppinut jotain uutta. Nyt se osaa mennä kontiltaan istumaan. Ja tosiaan - myös sanoo sen verran napakasti ja oikeissa asiayhteyksissä "äiti", että pakko varmaan uskoa, että joku aivosolu sen päässä on nyt tämän sanan hoksannut. Tänäänkin kun soitin kahdesti Juhikselle ja Nooa kuuli kaiuttimesta mun äänen, niin alkoi läpsyttää käsiään kylkiin (mitä tekee aina kun innostuu) ja hoki kolme eri kertaa "äiti" <3 Lisäksi Nooa tekee aina niin, että jos minä menen makaamaan lattialle selälleen (yleensä ajatuksella "kiesus mä oon poikki anna mun maata tässä edes minuutti"), niin poika konttaa sekunnissa innolla pään luokse, nappaa kädet poskille tai otsalle ja antaa kunnon kuolaisen pusun suulle. Pusua tehostetaan joskus nuolemalla leukaa tai työntämällä sormet sieraimiin. "Joo-o, tsekattu on, ei se ätii nuku, se ESITTÄÄ VAAN :D :D :D" T: Nooa

Jaaha, eiköhän se ole sitten unien aika! Kurkku on vähän kipeä, joten toivotaan, että yön aikana se menee ohi!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Lempeä päivä Lempäälässä

Vaikka tuon kirpun kanssa reissuaminen on vaikeusasteeltaan yksin reissaamiseen verrattuna potenssiin sata, on pienet päiväretket silti aina niin hurjasti kivempia, kuin vain kotona kökkiminen. Varsinkin silloin, kun kaikki menee hyvin, niinkuin eilen :)

Matkasimme eilen siis kummiperheen luokse Lempäälään, koska Juhis oli jo aamulla ajellut samaan suuntaan päiväksi työhommiin ja paluukyyti onnistuisi sitten yhtämatkaa. Aamupäivällä otettiin vähän lentävä lähtö. Olin katsonut bussin, jolla ehdimme hyvin Tikkurilan asemalle ajoissa. Kunnes tajusin noin tunti ennen lähtöä, että hitto vie, jos siinä bussissa on kahdet rattaat kyydissä ja me ei mahduta siihen, niin seuraava bussi tulee niin myöhään, että missataan juna! PANIIKKIKIIRE.

Edellinen bussi nimittäin lähtisi aivan pian ja meidän valmistelut oli ihan alkutekijöissään. Siinä sitten lappasin toisella kädellä ruokaa omaan suuhun ja toisella Nopsun suuhun. Kamppeet kasaan, vaatteiden vaihto ja salamana ovesta ulos. Ehdittiin! Jee!! Ja totta tosiaan, tässäkin bussissa oli jo yhdet rattaat ennen meitä ja seuraavalta pysäkiltä kyytiin tulossa ollut mama lapsensa kanssa jäi ns. rannalle ruikuttamaan. Eli huoleni ei ollut ihan aiheeton!



Junassa toi leikkivaunu on ihan must. Siellä saa ölistä ja mölistä ja itkeä ja kiukuta, koska kaikki muutkin matkustajat tekevät niin. Olin aavistuksen kateellinen vaunun muille vanhemmille, joilla oli jo sen verran vanhemmat lapset, että niiden saattoi antaa vaan leikkiä ja touhuta. Itsellä hiki valui, kun kiikutin Nooaa paikasta toiseen ja vaihdon lelua kuudenteen, jotta poika jaksaisi tuon 1h20min matkan.



Perille päästyä edessä oli niin mukava päivä, että vieläkin hymyilyttää! Kummien talo on aivan hurjan upea ja iso piha, jossa trampoliini, kiikut, hiekkalaatikko.. mitä kaikkea! Kohta myös savusauna :) Ja Nooasta huolenpitäjiä riitti. Syötiin ulkona piknik-välipalaa. Nukuttiin Nooan kanssa päiväunet isossa sängyssä vierekkäin (ensimmäinen kerta) <3 ja sen jälkeen syötiin (aikuiset söi) jätskiä auringonpaisteessa isosta kulhosta isolla terassilla :) Juhiksen tultua "kotiin" tehtiin vielä jotain ihan hurjaa.. käytiin kahdestaan Ideaparkissa shoppailemassa ja syömässä!


Vitsit miten hauskaa oli!! Mulla on kyllä niin mahtava aviomies, ennenkaikkea siksi kun se on niin hauska ja suloinen :) Nooa pärjäsi hienosti koko (kröhm.. tunnin) ajan. Pääsi katsomaan lampaitakin!





Illalla sitten matkattiin kotiin Nooan jo käydessä yöunille. Vähän meinasi kylmä hiki nousta, kun se ei ihan heti nukahtanutkaan auton istuimeen. En tiedä, miksi sillä palaa niin nopeasti hermot tuohon automatkustamiseen.. :( Yksi syy saattaa olla matkapahoinvointi, jonka ystävä heitti ajatuksena ilmaan.

No, tänään sitten onkin sateinen kotipäivä. Kunhan kirppu herää päikkäreiltä, niin syödään ja lähdetään käymään kaupassa. Illalla pääsen ekaa kertaa tällä viikolla ottamaan vähän omaa aikaa ja suuntaan bikram-joogaan. Ihanaa!


maanantai 9. kesäkuuta 2014

Häh?

Miten voi olla, että ensimmäinen ihan kokonainen Nooan kanssa ilman Juhista vietetty päivä on mennyt näin hyvin?! Olen vähän ihmeissäni. Kuvittelin tässä kohdassa olevani totaalisen sippi ja kiroavani äitiyden jonnekin kuusen latvaan. Mutta ei. Meidän päivä on mennyt kivasti ja mulla on hyvä fiilis. Ihana poika!!! <3

Okei, oli päivä kyllä hyvin "ohjelmoitukin". Aamulla ei tarvinnut touhuta aamutouhuja yksin, kun Kata-kummitus oli vielä kylässä. Puoli yhdeksän toi (viideltä herännyt) tirppana laitettiin unille. Omaan sänkyyn, ihan tuosta vaan. Puolentoista tunnin unien jälkeen kylään tulivat pari mammakaveria ihanien pikkuistensa kanssa. Syötiin vähän raakaherkkuja ja juotiin kahvia ja juoruttiin vauvajuttuja - sitä tavallista :)

Siitä sitten neuvolaan, jossa ei kyllä ollut mitään erityistä. Nooan 8kk mitat ovat 9070g ja 71cm. Poika on neuvolatädin sanojen mukaan "hieman hoikistunut", mutta ei mitenkään liiaksi, koska painoa on aina ollut hyvin (lue: vähän reippaasti) pituuteen nähden. Ja kun on noin touhukas tyyppi, niin ei mikään ihmekään.

Neuvolan jälkeen toiset unet omassa sängyssä ja sen jälkeen apteekkiin hakemaan lisää maitoa (note to self: tarkista AINA, että on reseptissä maitoa, sillä muuten voit käyttää kolme päivää reseptin paniikkipikaiseen uusimiseen) ja käytiin nopeasti myös ruokakaupassa.

Iltakylvyt, pesut, pisut, puurot ja pusut. Unimaito nassuun ja tiikerin nosto sänkyyn nukkumaan. Tadaa! Ja nyt meinasin rennosti hetken maata sohvalla (okei, ehkä venytellä) ja katsoa Eat, Pray, Lovea pätkän!

Päivältä ei tullut napattua yhtään kuvaa, mutta tässä kummitustädiltä lainattu kuva viikonlopulta:


EDIT (seuraavana aamuna): Noin tunnin nukkumisen jälkeen alkoi itkut ja vääntelehtimiset. Epäilin ylähampaan kipuja, joten annoin särkylääkettä. Uni tuli, mutta vain hetkeksi ja loppu yö menikin erilaisten itkujen ja mahavaivojen kanssa. Että mitens se oli - ei nuolaista ennenkuin..

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Vain elämää..

Aika mukava viikonloppu pian takana. Mutta jotenkin hirmuisen laiska ja aika väsyny olo on ollut. Siispä hyvä, että meillä on täällä viimeiset kolme päivää ollut kolme aikuista tuota yhtä 8kk termiittiä kohden. Nooan kummi ja minun parhaita ystäviä, Kata, tuli tänne meille viikonlopuksi Joensuusta. Tai siis Tukholmasta, sillä hän oli siellä kummityttönsä pikkusiskon kanssa käymässä.

Perjantaina mama piti ansaitun (?) vapaapäivän, jonka kohokohdat oli lounas übersuperlemppari ravintolassa (jonne ystävät veivät minut myös polttaripäivänäni <3 ) Silvopleessa. Ruoka oli aivan tajuttoman hyvää ja ihana kun sai syödä rauhassa. Tosin, olen nähtävästi jo unohtanut, miten syödään ei-kiireellä.. Myös kampaaja teki hyvää jälkeä ja nyt tämä täysin tasapitkä polkkatukka näyttää jopa etäisesti hyväkuntoiselta! Hiuksia on kyllä imetyksen lopettamisen jälkeen lähtenyt niin kauhistuttavan paljon, että ei voitu kampaajallakaan kun vaan nauraa mun vauvantukan ohkaisille sivuhiuksille. Onneksi pientä uutta tukkaa puskee jo :)



Lauantaiaamuna me myytiin eteenpäin meidän rattaat ja vaunut ja turvakaukalo. Koko ihana Brio Go -setti. Voi haikeus!! En ole onnistunut mihinkään tavaraan tässä vauva-aikana kiintymään (en edes niihin ensimmäisiin bodyihin tai yhteenkään leluun), mutta noista luopuminen teki tosi tiukkaa!! Ei vähiten siksi, että rattaat oikeasti oli tosi hyvät. No, on meidän uudetkin hyvät, mutta tiettyjä ominaisuuksia jään vanhoista kaipaamaan. Turvakaukaloa ei vielä voitu luovuttaa, kun toi pätkä on liian pätkä turvaistuimeen. Toivottavasti se pian kasvaa ja päästään vaihtamaan autoon kuninkaalle istuinta.



Iltapäivällä lauantaina käytiin Katan kanssa pyörimässä Itiksessä, josta löytyi vähän shoppailuja ja lounasta syötiin aasiabuffassa, jossa tuli jotenkin ihanan autenttinen reissufiilis. Ulkona oli yli +20, mutta kun päästiin syömään, alkoi juuri satamaan vettä ja oli vähän harmaata. Ihan kuin olisi ollut ihanassa Kaakkois-Aasiassa reissaamassa sadekauden aikaan.. oih..

Huomenna Tukholmaan lähteekin Juhis - onneksi vaan päiväreissulle. Me saadaan Nopsun kanssa rakkaat mammaystävät kylään ja iltapäivällä onkin vuorossa 8kk-neuvola. Harmi vähän kun Juhis ei pääse mukaan. En uskalla edes tarkistaa, että saadaanko huomenna rokotuksia, sillä jos niitä on tulossa, niin pelkään, että lintsaan koko käynnin :)


torstai 5. kesäkuuta 2014

Aiheen vierestä

Tämä postaus ei liity juuri mitenkään muuten Nooaan, kuin että minä olen sen äiti :) Haluan kirjoittaa pienen "muistilapun" itselleni yhdestä itselle tärkeästä aiheesta. Olen enemmän tai vähemmän (kukapa ei olisi..) kamppaillut viime vuodet ulkonäön/painon/syömisen/laihtumisen/lihomisen kanssa. Viimeistään raskaus pisti kehonkuvan ihan uusiksi ja olen koko talven ollut täysin kykenemätön esim. kertomaan, minkä kokoinen olen :)

Talvi meni ja raskauskilot putosivat yksi kerrallaan pois. Tai no, synnytyksessä kyllä lähti vissiin yhdeksän, mutta loput kahdeksan (ja vähän muitakin ylimääräisiä) on tippuneet hiljalleen itsestään pois.

Salaattia, paprikaa, nektariinia, avocadoa, pähkinöitä, kuivahedelmiä ja balsamicoa

Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni semmoisessa kropan- ja mielentilassa, jossa voin sanoa, että mun on 100% hyvä olla. Stressaan syömisiä tai vaatekokoani aivan äärimmäisen vähän - en oikeastaan lainkaan! Olen hirmuisen tyytyväinen omaan kroppaani, enkä vähiten siihen, millaisen hurjan ihmeteon se tässä noin vuoden aikana kävi läpi. Kasvatti sisällään ihan uuden ihmisen, venyi ja natisi, mutta kesti kasassa. Avitti tuon uuden ihmisen ulos elämään omana itsenään. Palautui ajan kuluessa täysin ennalleen ja toimii edelleen suht moitteettomasti. Olen tosi ylpeä tästä kropasta!

Tyhmempikin tajuaa, että kehon koostumukseen vaikuttaa se mitä suuhunsa laittaa ja se, miten paljon energiaa kuluttaa. Nuo molemmat ovat ihanasti löytäneet sellaisen tasapainon, jota ennen en ole kokenut. Liikunta on minulle tärkeämpää kuin koskaan. Siitä on tippunut täysin pois se (joskus jopa pakonomainen) tarve muokata itseään pienemmäksi. Toki, edelleen voisi vähän kiinteytyä sieltä ja täältä, mutta se on sivuseikka. Pääasia on, että saa pitää huolta lihaskunnosta, venyvyydestä ja aerobisesta kunnosta. Tämän lisäksi liikkuminen on i-h-a-n-a-a. Varsinkin nyt kun teen taas paljon lenkkejä ulkona ja hotjooga oli myös todella mahtava - ennenkaikkea kehon puhdistavuuden kannalta.


Fazerin brunssilla hyvän ystävän kanssa (kakkulautanen ei mahtunut kuvaan :D )

Syömisissä on löytynyt oma rento polku. Vaikkakin tottakai nämä ovat asioita, jotka muuttuvat kokoajan, enkä voi puhua kuin vain tästä hetkestä. Kun tulin raskaaksi, aloin himoita lihaa. Söinkin lihaa koko raskausajan ja vielä viime talven ihan reiluissa määrin. Jokainen (hiemankaan asioihin perehtynyt) tietää argumentit, miksi ainakaan tehotuotettuun lihaan ei kannata koskea, joten siihen en nyt lähde. Suhteeni lihan syömiseen on silti rento. En sitä itse kaupasta osta ja ruokasuunnitelmaan en koskaan laita liharuokia. Kuitenkin, esimerkiksi toissailtana ystävän luona pepperonipizza näytti niin herkulliselta, että otin palan - ja hurjan hyvää se olikin! En usko, että satunnaisella lihan syönnillä teen sen enempää haittaa itselleni kuin maapallollekaan. Tämän lisäksi nautin siitä, kun voin sanoa erilaisissa tilaisuuksissa ja kyläilyissä, etten tarvitse mitään erikoisruokavaliota. Se, etten normaalisti juo maitoa tai syö lihaa, ei tarkoita, ettenkö voisi niitä erikoistilanteissa kuitenkin syödä/juoda.

Nooan kanssa touhuaminen pitää varmaankin perus energiankulutuksen päivän aikana aika tehokkaana, joten ainakin tällä hetkellä ruokavalioon mahtuu hyvin herkut. Raakaherkut tai tumma suklaa - niitä nautin pieniä määriä päivittäin. Sokeri ei ole ihmiselle missään määrin tarpeellista ja uusimmat viralliset ravintosuosituksetkin laskivat päivittäisen sokerin määrää. Koetan siis pitää huolta, etten syö "tiedostamatonta" sokeria, jota on muroissa, myslissä, maustetuissa jugurteissa, valmiskastikkeissa jne. Myös herkut syön mielummin raakaherkkuina, joihin sokeria ei tule. Joskus nappaan toki ihan "oikeankin" jätskin tai kylässä syön kakkua. Tai napostan kotona puolikkaan suklaalevyn, jos oikein tekee mieli. Miksipä en!

Lounas eilen: salaattia, paprikaa, nektariinia, tonnikalaa ja tsatsikia + jäälatte (kofeiiniton ja hasselpähkinämaito)

Säännöllisellä ruokarytmillä on myös iso vaikutus. Syön viisi kertaa päivässä, aina samoihin aikoihin kuin Nooakin. Seitsemältä aamupala: yleensä puuroa, marjoja/hedelmiä, raejuustoa sekä golden milk (kasvimaitoa, kurkumatahnaa, kookosöljyä), 11 aikaan lounas: yleensä salaatti, jossa monipuolisesti kasviksia, vähän hedelmiä makeudeksi ja jotain proteiinia, 14 aikaan välipala: tämä on monesti se herkkuosuus :) 17 aikaan iltaruoka: mitä ikinä teemmekään yhteiseksi iltaruuaksi, eilen oli röstiperunoita ja lohta, tänään menemme ystäville syömään ja huomenna on tofukormaa. Illalla vielä kahdeksan aikoihin iltapala: usein rahkaa, marjoja ja raakasuklaata tai hedelmiä ja jugurttia.

Halusin kirjoittaa tämän tähän, koska uskon, että liikunnalla ja ravinnolla on tosi tosi tosi iso merkitys yleiseen hyvinvointiin, mielialaan ja jaksamiseen. Koen, että nyt olen näiden suhteen tosi hyvässä tasapainossa ja ehkä joskus, jos tulee tarvetta, voin palata tähän tunteeseen lukemalla tämän. Tai ehkä, ehkä, tästä on jollekin teistä ystävät vinkkejä hyvinvointiin!

Hyvää vointia ja rentoa kesää sinulle ja minulle!


keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Nooa 8kk

Nooa täyttää huomenna hienot kahdeksan kuukautta, joten on hyvä tässä vähän kerrata, mitä kaikkea hänen elämään nyt kuuluukaan.

Nooan normipäivä:

06 herätys
07 aamupala (riisipuuroa, päärynä, ruusunmarja tai mustikkasosetta)
08:30 ekat päiväunet (yleensä 1,5h)
10:30 päiväruoka (bataattia, kesäkurpitsaa ja kanaa/possua)
13:30 välipala (päärynää, ruusunmarjaa tai mustikkaa)
14:00 toiset päiväunet (yleensä 1,5h)
16:30 iltaruoka (bataattia ja kesäkurpitsaa)
19:00 kylpy
19:15 iltapala (riisipuuroa, päärynä, ruusunmarja tai mustikkasosetta)
19:30 unille

Kuten huomaa, ruokavalio on vielä tosi suppea. Vain kahdeksan ruoka-ainetta sopii :/


Nooa osaa:

- istua
- kääntyä selältään mahalleen
- kontata
- nousta seisomaan mitä tahansa tukea vasten
- kävellä tukea vasten
- tehdä isommat tarpeensa (edelleen) vessanpyttyyn (ja pienemmän myös, jos viedään pytylle)
- nukkua yön yleensä vain yhdellä heräämisellä
- jokeltaa "tätätäätäääätttääääätääää"
- sanoa "äiti" (siis iskän mukaan, itse kyllä en usko, että se oikeasti tarkoittaa ÄITI)
- juoda avustetusti lasista
- juoda itse pullosta

"How YOU doin'?" :D
 Nooa ei osaa:

- kääntyä mahaltaan selälleen (mikä on aika hassua, ettei osaa!)
- mennä makuulta istumaan
- vielä nukkua läpi yön
(toki, ei se nyt vielä osaa ajaa autoa tai tehdä sushia, mutta ehkä niitä ei tähän tarvitse kirjata)


Tykkää:

- kiikkumisesta
- siitä, kun isi tai äiti tulee hetken poissaolon jälkeen kotiin
- kaikista leikeistä, missä on paljon vauhtia
- sähköjohdoista, papereista ja yleensäkin kaikesta, millä ei saisi leikkiä
- tädistään <3



Ei tykkää:

- nukkumaan menosta silloin kun ei väsytä, mutta äitin mielestä väsyttää
- paikallaanolosta (sisältäen kaikki matkustusmuodot)
- juuri tällä hetkellä syömisestä, johon varmaankin vaikuttaa nuo läpi tulevat etuhampaat
- jos autetaan, silloin kun haluaa esim. kaivaa jotain lelua korista esille ITSE


Nooalla on kolme hammasta.

Nooalla on hassu töyhtötukka.

Ja maailman ihanin nauru.

Ja maailman söpöin hymy.

Nooa on meille hirmuisen rakas.


maanantai 2. kesäkuuta 2014

Äiti hoitaa

Ehkä ihanin sarjakuva ikinä. Enemmänkin tästä kyllä tuli oma äiti mieleen, kun oma peilikuva.

Klikkaa kuvasta suuremmaksi

Täällä tehdään urakalla hampaita ja kitinää on saatu kuunnella vähän extramäärin. Näyttäisi siltä, että yhtäaikaa puskee vasen yläetuhammas SEKÄ alapuolelle vasemmalle jo kakkonen. Voi Nooa, sinä ehkä jo luulit, että nyt ne hampaat on tehty.. Ei sulle kyllä raaski kertoa, että niitä tulee vielä 21 kappaletta lisää :/