lauantai 31. toukokuuta 2014

Vuorokauden mittainen reissu

Pohjanmaan reissu kunniakkaasti takana! Huh! Kestää kyllä aikansa tottua tuommoisen vaahtosammuttimen kanssa tienpäällä oloon...

Torstaina illalla lähdettiin liikkeelle kahdeksan aikaan. Nooa nukahti hienosti autoon noin 15min ajon jälkeen ja vain kahdella heräämisellä (toisessa tuli ihan iso itku, toisessa riitti pieni maitotilkka) päästiin yhdentoista jälkeen perille Alavudelle. Siellä sitten vähän yöpalaa kaikille ja koko jengi unille. Unia riitti aamulla kuuteen asti ja siitä alkoi sitten meidän varsinainen reissupäivä.

Aamulla yhdeksän aikaan lähtö Isokyröön, jossa hautajaiset olivat. Nooa nukkui taas hienosti just koko matkan! Tunnin verran. Loistavaa!

Kirkossa viihtyminen oli odotetusti erittäin hankalaa. Tuntuu pahalle sanoa, mutta (kai se on ymmärrettävää..) minulta nämä hautajaiset kyllä menivät vähän ohi. Oli niin täysi työ koettaa pitää Nooa suht tyytyväisenä ja toisaalta, en ollut menehtynyttä mummoa nähnyt kuin vain kerran. Olisi ollut ihana pystyä vähän paremmin keskittymään myös tilaisuuden henkeen ja sukulaisten kanssa jutteluun. No, c'est la vie ja eiköhän pääasia ole se, että oltiin kuitenkin paikalla. Rauha ja kunnia Isonkyrön mummon muistolle!



Kun olimme kitkutelleet pari tuntia muistotilaisuudessa, lähdimme ajamaan kohti Lempäälää, jonne
olikin semmoinen kolme tuntia ajamista. Nooa oli ihan mahtava, koska nukkui kaksi ja puoli tuntia! Loppumatka meni viihdyttäessä ja vihdoin päästiin näkemään nuo ihanat ihanat Nooan kummit <3 Siinä on kyllä varsinainen superperhe!! Ei voi kuin ihailla kaikkien ihmeellisiä taitoja, menestystä elämässä ja silti niin kultaisia sydämiä <3 Nooa viihtyi tosi kivasti, kun oli hoitajia ympärillä ja uusia leluja. Ja trampoliini. Jossa kylläkin kävi pieni.. kröhm.. vahinko.. :) Mutta onneksi siitä vahingosta selvittiin pesuilla ja puhtailla vaaatteilla :)



Kellon lähestyessä kahdesksaa, alkoi kitinät ja venkoilut olemaan sitä luokkaa, että pakkasimme tavarat ja hyppäsimme taas autoon. Koko 1,5h matka kotiin meni unilla.

Aivan loistavasti siis toimi tämä meidän uni-auto-aikataulutus! Muutenkin reissu meni hyvin, vaikka oli vähän voimia vievää. Nooan syöminen on ollut nyt pari päivää tosi huonoa. Eilen ei aamun ja aamupäivän aikana mennyt pullosta maitoa juuri lainkaan. Se läpi puskeva ylähammas varmasti on kipeä. Annettiinkin eilen Panadolia yksi annos, että saisi syötyä ja nukuttua.

Tänään luvassa on kodin siivoilua, itse pitää päästä lenkille ja jos ehtii, niin kävisin vielä keräämässä koivunlehtiä vähän kuivattavaksi.

2 kommenttia:

  1. Onnea hienosti ohjelmoidusta ja toimineesta matkasta :) Pienen lapsen kanssa on aina haasteellista olla hautajaisissa, mutta jokainen ymmärtää sen ja mukana olo on kaikille kuitenkin tärkeää. Paula

    VastaaPoista