Kieli

Voi, tänään on ollut paljon parempi päivä. Nooan kitinät on vähentyneet puoleen - tai vieläkin enemmän. Äsken nukuttaminen kävi kuin taika ja nyt poika tuhisee uniaan. Maito on tänään vaihdettu puoliksi (1/2 uutta ja 1/2 vanhaa sekaisin) ja kaurapuuro jätetty pois. Tuntuisi hassulta, että vaikutukset voisi näkyä näin nopeasti.. hmm.. saa nähdä.. ihana kuitenkin ollut nähdä hyväntuulisempi poika!

Ja mitä ihmeen ihmettä tänään tapahtui. Lähdettiin käymään rattailla Eurokankaassa kun yhtäkkiä huomaan pojan tekevän jotain, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Sillä on kieli ulkona!! Nooalla siis on ollut liian lyhyt kielijänne, jota ensin sairaalassa ei edes huomattu (tai sitten huomattiin, mutta ei meille kerrottu, kun ei vaatinut heti operointia) ja vasta itse lääkäriltä kysyessäni (kiitos vaan asian huomaamisesta, kummitäti <3 ) juttu todettiin.

Asia jäi niin, että katsotaan sitten kun alkaa puhumaan, että haittaako puhumista. Ja että se voi myös ajan myötä tässä löystyä. No, olisi luullut, että löystyminen olisi tapahtunut pikkuhiljaa, eikä yhdessä yössä! Olemme aivan äimänä tästä kielen yhtäkkisestä löytymisestä. Ja niin on rakas Nooakin. Juhis sai ihanasti videollekin tämän uuden taidon. Linkki kuvan alla.

Tässä linkki videoon

Vähän kevyemmin mielin nyt siis nukkumaan. Huomenna onkin taas paljon touhuja edessä! Ja odotetaan jo kovasti kummitätiä tänne viikonlopuksi kylään :)

Kiikkuu kaakkuu

Vähän väsyyneenä täällä kuulumisia. Kaipailen kovasti selvännäkijän taitoja, jotta voisi helpommin määritellä, mikä pienellä on vaivana - vai onko vaivaa, onko kyse vain jostain epämääräisestä ajan kanssa ohi menevästä.

Valitettavasti suht saman lauseen lausui tänään allergialääkärimme. Korvat olivat kunnossa, joten siinä syy itkuihin ja kitinään ei ollut. Saimme nyt ohjeeksi jättää viimeksi ruokavalioon tulleen kauran jäähylle. Samoin kuin selkeitä iho-oireita aiheuttaneen perunan (jonka olimmekin jo jättäneet pois). Saimme myös reseptin kahteen uuteen maitovalmisteeseen, joita voimme koettaa, jos niistä jompi kumpi sopisi Nooalle tuota Peptiä paremmin. Toivottavasti pian meillä olisi semmoinen perustyytyväinen vauva. Sitä kaipaan kovasti..

Bussimatkan ja lounaan jälkeen lähdettiin käymään H&M:ssä ostamassa naperolle pari pipoa. Kun se viime viikolla ostettu nyt sitten osottautui isoksi, niin meillä on tasan yksi pipo, joka on sopivan kokoinen. Ja tarvitseeko sanoa, montako kertaa viikossa päivässä se on hukassa!! No nyt on pari just sopivaa kevyttä kevät pipoa. Ja mitä ihmettä käytiinkään koettamassa kotiinpaluumatkalla!! Nooa tykkäsi niin paljon. Ihana oli nähdä pojan nauttivan jostain tekemisestä. Kun sitä yrmynaamaa ja kitinäkurttua on nähty viimeaikoina ihan riittämiin. Tässä muuten päällä itsetehty neuletakki <3

Neliveto

Ensin nousi suoraksi kädet. Sitten suoristettiin jalat. Ihan suoraksi asti. Sitten ne jalat asettuivat konttausasentoon.. aha! KONTTAUS-asentoon! Sitä asentoa haettiin muutama päivä ja nyt parina päivänä on jo otettu ensimmäisiä askelia. Pieniä liikkumisia käsillä ja jaloilla. Suurimman osan aikaa heijataan vauhdilla tuossa asennossa ees ja taas - ikäänkuin testaten, että mihin tästä uudesta asennosta nyt oikein on. Ja kuinka hyvin tasapaino pitää.

Ja tässä äitinainen (miks "isimies" kuulostaa paljon hauskemmalta..) tältä aamulta. Suuntasin auttamaan ystävää muutossa. Heitin yhden Maunula-Nummela -keikan ja autoin hieman uuden asunnon siivouksessa. Huomaa uudet, vahvuudelliset aurinkolasit. LOVE EM <3 En tajua miten oon pärjännyt ennen ilman.. nyt siis näitä uusvälttämättömyyksiä on kahdet :)

Huomenna me mennään aamulla käymään lääkärissä. Nooa on nyt ihmeen paljon itkenyt viikon verran öisin. Ja kitissyt tavallista enemmän päivisin. Hammas ei tunnu tulevan pintaan ja sainkin päähäni jonkun ystävän antaman vinkin, että epämääräisten yöitkujen takana on usein korvatulehdus. Toinen korva tuntuikin olevan tosi tukossa, kun ei sinne oikein korvatipatkaan menneet. Aamulla siis moikkaamaan meidän allergialastenlääkäriä. Saadaan samalla kysyttyä vähän maitojuttuja. Itäkeskuksesta sitten papa jatkaa piiiiiiiitkästä aikaa (edellinen kerta vuosi sitten) tekemään peruspituisen työpäivän ja me tullaan bussilla kotiin.

6kk neuvola ja touhukasta arkea

Eilen käytiin 6kk neuvolassa, joka tosiaan oli nyt lähempänä seitsemää, kuin kuutta kuukautta. Mitään kovin ihmeellistä siellä ei tullut esille. Hirmuisen kiva on meidän neuvolan täti, joten vähän harmi, että jokakuukautiset käynnit on nyt käyty. Tässä tilastotietoja:

Pituus: 68,5cm
Paino: 8650g
Päänympärys: 44,7cm

Kaikki menee nätisti omalla kasvukäyrällä.

Iltapäivällä lähdettiin tekemään pieni Hakaniemi-reissu, jotta mama pääsi Aasia-kauppaan täydentämään varastojaan (misokeittoa, sobanuudeleita, mochipalloja, merilevä"sipsejä", halpaa ja parasta vihreää teetä). Takaisin tullessa autossa saatiin kunnon parkukonsertti á la Noah. Paloi itselläkin pitkästä aikaa hihat ja olikin hyvä, että kotiin tultua isijäbä otti harteilleen pojan syöttämisen ja unilenkillä käyttämisen.

Nyt kunhan Nopsu herää ekoilta päikkäreiltään, niin lähdetään käymään Vauvapisteessä. Mielessä siintelee yksi isohko ostos, mutta siitä sitten lisää jos se toteutuu ;) Sen jälkeen yritän uudelleen käydä tuossa lähelle avatussa, aika isosti hehkutetussa urheilukaupassa. Kävin eilen siellä ja.. tuota noin.. 10min etsin ensin parkkipaikkaa. Koko kauppa on kuin Ikea. Iso ja täynnä jengiä. Kun saan tehtyä omat löytöni ja suuntaan kassalle, kävelen jonkun hassun noin 200m pitkän jonon ohi. Kun lähestyn kassoja, pääni alkaa raksuttaa ja kysyn jonossa olevilta ihmisiltä silmät pyöreinä, että "onko tämä KASSAjono!??!?!?!?!". Kyllä. Joo kiitti moi. Tuun joskus toisen kerran uudelleen. Ehkä tällainen arkipäivän aamupäivä on vähän parempi idea. Toivottavasti.

Iltapäivällä Juhis lähtee palaveriin ja siitä sitten erään projektin karonkkaan. Minä ja Nopsu mennään mun työpaikalle moikkaamaan työkamuja. Kivaa! Tällä viikolla shoppailin Nooalle pienet uudet vaatteet, mitä tulee tehtyä aika harvoin. Söpöset lapaset ja ihana pipo. Molemmat nyt itseasiassa onkin vähän isot, että ehkä alkusyksy onkin näiden parempi käyttöaika.

Sanavarasto uusiksi

Odotuksen ja äitiyden myötä ihminen törmää valtavaan määrään uusia sanoja, joita ennen on tullut vallan hyvin toimeen. Mihin ihmeeseen toimistotyötä tekevä, nuori, sporttinen nainen on tarvinnut käsitteitä "rintapumppu", "limatulppa", "harjoitussupistus" tai "liivinsuoja"?

Käsitteiden joukosta löytyy muutamat inhokkisanat. Luin eilen loppuun aivan järkyttävän mahtavan kirjan "Vuoden Mutsi", jossa omia inhokkejaan kirjoittajat Katja Lahti ja Satu Rämö olivat listanneet. Tässä mun lista sekalaisessa järjestyksessä:

Kuva lainattu

Perätila
Jos sanotaan, että "vauva on perätilassa", tulee siitä minulle mieleen, että se sijaitsee kutakuinkin ahterissa. Tai takakontissa. Miksi ei voi sanoa vaan, että "vauva on peppu alaspäin"?

Sikiö
Kerrassaan alentava ja vähättelevä, ennenkaikkea RUMA sana pienelle ihmeelliselle elämän alulle. En kutsunut Nooaa kertaakaan sikiöksi. Se oli alusta asti vauva.

Perhepeti
Kuuluu jotenkin mun mielestä samaan kategoriaan kuin pirttipöytä, kiikkustuoli, navetta ja harmooni. Jos kaikki nukkuu samassa sängyssä, voi minun mielestä sanoa, että kaikki nukkuu samassa sängyssä.

Tissittely
Mikä ihmeen tissittely!? Tästä tulee mielikuva, jossa isotissiset tytöt tönii erilaisia esineitä (tai toisia tissejä) omilla tisseillään. Okei, ehkä mä oon vaan outo, mutta mulle imetys on ihan vaan imettämistä.

Sivuvaunu
Jos vauva nukkuu sivuvaunussa, ajattelen ainoastaan moottoripyörään tulevaa sivuvaunua. En mielelläni laittaisi vauvaa sinne nukkumaan. Ainakaan yöksi.

Maitokakka
Sanan ensimmäinen osa on jotain, mikä menee suusta alas. Sanan toinen osa on jotain, mitä tulee peräpäästä ulos. Ei näitä kuulu yhdistää! Maito on maitoa ja kakka on kakkaa.

Äidinmaidonkorvike
Sinäänsä ihan neutraali sana, mutta tuoreen (lue: hormoonihirviö) äidin korvaan tässäkin on tuomitseva arvolataus. KORVIKE. Ihan kun muutenkin ei jo hiki valuisi siitä tuskasta, kun oma maito ei riitä, miten sen nyt saisi riittämään, syökö se tarpeeksi, miksi se ei syö, onko imuote kunnossa... ja JOUTUU antamaan korviketta. Vähemmästäkin tulee itseä kuvailtua tuolla samalla sanalla, kun jättää vaan siitä sen "maidon" pois :/

Kakkonen
Se on toinen lapsi. Tai kuopus. Pikkusisarus. Mitä vaan muuta.

Hei me syödään

Voi jösses sen puuron ja soseen saaminen suusta alas voi joskus olla shown takana! Tässä kaunis alkutilanne. Mulla kaurapuuro, mustikat ja raejuusto. Nopsulla kaura-riisipuuro ja mustikkasose.

Lopputilanteesta ei ole kuvaa, sillä kun mössöä on vauvan käsissä, naamassa, korvassa, mun käsissä, paidalla, housuilla, syöttötuolin selkänojassa sekä lattialla, meinaa jo loppua kädet siinä, kun miettii, että miten vähimmillä lisävahingoilla aloittaisi siivouksen :)

Syöttämisen ongelmakohtia:

1. Vauva ei osoita minkäänlaista kiinnostusta syömistä kohtaan
2. Pää (ja koko vauva) vääntyilee ja kääntyilee kaikkii muihin suuntiin paitsi eteenpäin
3. Kun suu on täynnä mustikkapuuroa, tulee aivastus
4. Ja toinen
5. Kun suun ympärys on tarpeeksi mustikassa, vauva pystyy kääntymään 180 asteen mutkalle osuakseen naamallaan siihen ainoaan kohtaan syöttötuolin vaaleista pehmusteista, mitä äiti ei ole peittänyt harsolla
6. Ruokalapun, harsojen, pöydän reunan ja syöttötuolin järsiminen on paaaaaaaaaljon hauskempaa kuin puuron syöminen
7. Jos äiti on salamannopea, niin vauva pystyy olemaan vielä nopeampi, kun kyseessä on loputtoman määrän jatko-osia sisältävä komediapätkä "lusikan kaappaus"

Odotan "innolla" sitä kun taapero alkaa syödä itse.


ps. unikoulussa levoton yö. Kolme tassutteluheräämistä ja muuten kitinää. Yön kesto kuitenkin 20:40 - 06:20.

Touhukas kesäinen päivä

Viime yö unikoulussa ihan ok. Nukahtaminen yhtä maagisesti kuin edellisenä iltana (nimesin jo itseni nukuttamisguruksi), yöllä herätys 01:40, johon auttoi tassuttelu. Toinen herätys heti perään 02:10, johon auttoi tassuttelu ja kääntäminen mahaltaan selälleen. Viideltä tuli herätys, jolloin hörpittiin myös maitoa. Ja sen jälkeen ei uni enää tullutkaan. Voi kiitollisuus, että on olemassa toinen vanhempi - ja minä sain jatkaa unia vielä puoli yhdeksään asti.

Aamutouhujen (jotka näin porrastettuina kestää about yhteentoista asti) lähdettiin käymään kolmistaan kaupassa. Voitteko kuvitella, tämä oli TOINEN kerta Nooan syntymän jälkeen, että me kaikki kolme oltiin ruokakaupassa. Aika hauskaa :) Lämmintä tänään on ollut yli 20 astetta, joten aikamoista mammaluksusta oli syödä lounasta parvekkeella ja ottaa samalla aurinkoa. Sainkin jo tänään kunnon rusketusrajat! Otan nyt takaisin sitä viimekesää, kun raahustin vaan varjosta ilmastointiin ja ilmastoinnista varjoon :D

Iltapäivällä Juhis lähti hakemaan Ikeasta meille uuden tv-tason, joka on a) taaperoystävällisempi ja b) sinne mahtuu enemmän tavaraa säilytykseen. Minä ja Nooa lähdettiin mammaystävän luokse minikokoontumiseen. Paikalla oli Nooa ja kaksi erittäin söpöä samanikäistä tyttöä. Menomatka sujui mukavasti makuuvaunussa.

Tapaamisen jälkeen mama kävi jumpassa, papa kokosi edelleen (kolmatta tuntia..) tv-tasoa ja nyt kun kello näyttää 20:45, on pikkuinen laitettu nukkumaan ja rauha laskeutunut taloon. Papa katselee telkkaria, mama naputtaa tämän kirjoituksen ja suuntaa sen jälkeen koko yön mittaisille unille. Siis sinne viiteen asti :)

Retki Haltialaan

Tänään tehtiin ihana pääsiäisretki läheiselle Haltialan tilalle, joka on niin ihana maaseutupaikka tuossa joen toisella puolella, Helsingin puolella. Siellä oli näin pääsiäismaanantaina väkeä kuin pipoa ja vitsailtiinkin, että tää on vissiin nyt sitten se Helsingin keskusta :)

Nooa näki ensimmäistä kertaa eläimiä ja kyllä niissä lampaissa riittikin tuijoteltavaa. Sää oli aivan mielettömän ihana. Varmaan +20 ja täysi auringonpaiste. Takaisin tullessa pojalle tuli rattaissa uni, joka jatkui sitten kotona päiväunina. Kas, näin täydellistä meillä aina :D

Unikoulu viimeyönä oli mitä oli. Nukkumaan meno meni kuin leffoissa. Syötin maidon, röyhtäytin, nostin pinnasänkyyn. Poika jäi samaan asentoon, mihin laskinkin. Tuijotteli hetken minua, pisti silmät kiinni ja nukahti :D Sitten yöllä olikin aika paljon kaikkea pientä kitinää. Maitoa syötiin 03:30 ja viiden aikaan tarvittiin tassuttelua. Unet kuitenkin (pieniä katkoksia lukuunottamatta) kestivät 20:30 - 06:20, eli aika hyvin. Ehkä eniten itsellä painoi se, kun en saanut oikein missään välissä itse kunnolla nukuttua. Onneksi aamulla taas sai ottaa omat lisäunet.

Meidän koti ja koulun kahdeksas yö

Viikko unikoulua takana ja kyllä tämä aika hienolta vaikuttaa. Viimeyönä nukahtaminen hyvin vähäisillä itkuilla, paljolla höpöttelyllä 20:30. Puoli yhden aikaan herääminen, josta kuitenkin sai itse unen päästä kiinni. 4:40 herääminen, jolloin kaivattiinkin jo maitoa. Maidon jälkeen riitti jonkin aikaa virtaa ja hötkyämistä, mutta sitten uni tuli vielä uudelleen ja ylös on noustu 6:20.

Ensi yönä taas äidin vuoro ottaa patjapaikka Nopsun huoneessa. Katsotaan mitä se yö tuo tullessaan. Mutta on tässä nyt pari tosi hyvää yötä takana taas!

Nappasin aamulla muutamat kuvat meidän kodista. Oon huomannut, että vanhoista valokuvista on ihana katsella, että miltä kotona on milloinkin näyttänyt. Toivon, että olisin ottanut ihan vaan perus "kotikuvia" enemmänkin vuosien (ja kotien) varrella. Tämä on muuten VIIDESTOISTA koti minulle!

En ole koskaan erityisesti pitänyt jääkaapin päällystämisestä kaikella sälällä, mutta kun tuo nyt vaan on niin keskeinen paikka pitää asioita esillä. (lue: käydään usein jääkaapilla, hehe)
Sieltä löytyy Nooan ruokataulukkoa ja meidän viikon ruokasuunnitelmaa. Nooan allergialääkäriltä saatu uusien ruokien lista, ostoslista ja muuta hauskaa/hyödyllistä.

Tällaisessa kodissa Nooa elää ainakin elämänsä ensimmäiset vuodet. Jotenkin tosi hassua ajatella, että tämä meidän omilla (ja pankin) pennosilla ostettu asunto on Nooalle SE lapsuuden koti. Tämä on kyllä ihana koti, mutta hieman me haaveillaan yhdestä lisähuoneesta, nyt kun työhuoneesta on kovaa vauhtia muotoutumassa Nooan oma huone. Huom. tästä EI voi lukea rivien välistä, että haaveillaan toisesta lapsesta - haaveillaan ihan puhtaasti vaan HUONEESTA :)

Mummit, mammat ja koulun seitsemäs yö

Eilen riitti tohinaa talossa. Kävin spinningin jälkeen hakemassa Nooan mummin juna-asemalta. Oli ihana saada Paula-mummi tänne melkein-yllätys-visiitille näin pääsiäisenä! Heti sen jälkeen taloon pamahtikin olohuoneen täydeltä mammoja ja vauvoja, kun meidän ihana mammajengi kokoontui meille pääsiäiskahveille. Siis ensimmäisille semmoisille - tiistaina jatketaan. Ai että noi tyypit (sekä isot että pienet) on vaan niin huippuja! O poika viihtyi hienosti Nopsun pomppukeinussa ja Fanni yritti parhaansa mukaan kontata (tyyppi konttaa jo!!) karkuun kun Nooa koetti puraista tyttöä pakarasta :D Ihania mussukoita!

Viime yö unikoulussa oli sitten taas isimiehen heiniä ja, mulla herää jo epäilykset, että MITÄ ne pojat oikein puuhaa.. Nooa varmaan nukkuu koko yön iskän kainalossa tai jotain.. 20:30 - 05:00 unta. Ilman väliheräämisiä. Nukahtaminen aika vähäisillä itkuilla.

Tänään on ollut vähän normaalia enemmän kitinää ilmassa ja muutenkin merkit viittaavat siihen, että ekalle hampaalle ollaan saamassa näinä päivinä kaveri. Viilennetyt purulelut ja Panadol on olleet kamuja.

Mutta sitten seuraa varsinainen jymy-yllätys...

Me käytiin kahdestaan jossain!!! Nopsu jäi mummin kanssa, kun me lähdettiin jätskitreffeille. Meillä oli NIIN kivaa <3 Käveltiin Jumboon, ostettiin jädet (Juhikselle pistaasia ja mulle tofu-toffeeta suklaakastikkeella), tultiin puistoon penkille syömään ne. Juhis kävi hakemassa mulle leskenlehden ja  ojensi sen polviltaan. Käveltiin rauhassa kotiin, haaveiltiin isommasta kodista ja tuntui kun oltaisiin oltu monta tuntia poissa kotoa.

Oltiin 20 minuuttia.

Yritetään ens kerralla päästä edes puoleen tuntiin.

Se typerä, kuuluisa koulu, kuudes yö

Apua, miksi minulla otsikon kirjoitettuani alkoi soida päässä se, "viidestoista yö taas saapuu painajaisineen.." :D

No, viime yö oli taas sitten vähän.. eläväisempi kuin edelliset kaksi. Tässä yöltä muistiinpanot:

20:30 - 20:45 nukuttamista (kääntö, silitys, höpötys)

23:00 tassuttelua (kahdesti sylissä)

00:50 tassuttelua

03:00 puoli tuntia tassuttelua (kahdesti sylissä)

04:45 tassuttelua ja MAITO

06:00 herätys

Miinukset:

- aika monta heräämistä ja pitkiä "valittamisia" sekä pitkiä tassutteluja

Plussat:

- suhteellisen helppo nukahtaminen ja jopa oikein hellyttävä höpöttelysessio Nooan taholta ennen nukahtamista

- aamuyöllä uni tuli vielä uudelleen maidon jälkeen

- ens yönä on isin yö  :P


Jotenkin noista yötohinoista tuli semmoinen olo, että ehkä Nopsulla oli jotenkin epämukava olla. Liekö sitten kaveri tulossa sille yhdelle alahampaalle vai olisiko niin, että perunasta tulee nyt myös mahavaivaa... Nyt me kyllä jätetään peruna hyllylle (aka pakastimeen) vähäksi aikaa ja pistän tänään uuden, bataatti-kesäkurpitsa-RIISI sosetehtaan pystyyn. Pitääpä myös taas syynätä sitä alaientä, että näkyisikö siellä jo jotain..

Tässä yllä tämän hetkinen tilanne. Pojat on vedelleet sikeitä kahdeksasta asti. Koska kello on jo puoli yksitoista (ja ettei koko päivän rytmit menisi ihan päin honkia), oon käynyt jo sulkemassa ikkunan, riisumassa Nooalta pipon, avaamassa oven, verhot.. vaunujen kuomun.. siivonnut.. ja uni vaan molemmilla jatkuu :) Oijoi.. no, kai se on pääasia, että JOSKUS nukkuu...

Se kuuluisa koulu, viides yö

Ja sitten koitti taas ilta, kun mama pisti koulun pystyyn. Nukkumaan mentiin noin 20:30, josta puoli tuntia eteenpäin tassuteltiin ja syliteltiin. Itku kertoi lähinnä ehkä, että "äiti, mua vääääsyyyyyyttääääää ja mikä tää uus tapa nyt on että ei voi sängyssä juoda maitoa, kun mä haluisin nukkua kun mua väääääsyyyyyyttäääääää..."

Sieltä se uni sitten tuli ja arvatkaa. Yhteen putkeen aina 04:50 asti! Välissä Nopsu kyllä heräili hieman, mutta sai aina itse unenpäästä kiinni. Mahtavaa!

Tuolloin viiden aikoihin maito maistui, mutta sitten ei enää maistunutkaan uni. Vaihtelin pojalle sängyssä asentoa ja silittelin. Nopsu varmaan mietti vaan silmät kirkkaina auki, että "Wau, mahtava tapa herätä, äiti silittelee ja pyörittelee!" :)

Kyllä kai tämmöiset melkein kahdeksan tunnin yhtenäiset yöunet nyt voi jo aikamoiseksi menestykseksi laskea, eikö?

Ruoka-aineista vaikuttaa, että peruna aiheuttaa Nopsulle vähän näppyjä ja punotusta. En ensin osannut sitä epäillä, koska "kenelle nyt peruna ei sovi?!" - no, ilmeisesti vauvoista aika monelle! Etelä-Euroopassa sitä ei edes anneta alle vuoden ikäisille, koska se aiheuttaa näppyjä ja vatsavaivoja niin usein pikkuisille. Noooo.. onneksi en just eilen tehnyt sataa pussia bataatti-kesäkurpitsa-PERUNA -sosetta pakastimeen... (mutinaa)

Tässä pari kuvaa ihanasta kesäparvekkeesta <3 Meikä hoiti sisustuksen ja Juhis hoiti/hoitaa yrtit.
Tuo parvekkeelta näkyvä rakennus on päiväkoti. Jos laitetaan Nopsu suomenkieliseen päiväkotiin, niin toivottavasti saadaan tuosta paikka - olis aika lähellä!

Se kuuluisa koulu, neljäs yö

Tadaa, poika nukkui 21 - 04 yhtä kyytiä! Isäntä oli taas unikoulun rehtorina. Päätettiin, että koulutetaan poikasta aina kaksi yötä kumpikin peräkkäin. Nukahtaminen oli vähän hakusessa ja siihen liittyi paljon hyssyttelyä ja pieniä itkuja vajaan tunnin ajan. Seuraava herätys oli sitten vasta 04:15. Siitä viiteen asti tassuttelua ja pieniä torkahteluja. Viideltä maitoa ja sen jälkeen uni ei enää tullutkaan. Suuren osan yöstä Nopsu nukkui mahallaan. Loistavaa!! Isimies on kyllä sen verran hyvä rehtori tässä koulussa, että mä jään ihan kouluavustajan rooliin :)

Tässä Nopsu lähdössä päiväunille parvekkeelle. Kiitos kummitäti Sinille noista jenkeistä lähetetyistä vauvan sukista. Ne valitettavasti oli heti saapuessaan jo liian pienet, mutta palvelevat nyt aivan loistavasti maailman söpöimpinä lapasina :) Ja hei, mikä pipo päässä? <3

Hups, luulin, että olin tämän pipon tekemisen blogannut odottaessani, mutta olinkin laittanut kuvan vain facebookiin. Tässäpä se kuitenkin on :)

Pidin täällä juuri pystyssä sosetehdasta. Nyt on pussi poikineen peruna-bataatti-kesäkurpitsaa! Seuraavaksi lähden ajelemaan meidän ihanalla autolla aurinkoisessa säässä hyvän ystävän luokse Espooseen. Siellä on odottamassa yksi 2v. poika, yksi melkein 5kk tyttö sekä lupauksen mukaan; pino vohveleita :) Sluprs.

EDIT: TÄNÄÄN 5kk täyttävä tyttönen :) Onnea pikkuinen E!

Se kuuluisa koulu, kolmas yö

Se olikin sitten isimiehen vuoro astua puikkoihin. Ei sillä, ettäkö en olisi jaksanut. Fysiikkani ei kestänyt. Eilen alkanut niska-hartia-jumi vaan paheni iltaa kohti ja kykenin hädintuskin nostelemaan Pikkua illalla.

Yö meni aika kivasti! Ainakin selvästi paremmin kuin edellinen. Nukahtaminen 20:40 pienillä tassutteluilla. 00:20 kääntö mahaltaan selälleen ja vähän silitystä. Sitten 01:20 eteenpäin noin tunnin verran oli menty about kymmenen minuutin pätkissä ja seilattu käsi-sili-syli -väliä. Sitten kuitenkin uni tuli ja sitä riitti aina 05:20 asti. Maitoa kaivattiin vasta tässä kohtaa.

Aika hienoa, nyt kun sen tähän kirjoittaa! Toivoa on :) Ehkä meikämammakin pitkin hampain jättää tänään treenit väliin ja koettaa hoitaa tiikeribalsamilla ja pyörittelyillä hartioita kuntoon.

Se kuuluisa koulu, toinen yö

Hmm.. eikös tän koulun pitäis toimia, eli niinkun helpottaa yö yöltä? Ilmeisesti ei.

Viime yönä nukkumaan meno oli ihan maaginen ja antoi jo toivoa siitä, että "oppi on mennyt perille". Viimeisenä iltatoimena annoin maidon omalla patjallani köllötellen. Siitä sitten hetken pitäminen sylissä. Röyhtäystä ei kuulunut, joten nostin sänkyyn. Ja noin sekunnissa poika oli unilla. Ensimmäinen unipätkä kesti 20:40 - 00:50.

Ja siihen loppuvatkin hyvät uutiset :) Tuosta eteenpäin pisin unipätkä oli puoli tuntia ja yleisin 15min.  Käsi, silitys, syli -väliä tuli hiihdettyä aika paljon. Puoli neljän aikaan annoin maitoa. Joskus neljän jälkeen Nopsu nukahti ja otti unta 05:45 asti.

Tadaa, siinä toinen yö koulussa. Aivan loistavaa, että Juhis on kotona, joten mä pystyin alkuyön kolmen tunnin unia jatkamaan sitten 06:30 - 10:30. Mahtavaa. Nyt tuntuu, että on taas elävien kirjoissa. Asiaa auttaa myös "pari" vaniljajäälattea :) Asiaa EI auta se, että sain hartioihin aivan hirmuisen jumituksen yöllä, kun roikuin tuntikaupalla pinnasängyn laidan yli. Aamulla päivällä aamupalalla mukia kurkottaessani säikähdin jo, kun tunsin krampin hiipivän koko yläselkään. Onneksi se ei tullut, mutta jumissa olen kuin.. öö.. jumi.. öö.. jummijammi.

Näin unikoulupostauksiin on vähän hankala liittää kuvia. Eiku joo. Tässä.

Hammas

Kas vain, pitäisiköhän alkaa joksikin jännityskirjailijaksi, kun niin hienosti osasin jättää edellisen postauksen kuumottavaan tilanteeseen :) Oli siis tarkoitus vielä eilen tulla näin ihan erikseen kertomaan, että meidän pienellä vauvalla on ilmestynyt alaikeneen.. hammas!!

Kuvan ruokalapussa lukee, että "mun mummi on paras" ja Nooa haluaakin lähettää rakkaalle Paula-mummilleen täältä paljon terveisiä! Pian tullaan sinne esittelemään uusia taitoja - ja hampaita!

Se kuuluisa koulu, ensimmäinen yö

Ensimmäinen yö unikoulua takana. Meikämamma tarttui härkää siivistä ja päätti sisulla vetää ekan yön läpi. Lisäjännitystä hommaan toi se, että tähän asti Juhis on ollut A-I-N-A Nooan "yöhoitaja" (ja vastaavasti minä oon herännyt sitten pojan kanssa aikaisin ylös isijäbän jatkaessa uniaan). Oltiin siis ekaa kertaa minä+Nooa, ekaa kertaa Nooa omassa huoneessaan ja ennenkaikkea - ekaa kertaa maitohuikka ei ollut kitinään se itsestäänselvä ratkaisu.


(Tähän kuva väsyneestä äidistä tummine silmänaluksineen ja silmäpusseineen. Ei oo nätti.)


20:40

Unille laittaminen. Maitoa ennen sänkyyn menoa. EI ENÄÄ PINNIKSESSÄ. Sängyssä itku. Jaaha, työkalupakki käyttöön. Työkalupakissa on jämptissä järjestyksessä seuraavat työkalut: käden pitäminen rintakehän (tai selän) päällä, napakka silittely, syliin nostaminen, sylissä hytkyttäminen ja kaikista viimeisimpänä; maitohuikka. Työkalupakki EI sisällä juttelua, valoja tai katsekontaktia. Koko ajan käytetään minimimäärä rauhoittelukeinoja ja seuraavaan siirrytään vasta kun itku jatkuu.

Seilattiin hetken aikaa pakkia edes takaisin, yksi maitohuikka lisää tuli hörpättyä, mutta sen jälkeen tulikin uni.

21:00

Ja sitten se uni loppui itkuun. Käsi, silittely, syli, hytkytys. Pelkkä syli. Hytkytys. Pelkkä syli, pelkkä syli. Sänkyyn nosto, käsi päälle ja tui tui, uni tuli.

02:00

Narinaa ja kitinää, joka vaimeni itsestään noin viidessä minuutissa.

02:30

Narinaa ja kitinää, joka muuttui itkuksi. Menen sängylle ja lasken käteni rintakehän päälle. Joka onkin selkä. Mitä ihmettä? Lapsemme on nukkunut mahallaan! Kääntö selälleen, käsi päälle, silittelyä - uni.

04:40

Itkuksi. Napero taas mahallaan. Käsi ja silittely mahallaan - ei onnistu. Kääntö selälleen ja käsi päälle. Tui tui, uni.

05:00

Itku. Tässä vaiheessa olen jo sitä mieltä, että maitohuikka lienee paikallaan. Menen silti orjallisen täsmällisesti työkalupakin päästä päähän, kunnes päästään maitoon. Hörps hörps. Ei siis pinniksessä, vaan mun patjalla. Ja sitten tulikin pullolle nukahdus. Nosto sänkyyn. Uni meni pois. Tästä sitten seuraavat 45 minuuttia selattiin jälleen työkaluja ees sun taas, lopputuloksena kello 05:45 päätelmä siitä, että lapsi on unensa nukkunut.

Tässäpä se ensimmäinen yö. Mielestäni aika onnistunut. Suurimmat oivallukset se, että nukahtaa VOI myös ilman maitoa ja ilman sitä maitoa pärjää ainakin viiteen asti, ellei jopa koko yötä. Tai no, tällä kertaa se viiteen asti OLI koko yö.

Aamupäivällä jouduttiin lähtemään yllättäen käymään lääkärissä. Nooan hengitys alkoi kuulostaa "ahtaalta" ja hengityksen kanssa ei tietenkään ole leikkimistä. Välillä tosin hengitys oli ihan normaalia ja rauhallista. Onneksi. Lääkäri tsekkasi keuhkot ja kurkun, jotka olivat kunnossa. Arveli, että joko poika on tulossa kipeäksi ja sairastumassa kurkunpään tulehdukseen. Tai sitten kyseessä on joku allerginen reaktio.

Juhis on itse kurkusta vähän kipeä, joten valitettavasti veikkaamme ensimmäistä.

Eikä tässä vielä kaikki, kotona odotti vielä yksi yllätys..

Se kuuluisa koulu

Isot asiat kannattaa tehdä ex tempore. Tai sitten ei. Kerron huomenna kannattiko.

Söpö

Mulla on maailman söpöin vauva. Välillä se on erittäin rasittavakin, mutta silloinkin se on söpö.

Ja niin, toi haalari sopii paljon paremmin tämmöiselle 8,3 kiloiselle ja 67 senttiä pitkälle kuin tuolle 3,6 kiloiselle ja 51 senttiä pitkälle <3 Voi rakas. Ottiko äiti ja isi sulle kotiinsaapumista varten vähän ison haalarin mukaan silloin lokakuussa..

Ja vaikka tämä ei mikään ruokapäiväkirja olekaan, niin söinpä eilen ja tänään niin herkkulounasta, että pakko oli ikuistaa. Misokeittoa, chili-inkiväärilohta, soba nuudeleita (joissa seesamiöljyä, miriniä ja soijakastiketta) sekä jälkkäriksi mangoa. Oujee. Jälkkärin jälkkäriksi huitaisin vielä jääkahvin vaahterasiirapilla. Kyllä taas jaksaa!

Voi p*rse

Fit mama

Asetin leikkimielisesti itselleni raskausaikana tavoitteen, että siihen mennessä, kun vauva täyttää puoli vuotta, lupaan itse olla samassa kuosissa kuin ennen raskautta. Ja kuinka ollakaan, voin tyytyväisenä todeta, että onnistuin tässä!

Ilmeestä näkee, että vatsaa vedetään sisään kaikin voimin, haha.

Samat housut menee jalkaan kuin ennenkin, vaaka näyttää suht samoja lukemia ja ennenkaikkea, lihaskunto on jopa parempi kuin aikaisemmin! Aerobinen kuntokin on noussut tosi hurjasti sieltä ihan synnytyksen jälkeisistä kuopista, mutta siinä on ehkä eniten tekemistä. Tähän haasteeseen iskeekin sopivasti kesän lenkkeilykausi.

Synnytyksen jälkeen maltoin odottaa noin kolme viikkoa, kun lähdin jo varovasti käymään salilla. En voi sanoin kuvata, miten tärkeää liikunta on ollut minulle tässä vauva-aikana. Se on ollut henkinen ja fyysinen tukipilari jaksamiseen. Elixialla on tullut käytyä monta kertaa viikossa; poweria, spinningiä, tanssillisia tunteja, perusjumppaa, salikäyntejä, you name it. Ainoastaan kehonhuolto on jäänyt vähän taka-alalle. Ja kas vain, tähänkin iskee hyvin pian koittava liikuntamuutos.

"Hieman" härski, mutta hyvin aiheeseen sopiva kuva (lainattu Elixia/Tanska)

Irtisanoin pitkään minulla olleen Elixian jäsenyyden ja ensi kuun vaihteessa palaan kahden vanhan ystävän pariin; juoksu ja jooga. Aion taas juoksukoululla auttaa itseäni taas nauttimaan lenkkeilystä. Ja lähelle avattu hot jooga tekee taas tutaa venyvyydelle, lihastasapainolle, aineenvaihdunnalle ja myös pääkopalle :)

Kuva lainattu Yoga Nordic

Tässä on kyllä yksi asia, minkä toivon osaavani opettaa myös Nooalle. Se, että kokee liikkumisen (tavalla tai toisella) niin olennaiseksi osaksi elämää, että ei siitä edes voi kuvitella luopuvansa. Aivan mahtavaa, että tulevaisuus tuo tullessaan kaikkia yhdessä liikkumisen riemuja - pyörälenkkejä, uimista, pallopelejä (joissa oon ihan surkea! :D ), tanssia, mäenlaskua, kärrinpyöriä ja kuperkeikkoja.

Nooan ensimmäinen lentolippu!

Milloinkahan oon viimeksi jännittänyt näin paljon lentolipun ostamista? Lähdetään Nooan kanssa ihan kahdestaan käymään Joensuussa. Tämä reissu jännittää kohtuu paljon, koska en oo a) ollut koskaan Nooasta "yksin" vastuussa näin pitkää aikaa putkeen, b) en oo KOSKAAN ollut yövastuussa Nooasta ja c) Pikku ei oo koskaan ollut vielä lentokoneessa.

Mutta me ollaan reippaita ja lähdetään iloisin mielin seikkailuun. Joensuussa on kuitenkin paljon ihania ihmisiä, joita onkin jo taas korkea aika nähdä. Myös Nooan mummi ja täti ovat aika hyviä pitämään huolta sekä Pikusta että mamasta, joten eiköhän me hyvin pärjätä!

Tänään aamullä käytiin Nopsun kanssa Elixian vauvajumpassa. Vähän epäileväisin mielin lähdin sinne, mutta kas, se olikin aika kivaa! Nooa viihtyi ja minullekin tuli ihan kunnolla hiki. Parasta oli, että kaksi mammakaveria vauvoineen lähtivät myös mukaan, joten tukea oli kirjaimellisesti molemmilla puolilla.

(seuraavana kappale marmatusta, hyppää yli jos ei huvita)

Jumpan jälkeen kävi (taas) "hauska" keskustelu yhden mamman kanssa (joka siis vaikutti ihan huippukivalta, ei siinä mitään). Tuli puheeksi lapsiemme nimet ja kun sanoin tämän nimeksi Nooa, hän kommentoi, että "aaai, hän onkin poika!". Niin. Siis onhan tuo nyt AIVAN tyttöjen paita, jota ei missään nimessä voi pukea pojalle. Entä jos sama asu olisi ollut tytöllä. Eikös nuo ole aivan poikaväriset housut - luultaisiinko vauvaa silloin pojaksi? Tuskin. Vaaleanpunainen kun nyt "on vaan niin tyttöjen väri". Ai että, tää on mun lemppari marmatus aihe :D Jos mulla olisi tyttö, mä niin pukisin sen välillä pelkästään vaaleansiniseen ja osottaisin, ettei se tee siitä yhtään vähempää tyttöä. Yhtään sen vähempää, kuin tämä paitakaan tekee Nooasta yhtään vähemmän pojan.

Kohta lähden tästä pyörähtämään Ikeassa. Täytyy hakea sieltä muutamia vauvajuttuja (ja siis onko joku joskus käynyt Ikeassa niin, että sieltä lähtee mukaan VAAN ne asiat, mitä oli listassa.. epäilen :) ).

1/2v. brunssi

Meillä oli tänään maailman ihanin brunssi ystävien kanssa. Olen vieläkin ihan virkistynyt ja ilomielinen :) Hienointa oli se, että ensimmäistä kertaa koin, että "vanha" ja "uusi" elämä menivät hienosti käsikädessä juhliin :) Eli siis, että vauva ei "haitannut" sitä semmoista tuttua ystävien kanssa juttelua ja hengailua. No niin, tiesinhän, että ei tätä oikein pysty selittämään, mutta; mukavaa oli! Asiaa toki auttoi, että meitä oli paikalla kaksi huoltajaa yhtä vauvaa kohti :)

Paikalla oli myös kaksi odottavaa äitiä ja oli tosi kiva saada annettua eteenpäin iso osa kaikista niistä vaatteista, jotka itse oli saanut tai pienellä rahalla käytettynä ostanut. Kyllä äitys on ihana yhdistävä asia. Paikalla oli myös yksi juuri tavannut nuoripari, jonka sydämenmuotoiset ajatukset nekin toivat lämpöä sateiseen kevätpäivään.

Tarjoilut toimivat nyyttärihengessä ja saimmekin aivan mielettömän upean herkkupöydän aikaan. Itse olin tehnyt limekakun sekä suolaisia naposteltavia. Siihen tuli lisäksi mutakakkua ja vadelmia, marja-kermavaahto-rahka-suklaakeksi -herkkua, viinirypäleitä, melonia, banaaneja... ja tietenkin monta kupillista herkkukahvia!

Kyllä vauva, ystävät, ruoka ja koti on aika voittamaton yhdistelmä! Näin taisi Nooakin todeta, kun tyytyväisenä juhlien jälkeen nukkui yli kolmen tunnin päiväunet!

Puoli vuotta!

Tänään meidän pieni nöpönenä täyttää puoli vuotta! PUOLI VUOTTA! Pikkuvauva-aika on siis takanapäin ja nyt mennään vauhdilla kohti kaikkea uutta ja mahtavaa! Täältä tullaan uudet ruuat, konttaaminen, kävely, jokeltelu, sanat, kokonaiset yöunet, halaaminen, kikatukset, reissut, lelut, laulut - kaikki itkut ja naurut.

Tämä puoli vuotta on itselleni ollut rankinta ja opettavaisinta aikaa elämässäni. Muutamien haastavien juttujen jälkeen aurinko paistaa koko ajan enemmän ja en voisi kuvitella elämääni ilman tätä ihmeellistä pientä olentoa.

Yllä olevassa kuvassa ihkaensimmäisellä vaunulenkillä noin puolentoista viikon ikäisenä. Voi pientä!! Johanna sisko varmaankin muistaa tämän lenkin <3

Tässä kuvassa ollaan isukin mukana työpalaverissa Lastenklinikoiden Kummeilla. Nooanen nukkui sikeästi koko kaksi tuntia. Ikää oli tässä kohtaa ehkä kuukausi.

Ja voih. Eilen kannettiin varastoon vaunukoppa. Sitä ei tarvita enää. Lajittelin myös pieneksi jääneitä vaatteita ja siellä tuli vastaan tuo ihana nallehaalari. Pitihän se vielä koettaa päälle ja todeta, että kyllä jäbä on aivan hurjasti kasvanut niistä ensimmäisistä viikoista! Ja tämä haalari - tätä ei kyllä raskita antaa eteenpäin <3

Onnea rakas Nooa, 6kk!

Hei hei pikkuvauva-aika

Viimeaikoina ryömimiseen on pikkuhiljaa tullut enemmän vauhtia, mutta tänään illalla liikkuminen otti aimo harppauksen eteenpäin. Tähän asti aina noin kahden metrin säteellä pysytellyt vauva hoksasi, että hitto vie, mitä minä tässä yhdellä ja samalla matolla kökin - täällähän on koko kämppä tutkittavana!! Olohuoneen matolta Nopsu teki määrätietoisesti ja ihan mielettömällä energialla matkaa eteiseen, josta löytyi kenkiä ja ah.. pistorasioita! Ei siis hetkeäkään liian aikaisin tullut hommattua noihin pistorasioihin tulppia. Kuvassa toisessa kädessä on nettipiuha, eli ei vaaraa tässä.

Kengät olisi maistuneet kerta toisensa jälkeen ja eihän sitä pieneltä kuhmultakaan vältytty. Makuuhuoneen avoimen kaapin alahylly koitui kohtaloksi. Sitä ennen pää oli jo kyllä paljon napakammin napsahtanut yhteen ovenkarmiin, mutta silloin vauhtia ja intoa oli niin paljon, että se jäi Nooalta ihan huomaamatta. En sitten tiedä kummastako kolhusta pieni kuhmu tuli. Voi että.. tämä on juuri se hetki, kun haluaisi kietoa koko vauvan pumpuliin, mutta samalla tietää, että ei lasta voi minigrip-pussissa vanun keskellä kasvattaa. Vai.. voisiko..?

Ryminällä siis valmistaudutaan täyttämään huomenna puoli vuotta!

Sorry for party rocking

"People always say that my music's loud - sorry for party rocking. " -LMFAO

Tämä biisi soi päässä kahdesta syystä. A. Mun tukka. Laitoin illalla vessapaperikiharat muhimaan, että päivän piristykseksi olisi vähän kiharaa. No, on VÄHÄN KIHARAA. Vertauksena LMFAO:n Redfoo.

Ja B, käytiin ostaa jäbälle arskat! Kuvittele tähän kuvaan vasemman käden alle avoauton ratti ja oikeaan kainaloon joku söpö (ja kiltti, hyvä koulussa, kivat vanhemmat, nätit käytöstavat) misukka. Ja toi biisi soimaan. Oujea!

Ja sitten mä vielä hehkuttelen mun ihanaa päiväkahvivälipalahetkeä. Vaniljakaffe hasselpähkinämaidolla - namii. Ja lettusia, joihin yks bansku ja kaks munaa. Vähän suolaa ja vanlijasokeriiii. Toisen paistoin kookosöljyssä tai toisen voissa. Mun mielestä kookosöljy maistui paremmalta. Päällä mansikkahilloa, jossa sekaisin kaupasta ostettua ja itsetehtyä. Itsetehdyssä mansikoita, chia siemeniä ja hunajaa. Tykkäsin, ettei ollut tarpeeksi makeeta, siksi sekaan sokerihilloa :) MAISTUI!

Eipä mulla sit muuta. Kohta kun Juhis tulee palaverista, lähden käymään kaupassa ostamassa viikonlopulle vähän puolivuotissynttärijuttuja ja sit jäädään Nopsun kans viettää iltaa kun papa menee töihin. Ehkä pistetään arskat päähän ja Sorry for Party Rocking soimaan!